Category Archives: haaste

Helmet-haasteissa 2024

Posted on by under haaste

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun lopun päivänä

– Moi, Sini! Millaisissa merkeissä sun vuotesi 2024 on lähtenyt liikkeelle? [Satu]

– Hei, Satu! Vuosi alkoi aikamoisessa sekamelskassa muuton takia, mutta nyt alkaa jo elämä taas asettua aloilleen. Miten sun uusi vuosi on käynnistynyt? [Sini]

– Onnea uuteen kotiin! Muutto onkin aina iso ponnistus, mutta uusi ympäristö voi tarjota virkistäviä virikkeitä. Mulla on ollut muuttohulinaan verrattuna rauhallista, vaikkakin tekstien osalta kiireistä. Tähän aikaan vuodesta ollaan usein vietetty hetki Helmet-haasteiden parissa. Tehdäänkö niin nytkin?  [Satu]

– Joo, mikä ettei. Mulla jäi Helmet-haaste tänä vuonna väliin, mutta kuulen mielelläni, millaisia kokemuksia sulla on ollut. [Sini]

– Mä keskityin tällä kertaa – toisin kuin edellisvuonna – vain lukuhaasteeseen, kun niille muille haasteille ei oikein jäänyt aikaa, vaikka leffoja tulikin katsottua ja pelejä pelattua.  [Satu]

– No, oliko haastekohtia vaikea täyttää? [Sini]

– Viime vuonnakin tuli luettua niin paljon, reilusti yli 200 teosta, että kirjat loksahtelivat lukuhaasteen kohtiin lähes itsestään. Moni kohta täyttyi periaatteessa moninkertaisesti. Vain noin viiteen tai kuuteen kohtaan piti varta vasten etsiä sopiva kirja. Muistatko niitä eri kohtia vielä, kun viime vuoden alussa vilkaistiin? Tässä ne ovat muistin virkistykseksi. [Satu]

– Oli kyllä taas keksitty mielenkiintoiset 50 kohtaa. Mietin juuri, mitä itse olisin valinnut kohtaan 36. “Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan”. Ehkä jonkun poliittisilta näkemyksiltään tai muuten arvoiltaan hyvin erilaisen henkilön kirjoittaman kirjan. Minkä kirjan itse valitsit tähän kohtaan? [Sini]

– Joo, mun mielestä koko haaste oli taas tosi onnistunut ja kohdat houkuttelevia. Ne ohjaavat monesti tarttumaan sellaisiinkin teoksiin, joita tavallisesti ei tulisi luettua. Toi mainitsemasi kohta on juuri sellainen. Mulla ennakkoluulot liittyivät kirjoittamiseen, eli olin ennakkoluuloinen kirjoittajan tyylin ja taidon suhteen. Mulla oli kolme ehdokasta siihen kohtaan, ja jokaisen suhteen ennakkoluuloni osoittautuivat paikkansapitäviksi. Valitsin siihen lopulta Juha Vuorisen Maltan mieleni (Diktaattori, 2015). [Satu]

– Sä olet aina välillä vinkannut mullekin mielenkiintoista luettavaa. Tuliko haasteessa vastaan kirjoja, joita suosittelisit? [Sini]

– Paljonkin! Niiden aiempien vinkkausten lisäksi poimisin sulle kohdasta “Kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä” Niilas Holmbergin kirjan Halla Helle (Gummerus, 2021), jos se ei ole sulle vielä tuttu. Se vie lukijansa syvälle Saamenmaahan, unien ja niiden tulkitsemisen, taiteen tekemisen ja sen kipukohtien äärelle. Romaani tarjoaa lukuelämyksen ohella laajan tietopaketin saamelaisuudesta ja alkuperäiskansan kokemasta systemaattisesta sorrosta.

Toinen järisyttävä teos löytyy kohdasta “Kirjassa on minä-kertoja”. Se on Naisten voima. Lääkäri toivon ja parannuksen lähettiläänä, joka on Denis Mukwegen omaelämäkerrallinen teos elämäntyöstään seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten puolesta kotimaassaan Kongon demokraattisessa tasavallassa (suom. Tero Valkonen, Tammi, 2023). Kirjoitin siitä Suomenopettajat-lehden helmikuun numeroon ja voin näyttää sen tekstin sulle, kun se on ilmestynyt. Kirja on rankka, mutta sen pitäisi kuulua jokaisen vanhemman, kasvattajan, opettajan – oikeastaan ihan joka ikisen ihmisen – lukulistalle. [Satu]

– Kiitos näistä kiinnostavista suosituksista! Entä mikä oli sun kirjavuoden kohokohta? [Sini]

– Jos pitää nostaa vain yksi teos, se on Yū Mirin Uenon asema (suom. Raisa Porrasmaa, Sammakko, 2023), josta kerroinkin sulle jo aikaisemmin. Jos saa nostaa monta, myös nuo äsken mainitsemani ovat ihan kärjessä. Samoin Panu Tuomen runokirja Kardinaali Zen (WSOY, 2023), jota kyllä myös suosittelen ehdottomasti. Se on todella hieno runokirja, jonka ääreen olen palannut jo monta kertaa. Se meni mulla haastekohtaan “Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta”. Tartuin siihen luettuani arvostelun Helsingin Sanomista. Onko muuten näissä mun lukuhaastekirjojen joukossa joitain sellaisia, joista haluaisit tietää enemmän? [Satu]

– Hmm. Kuten jo mainitsit, lukuhaasteessa päätyy ja joskus myös tietoisesti ohjataan lukemaan kirjoja, joihin ei yleensä muuten tarttuisi. Nyt haasteena oli valita genre, johon kuuluvia kirjoja et muuten lukisi (kohta 44.). Mikä oli sun valintaperuste tämän kirjan suhteen ja millainen lukukokemus? [Sini]

– Valitsin tuon Colleen Hooverin Se päättyy meihin (suom. Sirpa Parviainen, WSOY, 2023), koska en nykyisin lue kyseistä naisille suunnattua viihdekirjallisuutta ollenkaan. Ei riitä aika eikä kiinnostus. Halusin kuitenkin antaa “valtaisan menestyksen sosiaalisessa mediassa saavuttaneelle ilmiölle” mahdollisuuden. Lukukokemus oli kuluttava, mutta taistelin kirjan loppuun asti. [Satu]

– Yli 200 lukemastasi kirjasta löytyy varmaan myös aarteita, joita et saanut mahtumaan haastekohtiin. [Sini]

– Joo, niitä luettuja kirjoja taitaa tosiaan olla yhteensä ehkä 220. Osa niistä ei ole mitenkään erityisiä, mutta osa on tosi hienoja. Viime vuonna tuli luettua paljon runoja. Yksi niistä hienoista, jotka eivät mahtuneet haasteeseen, on Tero Tähtisen runokirja Kuunkulkema yö (Basam Books, 2015). Sen 108 haikua johdattavat luontoon ja pohdiskeluun. [Satu]

– Vaikka en ehtinytkään lukuhaasteeseen mukaan, sain nyt hyviä vinkkejä omalle lukulistalle. Kiitos näistä! Oletko muuten jo aloittanut vuoden 2024 Helmet-haasteet? Itse vielä harkitsen. [Sini]

– On jo tullut luettua aika monta kirjaa, jotka solahtavat sujuvasti tämän vuoden lukuhaasteeseen. Muihin haasteisiin ei taida aika riittää tällä kertaa, vaikka ne ovatkin kiinnostavia taas. Ja kiva, jos mun kirjavinkeistä on iloa. Olisiko sulla mulle joitain kirjasuosituksia? [Satu]

– Lukeminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, ja ne kirjat joihin olen tarttunut, eivät ole tehneet suurempaa vaikutusta. Minusta ei siis ole tällä kertaa kirjavinkkariksi.  [Sini]

– Pidän peukkuja, että pitenevien päivien myötä saat taas enemmän aikaa lukemiselle. Seuraavalla Kielikuvakohtaamiskerralla helmikuussa päivänvaloa onkin jo paljon enemmän taas! [Satu]

– Valo tosiaan antaa uutta energiaa. Toivotaan, että helmikuussa säät suosivat myös ulkoilua ja luonnossa liikkumista, ehkä jopa kameran kanssa. [Sini]

©Tarusola

Helmet-haasteissa 2023

Posted on by under haaste

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Miten sun vuosi on alkanut? [Satu]

– Hei, Satu! Vuosi on lähtenyt käyntiin työntäyteisesti. Olen haastanut itseäni oppimaan uusia asioita ja nauttinut oppimisesta. Entä miten sun vuosi on käynnistynyt, Satu? [Sini]

– Mun vuosi on alkanut talvisista maisemista ja hyvistä kirjoista nauttien. Tuo uuden oppiminen kuulostaa erinomaiselta! Ja itsesi haastaminen. Haasteet onkin meille tuttuja, erityisesti Helmetin haasteiden muodossa. Miten vuosi 2022 sujui sun Helmet-haasteiden osalta? [Satu]

– Tartuin tosiaan ensimmäistä kertaa Helmet-elokuvahaasteeseen, joka tuntui itselle ehkä helpommalta kuin esimerkiksi lukuhaaste. Musahaastekin vähän unohtui, vaikka olin ajatellut sitäkin kokeilla. Katson paljon elokuvia ja vielä enemmän sarjoja, joten ajattelin, että 50 elokuvaa vuoden aikana katsoo ihan helposti. Kuuluiko sun vuoteen Helmet-haasteita?[Sini]

– Joo, osallistuin myös elokuvahaasteeseen ja tein vanhan tutun lukuhaasteen. Isosta elokuvahaasteesta jäi puuttumaan muutama spesifimpi kohta vaikean tavoitettavuuden takia, mutta pieni elokuvahaaste tuli helpohkommin tehtyä kokonaan. Silloin vuosi sitten oli suunnitelmissa tehdä lisäksi pelihaaste. Loppuun asti luulin, että sen tekemiselle ei olisi jäänyt tarpeeksi aikaa, kun tuli luettua niin paljon – ja myös katsottua aika paljon sekä elokuvia että sarjoja. Kävin kuitenkin juuri pelihaasteen kohdat läpi lukiolaiseni kanssa, ja yllätykseksemme kaikki haastekohdat olivatkin täyttyneet kuin itsestään. Taidetaan siis myös pelata aika paljon… Tässä mun pienen elokuvahaasteen katselukertymä. Mitä sä pidit elokuvahaasteesta, ja millaisia leffakokemuksia sen myötä tuli? [Satu]

– Pidin kyllä elokuvahaasteesta. Päätin aluksi, että katson vain elokuvia, joita en ole aiemmin nähnyt. Pyrin myös siihen, että elokuvat löytyisivät käyttämistäni suoratoistopalveluista tai olisivat sellaisia, joita menisin muutenkin leffateatteriin katsomaan. Paljon tuli katsottua ihan hyviä elokuvia ja muutama huonompi, vain sen takia, että sai haastekohdan täytettyä. Pakko oli myös katsoa pari jo nähtyä leffaa. Katsoin vuoden aikana myös elokuvia, joita en saanut sopimaan mihinkään kohtaan, joten leffoja tuli kyllä katsottua enemmän kuin 50. Kolme listan kohtaa jäi täyttämättä. Aluksi tuntui vaikealta löytää sopivia elokuvia, mutta Facebookin Helmet elokuvahaaste -ryhmästä oli iso apu. Tässä mun lista. [Sini]

– Tosi jänniä valintoja. Mikä leffoista oli sun leffavuoden kohokohta? Entä mikä oli suurin yllättäjä? Mä itse yllätyin kaikkein eniten siitä, kuinka piristävä vaikutus Top Gun Maverickilla (2022, ohjaaja Joseph Kosinski) oli. Vuoden 1986 Top Gun kuului aikanaan pakollisiin katsottaviin elokuviin, ja olin vähän skeptinen viime vuoden version suhteen. Se oli kuitenkin viihdyttävyydessään niin virkistävä, että siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Elokuvahaasteeseen mahtui myös syvällisempiäkin katselukokemuksia, ja haastekohdassa 15 olevan Helena Yläsen Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle -kirjan lukeminen toi oman lisänsä haasteeseen.  [Satu]

– Kävin myös katsomassa Top Gun Maverickin mieheni houkuttelemana. Ensimmäinen osa oli mullakin vielä hyvin muistissa sieltä nuoruudesta. En kuitenkaan ollut tästä jatko-osasta yhtä innoissani. Sen sijaan esimerkiksi toinen vuoden uutuusleffa, Everything Everywhere All at Once (2022, ohjanneet Daniel Kwan ja Daniel Scheinert, oli mielestäni päräyttävä, ja suorastaan hykertelin leffateatterista lähtiessäni. Se oli ehkä näkemistäni yllättävin ja päätyi kohtaan “Elokuva yhdistelee eri lajityyppejä”. Myös The Power of the Dog (2021, ohjannut Jane Campion), Triangle of Sadness (2022, ohjannut Ruben Östlund), joka löytyy mulla haastekohdasta “Elokuvassa eletään ylellisesti”, ja ravintolamaailmaan sijoittuva leffa Pig (2021, Michael Sarnoski) olivat mun vuoden parhaita elokuvia. Näistä ensimmäinen ei enää katsomishetkellä loksahtanut elokuvahaasteiden listalle mihinkään kohtaan. Teatterissa 3D:nä nähty Avatar, The Way of Waterin (2022, James Cameron) visuaalisuus oli kiehtovaa katsottavaa, vaikka juoni oli aika kaavamainen. [Sini]

– Tuossa onkin monta helmeä nautittavaksi! Sellaisia on mahtunut jonkin verran myös mun menneeseen kirjallisuusvuoteen. Viime vuonna tuli tosiaan luettua vähän yli kaksisataa teosta, joista suurin osa kaunokirjallisuutta. Melko ison osan kirjoista luin kirjoittamieni lehtijuttujen takia tai ansiosta, mutta joukkoon mahtuu myös monia muita kirjoja. Niinpä lukuhaasteen lähes kaikki kohdat täyttyivät kuin itsestään, mutta muutamaan kohtaan piti ihan varta vasten etsiä luettava kirja. [Satu]

– Sä olet ehtinyt taas lukea paljon. Millaisia oli sun vuoden 2022 lukuhaasteesta nousseet suosikit? [Sini] 

– Lukuhaasteessa oli tosi monta kivaa kohtaa, joihin puolestaan loksahti monia lukuhelmiä. Tässä on mun lista, josta voisin nostaa esimerkiksi muutaman kohdan. “Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija” -kohtaan sopi Julia Phillipsin Katoava maa (suom. Hilkka Pekkanen, Siltala, 2021). Se on todella taitavasti kirjoitettu romaani, jonka tapahtumat, eli kahden pienen tytön katoaminen ja kuukausiksi venyvä etsintä, sijoittuvat Kamtšatkan niemimaalle. Kirjassa on monta kertojaa, joiden näkökulmat valottavat tapahtumia omalla jännittävällä tavallaan. En voinut lopettaa lukemista lähes hetkeksikään. Kristin Hannahin romaani Alaskan taivaan alla olisi sopinut aika moneen kohtaan, mutta laitoin sen itse “Kirja kertoo ystävyydestä” -kohtaan. Siinä keskeisenä on yhden perheen tarina Alaskan villin luonnon keskellä 1970-luvulla erityisesti perheen tyttären Lenin näkökulmasta. Haasteessa onkin hauskasti myös kohta “Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan”. Siihen mulla tuli Aleppon mehiläistarhuri, jonka on kirjoittanut Christy Lefteri. Onko se tai nuo muut sulle tuttuja? Suosittelen niitä kyllä kovasti. Erityisesti Katoava maa ja Alaskan taivaan alla ovat vieläkin usein mielessä, vaikka luin ne jo viime kesänä. Monet lukemistani kirjoista eivät tosiaan mahtuneet haasteeseen, mutta voin mielelläni kertoa niistä lisää myöhemmin tai mainita muutaman myös nyt, jos kaipaat lukuvinkkejä.  [Satu]

– Näistä suosituksista mikään ei ole mulle entuudestaan tuttu. Sait mut kyllä nyt kiinnostumaan tuosta Katoava maa -teoksesta. Olen kaivannut jotain todella koukuttavaa kuunneltavaa. Löytyykö sun listalta kotimaisia kirjoja joita suosittelisit? [Sini]

– Kiva kuulla! Joo, kyllä löytyy myös paljon kotimaisia suositeltavia. Ykkösenä on Varjo ja viileys -romaani (suom. Outi Menna, Teos, 2021), josta kirjoitin viime vuoden lopussa ilmestyneeseen Kielikukko-julkaisuun (4/2022) näin: “Runebergin palkinnon vuonna 2022 saanut Varjo ja viileys on runollinen, eripituisista luvuista koostuva unenomainen teos, jonka vietnamilaistaustainen, Pohjanmaalla varttunut Quynh Tran on kirjoittanut ruotsiksi. Romaanin kertoja maalaa tuokiokuvia, joissa vallitsee omanlaisensa tunnelma. Hän tarkkailee äitiään ja isoveljeään ja kuvailee heidän arkeaan kuin ei itse oikein kuuluisi siihen. Välillä tulee tunne kuin seuraisi elokuvan kohtauksia. 

Elokuvilla on myös oma roolinsa tarinassa: vietnamilainen yhteisö ruotsinkielisellä Pohjanmaalla hullaantuu kertojan äidin vuokraamista japanilaisista vietnamiksi dupatuista elokuvista. Keskeiseksi nousee myös mustikanpoiminta, johon kertoja ei pääse osallistumaan ikänsä vuoksi toisin kuin läheisensä. Tästä syntyy hänen mielessään lähes elämää suurempi tarina, johon sekoittuu unenomaisia kuvitelmia. Tarinaan mahtuu myös kuvauksia kielenoppimisesta ja koulumaailmasta.” 

Entä onko tämä vähän vanhempi kirja sulle tuttu: Mervi Marttilan Hänet on pallolaajennettu (Otava, 2014)? Se sisältää kirjat Parantunut hoidosta huolimatta, Sydänäänet kuuluneet lapsesta saakka ja Molemmista päistä tähystetty, koostuvat lääkärien sanelemista lausunnoista. Kuvituksen ovat tehneet Katja Tukiainen ja Elina Warsta. Rakastan hyvää huumoria, ja lisäansion saa, jos huumori perustuu kieleen, kuten näissä aivan käsittämättömissä lausunnoissa usein. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin näitä ”Ruokaa potilas saa pojaltaan, joka on pakastimessa” -sanailuja lukiessani! [Satu]

Lisää kirjahelmiä

– Kiitos suosituksista! Molemmat kuulostavat houkuttelevilta. Saisikohan näitä sovitettua vuoden 2023 lukuhaasteeseen? Uudet Helmet-haasteet ilmestyivät taas viime vuoden lopussa. Itse ajattelin, että tänä vuonna katson leffat ilman haasteita. Ajattelin kuitenkin tarttua tällä kertaa musahaasteeseen. Se on ehkä helpommin suoritettavissa, ja itselle uutta musiikkia on aina ihana löytää. Ajattelitko itse lähteä suorittamaan jotain näistä? [Sini]

– Musahaaste vaikuttaa kutsuvalta. Mä taidan valita taas perinteeksi muodostuneen lukuhaasteen. Palataanko näihin vuoden päästä? Meillä onkin edessä monta kivaa puuhaa tälle vuodelle! [Satu]

– Joo, palataan haasteisiin ensi vuonna ja pian siihen kaikkeen muuhun kivaan! [Sini]

©Tarusola

Helmet-haasteissa 2022

Posted on by under haaste

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Miten vuosi 2022 on lähtenyt sun osalta liikkeelle? [Satu]

– Hei, Satu! Vuosi on lähtenyt liikkeelle aika varovasti. Elämme outoja aikoja. Entä mitä sun vuoden alkuun kuuluu? [Sini]

– Outoja aikoja, todellakin! Vähän sellaisissa merkeissä on mun vuosi alkanut myös mutta kuitenkin mukavan kirjallisesti. Me ollaan puhuttu aika usein Helmet-lukuhaasteista siitä lähtien kun innostuin suorittamaan yhden vuoden aikana kaikki Helmetin siihenastiset lukuhaasteet ja löysin uudelleen lukuilon. Tiesitkö, että tätä nykyä haasteita on olemassa muitakin kuin lukuhaaste? [Satu]

– Lukuhaasteesta on tosiaan ollut puhetta ennenkin, mutta muista haasteista en ole kuullutkaan. Millaisia haasteita Helmet tarjoaa vuodelle 2022? [Sini]

– On esimerkiksi musahaaste, elokuvahaaste, pelihaaste ja selkokielinen lukuhaaste. Muutamista on sekä pitkä että lyhyt versio. Kurkataanko niitä yhdessä? [Satu]

– Mahtavaa, kurkataan! [Sini]

– Lukuhaaste vaikuttaa perinteiseltä eli jälleen varsin inspiroivalta. Hauskaa, kun moni tämän vuoden puolella lukemistani kirjoista pujahti jo haastekohtiin. Elokuvahaasteessakin näyttäisi silmämääräisesti olevan puhuttelevia ja helpohkoja kohtia. Esimerkiksi hiljattain katsomani Arctic-elokuva solahtaa sujuvasti kohtaan ”Elokuvassa selviydytään luonnossa”. Jotkut kohdat tuntuvat taas vaativan erityisperehtymistä, kuten ”Elokuva Helena Yläsen kirjasta Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle”. Täytyykin tehdä varaus tuosta teoksesta. [Satu]

– Siihen opukseen saattaa olla yllättäen jonoa. [Sini]

– Miltä vaikuttaa, löytyykö joukosta houkuttelevia vaihtoehtoja? [Satu]

– Elokuvahaaste kiinnostaa näistä ehkä eniten, koska elokuvia tulee katsottua muutenkin aika paljon. Musahaaste houkuttelee myös. Sen suorittamiseen menee varmasti huomattavasti lyhyempi aika. Toisaalta tuntuu, että näiden haasteiden kautta saattaa uppoutua pidemmäksikin aikaa tutkimaan jotain musiikkityyliä, kuten nigerialaista juju-musiikkia. Lukuhaaste on aina kiinnostava. Vaikka en ole aiemmin lukuhaasteeseen lähtenyt, houkuttelisi sekin tällä kertaa kovasti. Pelihaaste edellyttäisi pelikaverin, jota en ehkä kotoa saa, joten se voi osoittautua hankalaksi toteuttaa. [Sini]

– Mulla pisti myös silmään, että elokuva- ja musiikkihaasteessa on paljon sellaisia kohtia, joihin pitää perehtyä enemmänkin löytääkseen sopivia vastineita, ja varmaankin sen jälkeen niitä alkaakin pulputa, ainakin musahaasteessa. [Satu]

– Entä miltä lukuhaasteet sun mielestä vaikuttavat noin niin kuin yleisesti? [Sini]

– Mun mielestä monet kohdat ovat inspiroivia ja omia tottumuksia avartavia. Aiemmin tekemieni lukuhaasteiden pohjalta voin sanoa, että haasteiden eri kohdat ohjaavat usein kokeilemaan ihan uusia ulottuvuuksia. On tullut tartuttua moniin sellaisiin teoksiin, joihin en ilman lukuhaasteita olisi ikinä tutustunut. Välillä jotkut haastekohdat ovat tuntuneet aluksi vähemmän houkuttelevilta tai jopa oudoilta, kuten aiemmat ”Sokkona hyllystä valittu kirja” tai ”Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan”. Kun kohtiin onkin valikoitunut jännä kirja, kuten ensimmäiseen Hanna Haurun Jääkansi ja jälkimmäiseen Jennifer Nivenin Yksi täydellinen päivä, on niitäkin alkanut pitää mielekkäinä. Joka tapauksessa kyse on leikkimielisestä haasteesta, jonka on tarkoitus kannustaa nauttimaan lukemisesta, ei suorittamaan hampaat irvessä. Kohtien toteuttamista ei mun mielestä kannatakaan ottaa liian kirjaimellisesti, vaan niiden soveltamisessa voi myös käyttää luovuutta. Tämänkin vuoden lukuhaasteessa on taas ilahduttavan monta sellaista kohtaa. [Satu]

– Juuri näin! Lukemisen nautinto on varmasti se pääasia. [Sini]

– Mitkä haasteet voitaisiin ottaa tavoitteiksi tänä vuonna? [Satu]

– Voin luvata osallistua ainakin elokuvahaasteeseen. Kävin jo liittymässä elokuvahaasteen Facebook-ryhmään, josta varmaan löytyy hyviä vinkkejä jokaiseen kohtaan. Luulen, että musahaastekin voisi onnistua laajentamaan mun musiikin kuuntelutottumuksia. Lukuhaasteeseen en ehkä uskalla ajan puutteessa tänäkään vuonna ryhtyä, mutta uppoudun kyllä äänikirjoihin silloin kun on aikaa, varsinkin kun saan sulta taas kirjavinkkejä. [Sini]

– Vinkeistä puheen ollen. Onko sulle tuttu Eddie Jakun Maailman onnellisin mies -kirja? [Satu]

– En ole lukenut sitä, mutta kirjailijasta muistan lukeneeni vastikään. [Sini]

– Se on tosi koskettava kirja. Mä kirjoitin siitä juuri arvostelun ja voin suositella sitä lämpimästi – nenäliinapaketin kera. Eddie Jaku kuvaa keskitysleirikokemuksiaan ja selviytymistään holokaustin kauhuista äänellä, joka pysäyttää. Mulla kirja meni viime vuoden haasteessa kohtaan ”Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa”, koska lukuhetkelläni Eddie Jaku oli vielä elossa. Hän kuoli viime lokakuussa 101-vuotiaana Sydneyssä. Tämänvuotisessa haasteessa teos voisi mennä hyvinkin moneen eri kohtaan, esimerkiksi kohtiin ”Kirja kertoo ystävyydestä” tai ”Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa”. [Satu]

– Aivan, lokakuisen uutisen kautta kirjailija tuli mullekin tutuksi. [Sini]

– Eddie Jakuun tutustuminen jätti syvän jäljen. Jakun Ted Talk on myös vaikuttava. [Satu]

– Täytyy perehtyä myös siihen. [Sini]

– Lukeminen on ollut alkuvuonna ilahduttavan paljon esillä mediassa. Olet varmaan huomannut HS:n artikkelit ja mielipidekirjoitukset lukemisesta ja lukutaidosta. Itselleni tuo perinteinen lukuhaaste on tänäkin vuonna ykkösvalinta, mutta voisin kokeilla sen lisäksi jotain muutakin. [Satu]

– Arvasin, että lukuhaasteeseen tartut ainakin! Entä mikä muu voisi olla sun vuoden haaste? [Sini]

– Mulla ja yläkoululaisella on tapana pelata lautapelejä kaiken virtuaalisen vastapainoksi. Me voitaisiin testata pelihaastetta, varsinkin kun pelihirmu voi yhdistää siihen luontevasti lempipelejään kaikissa formaateissa. [Satu]

– Tosi hyvä idea! Yhdessä pelaaminen on kivaa. [Sini]

– Voisin ottaa myös ainakin elokuvahaasteen työn alle mutta ihan rennosti ja testata, täyttyisikö musahaaste helposti. Selkokielisen lukuhaasteen suorittamisen taidan jättää väliin tällä kertaa, mutta olen katsonut sitä työn puolesta. Siinä on siis tarkoitus lukea selkokirjoja lukuhaasteen eri kohtiin. Onneksi selkokirjoja on nykyisin tarjolla yhä enemmän, joten senkin haasteen tekeminen olisi varmasti mukava homma. Jos 50 teoksen lukeminen tuntuu suurelta urakalta, voi tarttua pieneen lukuhaasteeseen. Se koostuu 25 eri kohdasta ja on julkaistu tänä vuonna jopa saksaksi. [Satu]

–  Hyvä, siitäkin voidaan siis jutella loppuvuodesta. [Sini]

– Hienoa, vaihdetaan sitten matkan varrella vinkkejä ja kokemuksia! Ja ehkäpä päästään tekemään osaa haasteista yhdessä vaikkapa leffaillan muodossa. Muuten, kiitos kun osallistuit siihen tekemääni minigallupiin ”Äänikirja, paperikirja vai e-kirja?”. Siihen tulikin paljon vastauksia. Puhutaanko siitä ensi kerralla enemmän? [Satu]

– Joo, yhteinen leffailta olisi kiva järjestää. Kokemusten ja löytöjen jakaminen tekee tästä varmasti vielä antoisampaa! Ensi kerralla sitten lisää kirjoista. Kiinnostava kuulla, millaisia vastauksia sait minigallupiin! [Sini]

©Tarusola