Kahden ystävän kohtaaminen eräänä joulukuun lopun päivänä
– Moi, Sini! Kiva nähdä taas. Miten vuoden pimein aika on sujunut? [Satu]
– Täytyy sanoa, että tänä vuonna pimeä aika on ollut normaalia haastavampi, koska moni mukava ja kaamokseen iloa tuova asia on lykätty, siirretty tai peruttu. [Sini]
– Niinpä, ilonaiheiden keksimiseen on tarvittu tavallista enemmän luovuutta. Duolingo-kielisovellus, Pokemon GO ja Helmetin tämänvuotinen lukuhaaste ovat olleet mun piristysruiskeita. Viimeksi oli puhetta sun käsinkirjoitushaasteesta. Missä vaiheessa projekti on nyt? [Satu]
– Tarkoituksena oli tosiaan opiskella sivellintekstausta ja kalligrafiaa kirjastosta löytyneiden kirjojen avulla. Kuten totesin, näistä kirjoista vain yksi oli aloittelevalle tekstaajalle suunnattu opas. Tätä Kelly Klapsteinin kirjaa, Sivellintekstauksen taito – opi luovan tekstauksen ja kalligrafian tekniikoita, olenkin sitten käynyt läpi aika tunnollisesti. Kuukausi on aika lyhyt aika, mutta olen ehtinyt käydä kirjan harjoitukset läpi. Harjoittelu ei tietenkään vielä lopu tähän. [Sini]
– Millainen prosessi on ollut? Entä kuinka paljon olet käyttänyt aikaa harjoittelemiseen? [Satu]
– Alkuun käytin paljon aikaa kymmenen perusvedon harjoitteluun. Sivellintekstauksessa kirjaimet koostuvat lähinnä näistä vedoista. Vähitellen siirryin pieniin kirjaimiin. Nekin opetellaan kirjassa helposta vaikeampaan. Esimerkiksi ovaalin muodon piirtäminen on haastavimmasta päästä mutta tärkeä, sillä se löytyy monesta kirjaimesta. Isot kirjaimet olen käynyt läpi mutta niitä ehdin harjoitella vähemmän. Kirjainten tasainen koko ja välitys on varmasti seuraava haaste. Joulun aikaan päivittäinen harjoittelu on jäänyt vähemmälle. Ote tekstaamiseen tuntuu helposti katoavan, kun harjoitteluun tulee taukoa. [Sini]
– Mikä on ollut kaikkein hauskinta? [Satu]
– Olen ollut aika yllättynyt, miten nautinnollista näin yksinkertainen harjoittelu voi olla. Kirjainten ääreen hiljentyminen on ollut virkistävää. Hauskaa on tietysti myös huomata, että kehitystä tapahtuu. [Sini]
– Entä mikä on ollut hankalinta? [Satu]
– Aloitin aluksi kotoa löytyvillä välineillä. Omistin yhden sarjakuvien piirtämiseen tarkoitetun sivellinkynän sekä muutamia marketista ostettuja tusseja. Ihmettelin, miten haastavaa viivojen hallinta oli, kunnes hankin muutaman juuri tekstaamiseen tarkoitetun tussin. Täytyy sanoa, että näissä on kyllä tosiaan isoja eroja. Kärjen täytyy olla sopivan joustava mutta ei liian pehmeä. Uusien välineiden hankinta antoi myös uutta intoa ja onnistumisen kokemuksia harjoitteluun. Hankalaa on edelleen muistaa pitää hyvä ja rento kirjoitusasento. [Sini]
– Mikä on ollut yllättävin oppi matkan varrella? [Satu]
– Olen aidosti ihastunut joihinkin kirjaimiin. Useista kirjaimista on kirjassa eri versioita. Näistä olen usein valinnut kaikkein koristeellisimmat versiot. Saatan etsiä sanoja, joissa nämä kirjaimet esiintyvät, ja kirjoitan niitä käyttäen omasta mielestäni visuaalisesti kauniita sanoja. Onko sulle kielen ammattilaisena syntynyt erityinen suhde tiettyihin sanoihin ja siihen, miltä ne kuulostavat? [Sini]
– On ehdottomasti! Olen esimerkiksi jostain syystä ihastunut kovasti adjektiiviin ”viipyilevä”. Tekstejä työstäessään täytyy välillä tosissaan skarpata, ettei käytä liikaa niitä sanoja, joista on innostunut. Muuten, mäkin olen ollut käsin kirjoittamisen äärellä – ja nostalgisissa tunnelmissa, kun arkistojen kätköistä löytyi mun vanhoja kouluvihkoja. Tarinat olivat aikamoista luettavaa, mutta eniten hämmästytti, miten tokaluokkalaisena onkin kirjoittanut niin paljon kaunokirjoituksella. [Satu]
– Tosiaan, muistan, että kaikki ainekirjoitukset ja koevastaukset kirjoitettiin myöhemminkin kaunolla. [Sini]
– Olisi hienoa nähdä, millaisia kalligrafisia juttuja olet oppinut haasteen aikana. Tehtäisiinkö yhdessä Tarusolan uuden vuoden tervehdys? [Satu]
– Tehdään vaan! Sain joululahjaksi uusia sivellintusseja, joita olisi kiva päästä käyttämään. Toisaalta vähän jännittää, sillä en ole vielä kirjoittanut mitään yksittäisiä sanoja pidempää. [Sini]
– Jokin valoon liittyvä aihio olisi piristävä. Valoa, iloa, toivoa paremmasta… Ekana tuli kaukokaipuussa mieleen aurinko ja palmurannat, mutta ehkä joitain muitakin valonsäteitä voi vielä kehitellä. [Satu]
– Joo, jotain valoon liittyvää kaivataan juuri nyt! [Sini]
– Tällaisia valonlähteitä kumpuaa mieleen lisää, kun lähden ideoimaan valaisevia asioita: valonheittimen kiila, kelloradion diginumeroiden puna, iltaruskon kajastus, sateenkaaren loisto, majakanvalon pyyhkäisy, auringonsäteiden kimallus aalloilla, hangen hohde, tähtien tuike, revontulien loimu, aamun sarastus, kesäinen poutapäivä, kiiltomadon kipinät. [Satu]
– Sivellinkynäni on aika leveitä, ja yksinkertainenkin teksti vie tilaa. Niitä kapeimpia en ole oikein onnistunut vielä käyttämään tyydyttävällä tavalla. Teksti voisi olla lyhyt toivotus, jotta mukaan mahtuu myös visuaalisia elementtejä. Ehkä jos lähtisi siitä, että se voisi toimia kortin kannessa niin, että erottuu kauempaakin. [Sini]
– Tuosta voisin poimia ja kehitellä seuraavaksi, mitä Tarusolan väki toivottaa: Takkatulen loimua, kiiltomatojen kipinöitä, tähdenlentojen pyrstöjä, revontuliloistetta, myrskylyhtyjä tyrskyihin, kesäpäiviin kirkkautta. Valoisaa vuottaa 2021! [Satu]
– Kiva teksti, mutta aika pitkä. En tiedä, riittääkö mun taidot siihen, että se mahtuu yhteen kuvaan ja on vielä visuaalisestikin toimiva. Itse kyllä tekisin lyhyemmän toivotuksen, mutta kokeillaan tällä. Tunnistan, että tämä haaste meillä on ollut ennenkin. [Sini]
– Toden totta, kuvan ja sanan yhteispelissä on välillä omat haasteensa. [Satu]
–Tälläinen tästä nyt tuli. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa myös Klapsteinin kirjassa ollutta jäljittelykalligrafiaa, jota ei tehdä sivellinkynällä. Harjoittelu olisi kyllä auttanut tässäkin, mutta sain kuin sainkin tekstin mahtumaan. Tässä olisi ollut hauska käyttää erilaisia vaihtelevia kirjaimistoja, mutta se vaatii vielä lisää harjoittelua. [Sini]
– Tulipa todella hieno! Kannustavaa nähdä, että haasteet kannattaa todellakin ottaa vastaan! Eli valoisasti kohti uutta vuotta ja sen uusia haasteita! [Satu]
