Vuosikatsauksessa

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä joulukuun lopun päivänä

– Moi, Sini! Taas ollaan siinä vaiheessa vuotta, että on päiviteltävä, mihin aika oikein syöksyy! [Satu]

– Hei vaan, Satu! Uusi vuosi on tosiaan tuloillaan. Tämä kulunut vuosi on ollut vähän sellainen “Päiväni murmelina” -kokemus. [Sini]

– Onneksi monet mukavat tekemämme asiat löytyvät dokumentoituina täältä blogista. Varsinkin näin korona-aikana muistot voivat puuroutua yhdeksi mössöksi, kuten juuri hiljattain Hesarin osuvassa kirjoituksessa muistutettiin. Blogille vuosi 2021 olikin erityinen, sillä keväällä päästiin juhlistamaan sen 5-vuotissynttäreitä! [Satu]

– Aika hienoa, viisi vuotta kohtaamisia on tallessa blogissa. Ehkä näin vuoden viimeisinä päivinä voisi muistella taas kulunutta vuotta blogin kautta. [Sini]

– Joo! Mitkä nostaisit omiksi vuoden 2021 kohokohdiksesi? [Satu]

– Sain keskittyä viime kesän taiteelliseen työskentelyyn ja näyttelyn valmistamiseen. Oli hienoa maalata kaikessa rauhassa ja asettaa syyskuussa maalauksia esille pitkästä aikaa. Siitä jäi blogiinkin muistoksi Tarusolan ihanan TET-harjoittelijan tekemä haastattelu. [Sini]

– Tämä vuosi olikin myös siinä mielessä jännä, että meillä oli tosiaan parin viikon ajan TET-harjoittelija, jonka vastuulla oli tuon lokakuun postauksen lisäksi myös marraskuun postaus. [Satu]

– Entä millaisia on sun vuoden kohokohdat, Satu? [Sini]

– Mulla oli taas tekstientäyteinen vuosi, mikä oli kyllä antoisaa. Omien tekstien lisäksi tuli luettua aika paljon. Se näkyi blogissakin muun muassa kirjasuosituksina. Suoritin taas Helmetin vuoden 2021 lukuhaasteen, ja siitäkin jäi kaikkea kivaa muistoihin. Otin käyttöön myös lukupäiväkirjan, johon kirjaan kaikkein kirkkaimmat kirjahelmet. [Satu]

– Kirjasuosituksiisi olenkin tarttunut mahdollisuuksien mukaan. Toivottavasti saadaan niitä blogiin myös tulevana vuotena. [Sini]

– Hienoa! Vinkkaan oikein mielelläni lisää jatkossakin! Kaunokirjallisista kuvailuista syntyi myös tämä sun tekemä upea kuva Jerisjärven jäältä. [Satu]

– Kuvailu herätti tosiaan vahvoja mielikuvia, jotka erityisesti nyt taas pakkassäässä ulkona liikkuessa nousevat mieleen. [Sini]

– Valokuvaukseen tuli uppouduttua jonkin verran, ja varsinkin ulkosaariston vaikuttavat maisemat olivat puhuttelevia jopa marraskuussa. [Satu]

– Hienoja kuvia muuten! Etenkin majakat on tosi inspiroivia. Sun valokuvia luonnosta ollaan saatu ihailla myös monissa blogin loppukuvissa. Oletko ehtinyt kuvaamaan kauniita pakkaspäiviä? [Sini]

– Kiva kuulla, kiitos! Nyt on olleet näpit vähän jäässä pakkasessa, mutta aion mennä taas keväthangille auringonpaisteen lisääntyessä. Oli muuten mukavaa saada taas vieraita blogiin, kuten elokuussa Päivi Pekanheimo, jonka kanssa juttelin Naantalin Kirjajuhlista. [Satu]

Päivi Pekanheimo ja Kati Outinen

– Mulla taas oli syyskuussa vieraana työpari Petra Streng ja Tiina Kokkoniemi. He kertoivat Pekka Strengin sanat – ja sanojen jäljet -nimisen teoksen synnystä ja siitä, miten he päätyivät keräämään tarinoita yhdeksältä mielenkiintoiselta taiteilijalta, joihin Pekka Strengin musiikki on jättänyt jälkensä. [Sini]

Petra Streng ja Tiina Kokkoniemi

– Entäpä mitä kaikkea voitaisiin tehdä vuonna 2022? [Satu]

– Mahdollisuuksien mukaan olisi taas kiva tarttua kaikkeen ajankohtaiseen kulttuuritarjontaan. Alkuvuoden perinteisissä tapahtumissa onkin vähän muutoksia, kun Educa-messut on siirretty koronatilanteen takia vuoteen 2023. LUX Helsinki järjestetään mutta turvavälein ja pienin muutoksin. Testaisin tietysti myös innolla kaikkia yhteisiä harjoituksia ja tehtäviä, jos sellaisia tulee vastaan. Olen ollut viime syksystä mukana kiinnostavassa taidekasvatushankkeessa, josta voisi puhua enemmän keväällä. [Sini]

– Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Mun toivelistalla ykkösaiheena olisi luovuus. Meillä oli kivoja suunnitelmia vuoden 2021 loppupuolelle luovuuden tiimoilta, mutta korona sotki taas ne. Jospa päästäisiin toteuttamaan ne vuoden 2022 aikana. Voisin myös jossain vaiheessa kertoa kokemuksistani Kirjoittajaklubi-nimisestä kirjoittajasivustosta, johon tutustuin vuonna 2021. Aion myös suorittaa taas Helmetin ajankohtaisen lukuhaasteen ja voisin jossain vaiheessa vinkkailla lukumatkan varrelle sattuneista kirjallisista täysosumista. Samalla haastan kaikki Helmetin vuoden 2022 lukuhaasteeseen! Helmetin sivuilta löytyy myös muita mukavia haasteita. [Satu]

– Kiitos taas haasteesta ja blogiyhteistyöstä! Suunnitellut luovat projektit toteutetaan ehdottomasti ensi vuonna. Kirjavaa ja kulttuurintäyteistä vuotta 2022, Satu! [Sini]

– Kiitos samoin, Sini! Ja kulttuurintäyteistä vuotta 2022 myös kaikille lukijoillemme! [Satu]

©Tarusola

Kirjajuhlilla

Sadun kohtaaminen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, FT Päivi Pekanheimon kanssa eräänä elokuun lopun päivänä

– Moikka, Päivi! Miten sun syksy on alkanut? Hienoa, että löytyi aikaa jutella lempiaiheestamme kirjallisuudesta! [Satu]

– Syksy on alkanut melko kiireisesti mutta kiinnostavasti – heti lukion alkamisviikolla oli myös Naantalin Kirjajuhlat. Siellä vierähtikin sitten koko viikonloppu aamusta iltaan. [Päivi]

– Olit järjestämässä juhlia. Miten päädyit mukaan niiden toimintaan? [Satu]

– Kirjajuhlien taiteellinen johtaja Katri Tuominen on ystäväni, ja kuulumme muun muassa samaan lukupiiriin. Olin mukana auttamassa jo viime vuonna ensimmäisissä Naantalin Kirjajuhlissa ja tämän vuoden juhlien organisaatiossa olen ollut mukana alusta asti. Meitä on tiivis joukko vapaaehtoisia, joista suuri osa on samasta lukupiiristä. Omalle vastuualueelleni on kuulunut esimerkiksi lehdistötiedotteiden viilaamista ja kirjajuhlien ohjelman oikolukemista. [Päivi]

Päivi Pekanheimo ja Kati Outinen

– Kirjajuhlien tarjonta vaikutti verkosta löytämäni ohjelman perusteella monipuoliselta. En päässyt itse paikalle, joten on tosi kiva kuulla sulta havaintoja paikan päältä. Mitkä olivat mielestäsi Kirjajuhlien kohokohdat? [Satu]

– Kohokohtia on vaikea valita, koska ohjelma oli tosiaan monipuolinen ja mielenkiintoinen. Omanlaisensa kohokohta oli kuitenkin, kun pääsin itse haastattelemaan kahta helsinkiläiskirjailijaa, Elina Backmania ja Helmi Kekkosta. Keskustelusta tuli lämminhenkinen ja innostava. Omia suosikkejani olivat myös näyttelijä Kati Outisen ja koreografi Hanna Brotheruksen keskustelu, runoilija Anja Erämajan haastattelu, akateemikko Hannu Mäkelän esiintyminen ja kapellimestari Hannu Linnun vierailu. Lauantain iltaohjelmassa ollut ohjaaja ja näyttelijä Juha Hurmeen monologi Kaaskerin Lundström oli aivan upea! Kirjajuhlien päätöstilaisuudessa Naantalin kirkossa esiintyivät näyttelijä Hannu-Pekka Björkman ja Jukka Perkon Avara-trio. Tilaisuudessa tulkittiin kirjailija Antti Hyryn tekstejä ja ajatuksia, ja ne jäivät mieleen pitkäksi aikaa. [Päivi]

Anja Erämaja

– Millaisia haasteita Kirjajuhlien järjestämiseen liittyi?  [Satu]

– Suurin haaste tuli vallitsevasta maailmantilanteesta. Loppujen lopuksi juhlat pystyttiin järjestämään onneksi suunnitelmien mukaan, tietenkin rajoitukset ja koronaturvallisuus huomioiden. Selvisimme myös vain yksittäisillä kirjailijaperuutuksilla.  [Päivi]

– Entä mikä oli antoisinta juhlien järjestämisessä? [Satu]

– Antoisinta oli nähdä upea ohjelma oikeasti livenä. Neljä täyttä päivää kirjailijoita, taiteilijoita, esiintyjiä ja innokas yleisö – mikä sen parempaa!  [Päivi]

Yleisöä Naantalin Kaivohuoneella

– Tapahtumaan liittyi myös kursseja, kuten suuresti ihailemani Petri Tammisen luovan kirjoittamisen kurssi. Oliko sulla mahdollisuus kurkistaa kurssille? [Satu]

– Kurssi järjestettiin toisessa paikassa kuin itse kirjajuhlat, joten kurssille en päässyt kurkistamaan, mutta yksi lukupiiriläiseni osallistui kurssille ja oli aivan lumoutunut ja innoissaan Petrin opeista ja harjoituksista. [Päivi]

– Sen kyllä uskon! Myös kuvataiteilija Kristiina Turtosen Sanasta kuvaksi -kurssi vaikutti kuvauksen perusteella kiinnostavalta. Pääsitkö näkemään kurssilla syntyneitä teoksia? [Satu]

– Valitettavasti en päässyt, mutta aihe vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta. [Päivi]

– Kirjajuhlilla oli myös muita kuvataiteilijoita puhumassa muun muassa siitä, miten teksti muuttuu kuvaksi. Se onkin tämän meidän kuvan ja sanan yhteispeliä tarkastelevan blogin kannalta erityisen kiinnostavaa. Ehditkö kuulla aiheeseen liittyviä puheenvuoroja? [Satu]

– En valitettavasti päässyt kuuntelemaan torstain kuvataiteilijoita, mutta esimerkiksi Kati Outisen ja Hanna Brotheruksen haastattelussa puhuttiin paljon tanssin ja liikkeen eli visuaalisen muodon sekä kirjallisen ilmaisun yhtäläisyyksistä ja ilmentymisistä heidän kirjoissaan. Samoin päätöstilaisuudessa Antti Hyryn proosa ja Avara-trion musiikki yhdistyivät kuulokuvaksi, jonka säikeistä muodostui herkkyyttä ja voimaa täynnä olevia kuvia. En kohdannut siis ihan konkreettista kuvan ja sanan yhteispeliä mutta muunlaisia kudelmia kyllä. [Päivi]

Hannu-Pekka Björkman ja Jukka Perko Naantalin kirkossa

– Sä olet myös intohimoinen lukija. Saitko Kirjajuhlilta uusia kirjavinkkejä? [Satu]

– Ilman muuta! Kati Outisen elämäkerta Niin lähelle kuin muistan tarttui heti mukaan, samoin Hannu Mäkelän Lukemisen ilo – eli miksi yhä rakastan kirjoja. Myös Olli Löytyn teos Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle kiinnostaa, samoin kuin Saara Cantellin Kaikki tuoksuu lumelta. [Päivi]

– Nuo kaikki kuulostavat houkuttelevilta! Entä olisiko sulla vielä joitakin lukusuosituksia syksyn pimeneviin iltoihin? [Satu]

– Olen lukenut paljon hyviä ja mieleen jääneitä kirjoja tänä vuonna, mutta erityisesti voisin mainita Emegin Vivek Ojin kuoleman, Ditlevsenin Lapsuuden, Mercierin Sanojen painon, Rämön teoksen Talo maailman reunalla – Vuosi Islannin maaseudulla ja Powersin Ikipuut. Kaikki eivät ole ihan uusia opuksia mutta lukemisen arvoisia joka tapauksessa! [Päivi]

– Luvassa on siis kaunis ja kiinnostava kirjasyksy. Kiitos paljon, kun tulit blogin vieraaksi! Kiehtovia lukuhetkiä! [Satu]

Valokuvat juhlilta Kirjajuhlien työryhmä ja muut Tarusola

©Tarusola