Kahden ystävän keskustelu sarjakuvataiteilija Kati Rapian ja kirjailija Juha Hurmeen kanssa eräänä huhtikuun lopun päivänä

– Kiva, kun pääsitte vieraiksemme, Kati ja Juha! [Sini]

– Miten Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki -sarjakuvateoksenne sai alkunsa? [Satu]

– Se meni niin, että Juha oli juuri kirjoittanut Niemi-kirjaansa luvun Suomen ensimmäisestä tähtitieteilijästä Sigfrid Aronius Forsiuksesta, kun pyysin häntä tekemään näyttelytekstiä omille töilleni. Juha sai sitten siinä tuoksinassa päähänsä, että haluaisin ehkä tehdä tästä hänen löytämästään hurjasta sähikäisestä sarjakuvan. Hän oli oikeassa! Ensin kyllä mietin hetken, en ollut aiemmin ollenkaan tiennyt olevani historiallisista sarjakuvista innostuvaa tyyppiä. [Kati]

– Kerrankin kuvataiteilijana en ollut yksin tekemässä ja sooloilemassa, se varsinkin oli harvinaista ja vauhdilla eteenpäinvievää. Juha antoi minulle ihanat vapaat kädet koko sarjakuvan tekoprosessiin – varusti vain ensin omalla tekstillään, näkemyksellään Forsiuksesta, omilla lähdemateriaaleillaan ja otti sitten kiltisti vastaan sivullisen sarjakuvaa päivässä. Tykkäili oikeissa kohdissa ja osasi ainakin olla hiljaa, jos ei tykännytkään, toimi palloseinänä ja ajattelunnopeuttajana. Tilasin Juhalta myös loruja ja loitsuja sopiviin kohtiin, ja hän lähetti faabeleita, kun itse olin kaukaisella saarella kirjastottomassa taiteilijaresidenssissä.

Upposin syvälle aineistoon, Forsiuksen teksteihin, reissuihin ja villityksiin ja ehkä hukuinkin välillä, sillä lähdemateriaalia karttui jatkuvasti lisää ja lisää. Samalla piti aloittaa oma kirjoittaminen näiden kaikkien käsillä olevien herkkutekstien sitomiseksi toisiinsa ja piirtäminenkin siinä samalla.

Ennen varsinaisen oman käsikirjoittamisen aloittamista syksyllä kokosin Forsiuksen tapaan itselleni retkikunnan, jonka kanssa matkasimme F:n jalanjäljillä Pohjois-Norjassa ja keskustelimme Physican eli Forsiuksen pääteoksen, eli koko maailmanselityksen, teemoista iltanuotioilla. Hyppäsimme kolmen kuvataiteilijanaisen voimin 400-vuotiaisiin housuihin ja partoihin. Tuon larppausretken jälkeen tiesin täysin, millainen Forsius oli ja millainen oli hänen retkueensa. Ja Juhan teksti muuttui samalla suoraan kaikkitietäväksi Kuukkeli-hahmoksi kirjassa. [Kati]

– Kuulostaa tosi kokonaisvaltaiselta lähestymistavalta ja antoisalta prosessilta. Suunnittelitteko sarjakuvahahmo Forsiuksen ulkonäköä ja muita piirteitä yhdessä? [Sini]

– Forsiuksen ulkonäkö syntyi siitä mielikuvasta, jonka sain hahmosta luettuani Juhan tekstin. Juha myös kirjoittaa Forsiuksen olevan ”pyrstötähti miehenä”. Forsiuksen hattu tai hiukset saivat alkunsa eräästä Forsiuksen itsensä piirtämästä, Halleyn komeettaa esittävästä vanhasta kuvasta. [Kati]

– Sarjakuvan Forsius on itse kuin pyrstötähti ja ottaa välillä liekkimäisen muodon. Oliko alusta saakka selvää, että ruuduissa toistuu vain musta, harmaan sävyt ja kirkas keltainen? [Sini]

– Kahdella värillä painettu, kelta-sininen värimaailma oli alusta asti päätetty ja muuttumaton. Halusin mukaan itsestäänselvästi Pyrstötähden keltaisen ja taas toisaalta sinisen lumisen. Ja saatiinpa vielä näiden kahden värin yhdistelmän kautta hienot vihreät revontulet loimottamaan taivaalle! Mutta ehdottomasti halusin pitäytyä hyvin rajoittuneessa värimaailmassa, vaikka neliväripainatus olisi ollutkin ehkä helpompi tehdä. Joitain alkusivuja piirsin uudestaan vielä loppuvaiheessa, kun halusin maalauksellisempaa jälkeä. Kahden värin painotiedostojen tekeminen vei lopulta koko kesäloman, ja tuskailin kyllä, mutta sillä uhrauksella sai sitten hienon silkkipainomaisen jäljen. Enkä palanut auringossa. [Kati]

– Uhraus kannatti ehdottomasti! Jälki on kaunista. Niemi-romaanin kieli ja kerronta on värikästä ja humoristista, mikä elävöittää yksityiskohtaisten historian vaiheiden käsittelyä. Oliko saman tyylin jatkaminen Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki -kirjassa luonteva päätös? [Satu]

– No, tällainen siitä luonnostaan tulee, kun Forsiuksen överi, Juhan ronski ja oma leikkisä kirjoitustyyli yhdistyvät ja vuorottelevat. [Kati]

– Teos onkin toimiva yhdistelmä kaikkea tuota. Entä mitä mahdollisuuksia sarjakuvaromaani mielestäsi tarjoaa tarinankerronnan kannalta verrattuna tavalliseen proosaan, Kati? [Sini]

– Sarjakuvassa tarinaa voi kuljettaa samanaikaisesti useassa eri tasossa tekstin ja kuvan kautta, törmäyttää niitä ja leikitellä laajassa tulkinta-avaruudessa. Sarjakuvassa voi kertoa näyttämällä: kuvilla, ilmeillä, tunnelmalla, hidastamalla ruutujen rytmiä, kuten elokuvassa tai teatterissa. Teatterituotannon sijaan tarvitsee tähän pelkän kynän. Välillä voi jättää kertomatta, välillä voi ryhtyä lähes romaanikirjailijaksi. Sarjakuvassa on suoraan kontekstina ja herkullisena noutopöytänä sekä visuaalisen että kirjallisen kulttuurin kirjo.

Sarjakuvassakin tarina rakentuu kuitenkin kuvien ja ruutujen välissä ja lukijan päässä, hyvä sarjis ei ole ikinä valmiiksi kuviteltu vaan täynnä aukkoja. Pyrstötähdessä käytin Juhan kaunokirjallista ja historiallista tekstiä, Forsiuksen elämää ja muita faktuaalisia kirjallisia lähteitä ponnahduslautana uusiin ulottuvuuksiin, joilla kertoa ihmisestä ja valtavasta, loppumattomasta tiedonjanosta.

Itse rakastan yhtä lailla kaunokirjallista tekstiä kuin sarjakuvaakin mutta vaadin sarjakuville nykyistä enemmän lukijoita! [Kati]

– Monitoiminen Sigfrid Aronus Forsius, tuo tähtitieteilijänäkin kunnostautunut hahmo, esiintyy jo romaanissasi Niemi. Miten päädyit kirjoittamaan Forsiuksesta, joka ei ole tähän asti ollut kovin tunnettu hahmo Suomen historiassa, Juha? [Satu]

– Jos mulla jokin metodi on, niin se on se, että haen tärkeitä aiheita, jotka muu ihmiskunta on unohtanut. Forsiuksen saavutukset tieteen ja laajemminkin kulttuurin ja kielen kehittämisen aloilla ovat mittavat, ja elämäntarina kaistapäisen hieno. Syy siihen, ettei hänellä ole patsaita Suomessa, on kielipoliittinen eli arvoton: ukko operoi ruotsiksi ja latinaksi. [Juha]

– Varsin hyvä metodi. Ehkä historiallinen sarjakuva korvaa myös patsaan puutetta. Mutta entä näköisyys? Vaikuttaako sarjakuvan tähtitieteilijä Forsius samalta kuin mielikuva kirjoittamastasi hahmosta, Juha? [Sini]

– Katin Forsius oli minulle täydellinen yllätys, jota en olisi mitenkään osannut itse keksiä, sekä visuaalisesti että toiminnaltaan. Mahtavaa! Sarjakuvan luettuani ymmärsin kyllä, että niistä mun matskuista piti syntyä täsmälleen tuollainen olio. [Juha]

– Onko yhteistyöllenne suunnitteilla jatkoa? [Satu]

– Teemme paraikaa Lasten Kalevalan 2020 hahmoja yhdessä Juhan kanssa, hyvältä näyttää ja tunnen itseni Vale-Gallen-Kallelaksi! [Kati]

– Täyttä päätä tehdään yhteistyötä nyt ja tulevaisuudessa. Mulla on tästä yhteistyöstä pelkkää voitettavaa. Katiin suhtaudun kuin opettajaan, joka avaa mulle uusia näkökulmia ja ideoita semmoiseenkin, josta luulen jotain tietäväni. [Juha]

– Kiitos valaisevasta ja mielenkiintoisesta keskustelusta, Kati ja Juha! Kiitos myös Teos-kustantamolle Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki -kirjan arvostelukappaleesta. Muuten, Loviisassa pääsee tutustumaan vielä tarkemmin Forsiuksen elämään hauskassa sarjakuvanäyttelyssä. [Sini ja Satu]

©Tarusola