Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun päivänä

– Hei, Satu! Hyvää uutta vuotta! Miten sun vuodenvaihde on sujunut? [Sini]

– Moi, Sini! Hyvää alkanutta vuotta sullekin ja kaikille lukijoillemme! Vuoden 2025 alku on ollut omalta osaltani todella kiireinen erityisesti tekstirintamalla. Tammikuun harmaudessa, kun sinistä taivasta ei ole näkynyt viikkoihin, katse on monesti hakenut toivoa valoisista muistoista. [Satu]

– Vuosi on aloitettu perinteisesti juttelemalla menneistä ja tulevista Helmet-haasteista. Mites vuonna 2024, osallistuitko sä haasteisiin? Itse jätin suosiolla väliin, koska kesällä odottava näyttely loi pienen kiireen tunteen, enkä halunnut sitoutua enää muuhun. [Sini]

– Osallistuin perinteiseen lukuhaasteeseen. Muut haasteet olivat kyllä tosi kiinnostavia myös, mutta niiden tekemiseen ei aika mitenkään riittänyt. Lukuhaaste on aina kiva tehdä, vaikka nyt kyseisen haasteen osalta kävi niin, etten ehtinyt kirjoittaa sotkuisia kirjauksiani puhtaaksi. Koska byrokratiaa on muutenkin niin paljon jokaisella elämänalueella, kierrän sen nyt kiireessä ja kertoilen lukemistani kirjoista näin. [Satu]

– Saitko kaikki haastekohdat helposti täytettyä? Mikä kohta oli haastavin löytää?[Sini]

– Monet kohdat täyttyivät kuin itsestään, mutta joihinkin kohtiin kirjat piti etsiä tietoisemmin, kuten 4. kohdassa ”Kirjassa on presidentti” ja 6. kohdassa ”Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle”. [Satu]

– Sä tunnetusti luet paljon muutenkin esimerkiksi työn puolesta. Oletko laskenut montako teosta tuli käytyä läpi viime vuonna? [Sini]

– Viime vuonna luin vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina, vajaat parisataa kirjaa, sillä pidin viime kesänä tietoisen kaunokirjallisuuden lukutauon. Kirjoitin siitä toisaalla (Suomenopettajat-lehti 3/2024) näin: “Pidin kesällä pienen tietoisen tauon kaunokirjallisuuden lukemisesta ikään kuin testimielessä. Viime vuosina on tullut luettua noin kahdensadanviidenkymmenen teoksen vuositahdilla. Välillä on tullut kahlattua aika syvissä kirjallisuusvesissä erityisesti Kirjallisuutta kriisialueilta -sarjan myötä. Ajattelin, että pieni tauko voisi virkistää.

Vaikka lukutauon aikana ei ollut puuhasta pulaa ja muita tekstejä riitti, olo tuntui oudolta. Aikaa kyllä vapautui, mutta taustalla kummitteli kalvava tunne siitä, että jotain olennaista, merkityksellistä, puuttuisi. Monesti houkutti sukeltaa hyviin tarinoihin, mutta pysyin päätöksessäni. Palasin moniin aiemmin lukemiini kirjoihin mielessäni.

Kun lukutauon epävirallisen virallisesti loputtua tartuin Adania Shiblin aistivoimaiseen Sivuseikka-romaaniin (suom. Sampsa Peltonen, Otava, 2024), ylitseni pyyhkäisi tuttu järisyttävien tuntemusten tuuli. Tällä kertaa suoraan aavikolta. Mikä riemu! Vaikka tarina on kaikkea muuta kuin hyvän mielen kertomus, kuten kyseisen alueen todellisuus, kirjan lukeminen on nautinto sen kaunokirjallisten ansioiden myötä. Kaari menneisyyden ja nykyisyyden välille piirtyy taidokkaasti, ja päähenkilöiden kohtalot painuvat mieleen syvästi.” [Satu]

– Löytyikö haastetta tehdessä helmiä? [Sini]

– Joo! Yhden niistä luin soveltaen uudestaan kohtaan 27 ”Kirja kertoo jälleenrakentamisesta”. Kerroinkin siitä sulle jo edellisen haasteen yhteydessä ja lupasin näyttää, mitä olin kirjoittanut silloin, mutta se unohtui kiireessä. Tässä siis se aiempi tekstini (Suomenopettajat-lehti 1/2024, Lukunurkka-palsta, Liikuttava lukumuisto -osio): ”Vuonna 2018 Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Denis Mukwegen kirjan Naisten voima. Lääkäri toivon ja parannuksen lähettiläänä (suom. Tero Valkonen,Tammi, 2023) lukeminen synnyttää tunteiden ristiaallokon, jopa suoranaisen tunnemyrskyn.

Denis Mukwege kertoo elämäntyöstään seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten puolesta kotimaassaan Kongon demokraattisessa tasavallassa. Työ on rankkaa ja vaativaa, eikä kirjakaan päästä lukijaa helpolla. Alun lapsuudenkuvauksessa on kaunista estetiikkaa, joka pian vaihtuu brutaaliin realismiin. Kirjan sivuilla tutuiksi tulevat erilaiset lääketieteelliset toimenpiteet yksityiskohtineen.

Mukwegen kuvaukset naisten kohtaamista vääryyksistä – väkivallasta ja kaiken yllä leijuvasta sovinismista – herättävät raivon ja voimattomuuden tunteita. Huomaan välillä ihmetteleväni, voiko teksti olla peräisin miehen kynästä. Niin järisyttävän vahvasti se puolustaa naisten asemaa. Epäuskoon sekoittuu myös iso annos ihailua Mukwegen rohkeutta kohtaan. Kaikista uhkailu-, vaientamis- ja jopa murhayrityksistä huolimatta hän on jatkanut periksiantamattomasti työtään. Opettajien mahdollisuuksista myönteisen kehityksen tukemisessa muistuttavan Mukwegen sanat kirjan loppupuolella (s. 303) painuvat manifestina mieleen: ”Me kaikki opetamme ihmisiä ympärillämme: lapsia, ystäviä, perheenjäseniä, kollegoja ja työtovereita. Älä vaikene, kun kohtaat sovinismia. Tuomitse hyökkäävä käytös ja ilmoita siitä. Älä hyväksy uhrien syyttämistä. Selitä stigman ja trauman merkitys. Varmista että perheessäsi ja työpaikallasi tarjotaan yhtäläisiä mahdollisuuksia miehille ja naisille, tytöille ja pojille.” Ja: ”Äläkä unohda opettaa pojille naisten kunnioittamista, jotta meidän ei erikseen tarvitse suojella tyttäriä.” [Satu]

– Luin jostain, että haastekohdat suunnitellaan nykyisin yhteistyössä lukijayhteisön kanssa, jolloin jäsenet voivat ehdottaa uusia haastekohtia. Millaisen haastekohdan sä haluaisit lisätä? [Sini]

– ”Lue kaikkien aikojen lempikirjasi uudestaan.” [Satu]

– Mä ehdottaisin taiteilijaelämäkertaa. Se varmasti on jo ollut haastekohtana joskus. Helmetin sivuille on muuten koottu 2024 luetuksi raportoiduista kirjoista 20 eniten luetun lista. Siitä sain itse hyviä lukuvinkkejä. Näistä kahdestakymmenestä olen lukenut vain muutaman. [Sini]

– Kiinnostava lista ja jänniä kirjavalintoja! Mä voisin tehdä sulle pienen kirjavinkkauksen näistä nyt tähän haasteeseen lukemistani ja muista hyvistä kirjoista tuonnempana, kun tämä tulipalokiire helpottaa ja valon määrä lisääntyy. [Satu]

– Tämän vuoden Helmet-haasteetkin on jo julkaistu. Oletko ehtinyt jo aloittaa sen parissa. Nyt on tosiaan yhdestoista vuosi. Montako kertaa olet ollut mukana jollain muotoa? [Sini] 

– Olen tehnyt kaikki lukuhaasteet. Silloin yhtenä vuonna, 2019, tein tosiaan viisi lukuhaastetta saman vuoden aikana. [Satu]

– Ajattelin tänä vuonna osallistua ainakin musahaasteeseen, koska se tuntuu helpommalta suorittaa ja uutta musiikkia on aina kiva löytää. Lukuhaastetta mietin vielä. Tuo määrä ei ole oikein koskaan minulta onnistunut, ja jopa 25 kirjan lukeminen vuodessa tekisi tiukkaa, koska aikaa ei vain tunnu löytyvän. Elokuvahaastettakin voisin harkita. [Sini]

– Kuulostaa hyvältä! Oletko muuten ehtinyt käydä näyttelyissä tässä alkuvuonna? [Satu]

– Jonkin verran olen kiertänyt jo gallerioita ja tietysti Atskin Gothic Modern -näyttely oli pakko ehtiä katsomaan. Se olikin hieno ja harmittaa, etten ehtinyt sinne enää toistamiseen. Oletko sä ehtinyt näyttelyihin alkuvuodesta? [Sini]

– Ehdin onneksi myös tuohon Atskin hienoon näyttelyyn. Harmi, kun se oli niin lyhyen aikaa esillä. Toinen todella inspiroiva kokemus oli Didrichsenin taidemuseossa Satumainen Carl-Henning Pedersen -näyttely. Se oli värien ja mielikuvituksen juhlaa!  [Satu]

– Tehdäänkö joku näyttelykäynti yhdessä? [Sini]

– Tehdään oikein mieluusti! Näkemisiin viimeistään silloin! [Satu]

© Tarusola

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Miten sun vuosi on alkanut? [Satu]

– Hei, Satu! Vuosi on lähtenyt käyntiin työntäyteisesti. Olen haastanut itseäni oppimaan uusia asioita ja nauttinut oppimisesta. Entä miten sun vuosi on käynnistynyt, Satu? [Sini]

– Mun vuosi on alkanut talvisista maisemista ja hyvistä kirjoista nauttien. Tuo uuden oppiminen kuulostaa erinomaiselta! Ja itsesi haastaminen. Haasteet onkin meille tuttuja, erityisesti Helmetin haasteiden muodossa. Miten vuosi 2022 sujui sun Helmet-haasteiden osalta? [Satu]

– Tartuin tosiaan ensimmäistä kertaa Helmet-elokuvahaasteeseen, joka tuntui itselle ehkä helpommalta kuin esimerkiksi lukuhaaste. Musahaastekin vähän unohtui, vaikka olin ajatellut sitäkin kokeilla. Katson paljon elokuvia ja vielä enemmän sarjoja, joten ajattelin, että 50 elokuvaa vuoden aikana katsoo ihan helposti. Kuuluiko sun vuoteen Helmet-haasteita?[Sini]

– Joo, osallistuin myös elokuvahaasteeseen ja tein vanhan tutun lukuhaasteen. Isosta elokuvahaasteesta jäi puuttumaan muutama spesifimpi kohta vaikean tavoitettavuuden takia, mutta pieni elokuvahaaste tuli helpohkommin tehtyä kokonaan. Silloin vuosi sitten oli suunnitelmissa tehdä lisäksi pelihaaste. Loppuun asti luulin, että sen tekemiselle ei olisi jäänyt tarpeeksi aikaa, kun tuli luettua niin paljon – ja myös katsottua aika paljon sekä elokuvia että sarjoja. Kävin kuitenkin juuri pelihaasteen kohdat läpi lukiolaiseni kanssa, ja yllätykseksemme kaikki haastekohdat olivatkin täyttyneet kuin itsestään. Taidetaan siis myös pelata aika paljon… Tässä mun pienen elokuvahaasteen katselukertymä. Mitä sä pidit elokuvahaasteesta, ja millaisia leffakokemuksia sen myötä tuli? [Satu]

– Pidin kyllä elokuvahaasteesta. Päätin aluksi, että katson vain elokuvia, joita en ole aiemmin nähnyt. Pyrin myös siihen, että elokuvat löytyisivät käyttämistäni suoratoistopalveluista tai olisivat sellaisia, joita menisin muutenkin leffateatteriin katsomaan. Paljon tuli katsottua ihan hyviä elokuvia ja muutama huonompi, vain sen takia, että sai haastekohdan täytettyä. Pakko oli myös katsoa pari jo nähtyä leffaa. Katsoin vuoden aikana myös elokuvia, joita en saanut sopimaan mihinkään kohtaan, joten leffoja tuli kyllä katsottua enemmän kuin 50. Kolme listan kohtaa jäi täyttämättä. Aluksi tuntui vaikealta löytää sopivia elokuvia, mutta Facebookin Helmet elokuvahaaste -ryhmästä oli iso apu. Tässä mun lista. [Sini]

– Tosi jänniä valintoja. Mikä leffoista oli sun leffavuoden kohokohta? Entä mikä oli suurin yllättäjä? Mä itse yllätyin kaikkein eniten siitä, kuinka piristävä vaikutus Top Gun Maverickilla (2022, ohjaaja Joseph Kosinski) oli. Vuoden 1986 Top Gun kuului aikanaan pakollisiin katsottaviin elokuviin, ja olin vähän skeptinen viime vuoden version suhteen. Se oli kuitenkin viihdyttävyydessään niin virkistävä, että siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Elokuvahaasteeseen mahtui myös syvällisempiäkin katselukokemuksia, ja haastekohdassa 15 olevan Helena Yläsen Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle -kirjan lukeminen toi oman lisänsä haasteeseen.  [Satu]

– Kävin myös katsomassa Top Gun Maverickin mieheni houkuttelemana. Ensimmäinen osa oli mullakin vielä hyvin muistissa sieltä nuoruudesta. En kuitenkaan ollut tästä jatko-osasta yhtä innoissani. Sen sijaan esimerkiksi toinen vuoden uutuusleffa, Everything Everywhere All at Once (2022, ohjanneet Daniel Kwan ja Daniel Scheinert, oli mielestäni päräyttävä, ja suorastaan hykertelin leffateatterista lähtiessäni. Se oli ehkä näkemistäni yllättävin ja päätyi kohtaan “Elokuva yhdistelee eri lajityyppejä”. Myös The Power of the Dog (2021, ohjannut Jane Campion), Triangle of Sadness (2022, ohjannut Ruben Östlund), joka löytyy mulla haastekohdasta “Elokuvassa eletään ylellisesti”, ja ravintolamaailmaan sijoittuva leffa Pig (2021, Michael Sarnoski) olivat mun vuoden parhaita elokuvia. Näistä ensimmäinen ei enää katsomishetkellä loksahtanut elokuvahaasteiden listalle mihinkään kohtaan. Teatterissa 3D:nä nähty Avatar, The Way of Waterin (2022, James Cameron) visuaalisuus oli kiehtovaa katsottavaa, vaikka juoni oli aika kaavamainen. [Sini]

– Tuossa onkin monta helmeä nautittavaksi! Sellaisia on mahtunut jonkin verran myös mun menneeseen kirjallisuusvuoteen. Viime vuonna tuli tosiaan luettua vähän yli kaksisataa teosta, joista suurin osa kaunokirjallisuutta. Melko ison osan kirjoista luin kirjoittamieni lehtijuttujen takia tai ansiosta, mutta joukkoon mahtuu myös monia muita kirjoja. Niinpä lukuhaasteen lähes kaikki kohdat täyttyivät kuin itsestään, mutta muutamaan kohtaan piti ihan varta vasten etsiä luettava kirja. [Satu]

– Sä olet ehtinyt taas lukea paljon. Millaisia oli sun vuoden 2022 lukuhaasteesta nousseet suosikit? [Sini] 

– Lukuhaasteessa oli tosi monta kivaa kohtaa, joihin puolestaan loksahti monia lukuhelmiä. Tässä on mun lista, josta voisin nostaa esimerkiksi muutaman kohdan. “Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija” -kohtaan sopi Julia Phillipsin Katoava maa (suom. Hilkka Pekkanen, Siltala, 2021). Se on todella taitavasti kirjoitettu romaani, jonka tapahtumat, eli kahden pienen tytön katoaminen ja kuukausiksi venyvä etsintä, sijoittuvat Kamtšatkan niemimaalle. Kirjassa on monta kertojaa, joiden näkökulmat valottavat tapahtumia omalla jännittävällä tavallaan. En voinut lopettaa lukemista lähes hetkeksikään. Kristin Hannahin romaani Alaskan taivaan alla olisi sopinut aika moneen kohtaan, mutta laitoin sen itse “Kirja kertoo ystävyydestä” -kohtaan. Siinä keskeisenä on yhden perheen tarina Alaskan villin luonnon keskellä 1970-luvulla erityisesti perheen tyttären Lenin näkökulmasta. Haasteessa onkin hauskasti myös kohta “Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan”. Siihen mulla tuli Aleppon mehiläistarhuri, jonka on kirjoittanut Christy Lefteri. Onko se tai nuo muut sulle tuttuja? Suosittelen niitä kyllä kovasti. Erityisesti Katoava maa ja Alaskan taivaan alla ovat vieläkin usein mielessä, vaikka luin ne jo viime kesänä. Monet lukemistani kirjoista eivät tosiaan mahtuneet haasteeseen, mutta voin mielelläni kertoa niistä lisää myöhemmin tai mainita muutaman myös nyt, jos kaipaat lukuvinkkejä.  [Satu]

– Näistä suosituksista mikään ei ole mulle entuudestaan tuttu. Sait mut kyllä nyt kiinnostumaan tuosta Katoava maa -teoksesta. Olen kaivannut jotain todella koukuttavaa kuunneltavaa. Löytyykö sun listalta kotimaisia kirjoja joita suosittelisit? [Sini]

– Kiva kuulla! Joo, kyllä löytyy myös paljon kotimaisia suositeltavia. Ykkösenä on Varjo ja viileys -romaani (suom. Outi Menna, Teos, 2021), josta kirjoitin viime vuoden lopussa ilmestyneeseen Kielikukko-julkaisuun (4/2022) näin: “Runebergin palkinnon vuonna 2022 saanut Varjo ja viileys on runollinen, eripituisista luvuista koostuva unenomainen teos, jonka vietnamilaistaustainen, Pohjanmaalla varttunut Quynh Tran on kirjoittanut ruotsiksi. Romaanin kertoja maalaa tuokiokuvia, joissa vallitsee omanlaisensa tunnelma. Hän tarkkailee äitiään ja isoveljeään ja kuvailee heidän arkeaan kuin ei itse oikein kuuluisi siihen. Välillä tulee tunne kuin seuraisi elokuvan kohtauksia. 

Elokuvilla on myös oma roolinsa tarinassa: vietnamilainen yhteisö ruotsinkielisellä Pohjanmaalla hullaantuu kertojan äidin vuokraamista japanilaisista vietnamiksi dupatuista elokuvista. Keskeiseksi nousee myös mustikanpoiminta, johon kertoja ei pääse osallistumaan ikänsä vuoksi toisin kuin läheisensä. Tästä syntyy hänen mielessään lähes elämää suurempi tarina, johon sekoittuu unenomaisia kuvitelmia. Tarinaan mahtuu myös kuvauksia kielenoppimisesta ja koulumaailmasta.” 

Entä onko tämä vähän vanhempi kirja sulle tuttu: Mervi Marttilan Hänet on pallolaajennettu (Otava, 2014)? Se sisältää kirjat Parantunut hoidosta huolimatta, Sydänäänet kuuluneet lapsesta saakka ja Molemmista päistä tähystetty, koostuvat lääkärien sanelemista lausunnoista. Kuvituksen ovat tehneet Katja Tukiainen ja Elina Warsta. Rakastan hyvää huumoria, ja lisäansion saa, jos huumori perustuu kieleen, kuten näissä aivan käsittämättömissä lausunnoissa usein. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin näitä ”Ruokaa potilas saa pojaltaan, joka on pakastimessa” -sanailuja lukiessani! [Satu]

– Kiitos suosituksista! Molemmat kuulostavat houkuttelevilta. Saisikohan näitä sovitettua vuoden 2023 lukuhaasteeseen? Uudet Helmet-haasteet ilmestyivät taas viime vuoden lopussa. Itse ajattelin, että tänä vuonna katson leffat ilman haasteita. Ajattelin kuitenkin tarttua tällä kertaa musahaasteeseen. Se on ehkä helpommin suoritettavissa, ja itselle uutta musiikkia on aina ihana löytää. Ajattelitko itse lähteä suorittamaan jotain näistä? [Sini]

– Musahaaste vaikuttaa kutsuvalta. Mä taidan valita taas perinteeksi muodostuneen lukuhaasteen. Palataanko näihin vuoden päästä? Meillä onkin edessä monta kivaa puuhaa tälle vuodelle! [Satu]

– Joo, palataan haasteisiin ensi vuonna ja pian siihen kaikkeen muuhun kivaan! [Sini]

©Tarusola