Kysymyskorttien äärellä

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun lopun päivänä

– Hyvää alkanutta vuotta! Miten vuosi 2026 on käynnistynyt sulla, Sini? [Satu]

– Samoin! Mun vuosi on alkanut yllättävin kääntein, joista voin kertoa myöhemmin lisää. Entä miten sun vuosi on alkanut? [Sini]

– Mielelläni kuulen lisää yllättävistä käänteistä ja muustakin! Mun alkuvuoteen on myös sisältynyt paljon käänteitä. Onkin tosi kiva nähdä nyt ja päästä sukeltamaan näiden korttipakkojen maailmaan, josta oli puhetta joskus paljon aikaisemmin. Miten olikaan, onko nämä Kehvolan Taide- ja Kirjallisuuskortit sulle tuttuja? [Satu]

– Taidekortit olen joskus saanut lahjaksi. Ne on kivat. Kirjallisuuskortteja en ole vielä saanut käsiini, mutta nyt sekin puute korjataan. [Sini]

– Mä tulin aikanaan hankkineeksi ne muistaakseni Emman museokaupasta, ja olen tähän mennessä vain vilkaissut niitä. Nyt onkin kiva päästä syventymään niihin vähän tarkemmin.  [Satu]

– Miten näitä on tarkoitus käyttää? Löytyykö paketista joku ohje? [Sini]

–Täällä kirjallisuuskorttipaketissa on tällainen ohjekortti, joka sisältää pelitapaehdotuksia. Ensimmäinen vastausvuoroineen ja pisteenlaskuineen on selvästi suunnattu monelle pelaajalle. Toisessakin voi olla monta pelaajaa. Kolmannessa vastataan peräti kirjallisesti. Neljäs ohje soveltunee parhaiten meille nyt, se on nimittäin: “Keksi oma tapasi!” [Satu]

– Täällä taidepuolella on samanlainen ohje. Meitä on vain kaksi, joten tämä ensimmäinen tapa ei nyt onnistu. Meidän täytyy varmaan keksiä joku oma tapa käyttää kortteja. Pelataanko yksitellen vai kokeillaanko pelata molempia pakkoja samaan aikaan? [Sini]

– Voidaan varmaan kokeilla erilaisia tapoja. Otetaanko ainakin näin aluksi kaksi pakkaa samaan aikaan, sulle kirjallisuuskortit kysyttäväksi multa ja mulle taidekortit kysyttäväksi sulta?  Satu]

– Hyvä idea! Haluutko sä aloittaa? [Sini]

– Kysy sä multa eka kysymys! Mä voisin valita ekasta kortista näin umpimähkään kysymyksen kuusi, jos siis sovitaan, että mennään korttien järjestyksen mukaan ja kysymyksen numeron saa valita. [Satu]

–  “Missä 1908 ilmestyneessä teoksessa tapaamme tunteikkaan Myyrän, runoilevan Vesirotan, hyväntahtoisen Mäyrän ja hurjapäisen Rupikonnan?” [Sini]

– Jee, mä tiedän tän! Kaislikossa suhisee! [Satu]

– Oikein! Sitten on mun vuoro. Otan kortilta 1 numeron 4. [Sini]

– Se kysymys kuuluu näin: “Millä termillä kutsutaan näyttelyä, joka esittelee takautuvasti (ja kattavasti) taiteilijan tuotannon?” [Satu]

– Sehän on retrospektiivi. Huh, olipa hyvä, että tuli alkuun vähän helpompi kysymys. [Sini]

–  Kokeillaanko kronologisen järjestyksen sijasta vetää myös satunnainen kortti pakasta? [Satu]

– Joo, kokeillaan niin. [Sini]

– Mä vedän tämän kortin. Mikä sen numero on? Ja valitsetko sä siitä kortin ekan kysymyksen kysyttäväksi? [Satu]

– 23. No niin, oletko valmis? Kysymys kuuluu: Minkä kaupungin mukaan Elena Ferranten kirjasarja on nimetty? [Sini]

– Napoli! Huh, tässähän saa kokea onnistumisen tunteita, kun kohdalle osuu näin kivoja kysymyksiä!  [Satu]

– Oikein! Nyt me ollaan pelattu niin, että sinulle kirjallisuutta paremmin tuntevalle tulee kirjallisuuskyssärit ja mulle taidealan ihmiselle taidekyssärit. Pitäisikö kokeilla vaihtaa pakkoja. Varmasti menee nyt kyllä vähän vaikeammaksi, mutta onpahan tilaisuus oppia jotain uutta. [Sini]

– Testataan sitäkin! Onneks saadaan vahvistusta virvokkeista. Taiteen kenttä on kyllä varsin laaja. Sisältääkö taide tässä tapauksessa kaikki taiteenlajit? [Satu]

– Näissä korteissa kyllä lukee, että kyse on kuvataiteeseen liittyvistä kysymyksistä. [Sini]

– Entä mitä kaikkea lasketaan kuvataiteeseen? [Satu]

– No perinteisimpiä on piirustus, kuvanveisto ja taidegrafiikka, joilla on pidemmät perinteet. Uudempia taidemuotoja ovat esimerkiksi valokuva-, valo-, media-, video-, installaatio-, käsite-, yhteisö- ja ympäristötaide sekä performanssi. Teokset voivat olla myös yhdistelmiä näistä ja sitten tietysti ammentaa myös muista taiteen lajeista. Unohdinkohan jotain? Joku muu osaisi ehkä vastata tähän vähän kattavammin.[Sini]

– Oikein kattavalta tuo kuulostaa. Tarvitaan siis laajaa tietämystä. Katotaan, miten pärjään. No, tässä syntyy joka tapauksessa hyviä keskusteluja!  Kysytkö sä multa eka? [Satu]

– Valitsen tällä kertaa kysymyksen, joka voisi koskea sulle tuttua asiaa. “Mistä kaupungista Walter Runeberg, Albert Edelfeldt ja Ville Vallgren ovat kotoisin?” [Sini]

– Mulla on sellainen hytinä, että vastaus on Porvoo.  [Satu]

– Oikein! Löytyisköhän sieltä mulle joku helppo kysymys kirjallisuuden puolelta? [Sini]

– Uskoisin sun tietävän tämän: “Minkä maalaisia kirjailijoita Nadine Gordimer, J.M. Coetzee ja André Brink ovat”?  [Satu]

– Eteläafrikkalaisia. Täytyy myöntää, että näistä muistin ainoastaan viimeisen. [Sini]

– Tän voi ottaa myös tuntemisleikkinä, kun miettii, mitä vastauksia toinen tietää.  [Satu]

– Näitä kysymyksiä on kyllä hauska lueskella ihan itsekseenkin ja testata omaa tietämystään, eli toimii näinkin. Samalla voi virkistää muistia ja oppia uutta. [Sini]

– Aivan! Millaisia sun mielestä kivoja kysymyksiä olet löytänyt tässä pakkoja selaamalla?  [Satu]

– Hmm, kivoja kysymyksiä? No, ainakin täällä on kysymyksiä, jotka koskee ihan tuttuja teoksia, joiden yksityiskohdista alkaa epäilemään omaa muistiaan. Esimerkiksi kun kysytään, lentääkö Vincent van Goghin maalauksessa vehnäpellolla variksia vai korppeja, tai montako naista on kuvattu Pablo Picasson Avignonin naiset maalaukseen. Entä millaisista kysymyksistä itse tykkäsit? [Sini]

– Mä pidän erityisesti näistä yhdistelmäkysymyksistä, kuten tämä Kirjallisuuskorttien kysymys numero 21: “Mikä yhdistää seuraavia teoksia: Joel Lehtosen Putkinotko, Antti Tuurin Pohjanmaa, Virginia Woolfin Mrs. Dalloway, Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani ja James Joycen Odysseus?”[Satu]

– No, mikä on oikea vastaus? [Sini]

– Ne on yhdenpäivänromaaneja. Kysymysten taso on yleisesti ottaen kyllä aika vaativa, ja niitä on yhdessä pakassa monta, reilusti yli 300. Taitavat olla ensisijaisesti suunnattu aikuisille, vai mitä? [Satu]

– Joo, kyllä täytyy olla jo aika paljon tietämystä näistä taiteenaloista. [Sini]

– Oli kyllä tosi kiva tutustua kortteihin sun kanssa. Mitä mukavaa voitaisiin tehdä ensi kuussa? [Satu]

– Täytyy miettiä. Ollaan taas etäisyyksien päässä ja aikaerossa, joten kohtaaminen täytyy taas tehdä se huomioiden. Mutta eiköhän me jotain keksitä. [Sini]

©Tarusola

Hyvissä korteissa

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä maaliskuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Kiva nähdä vihdoinkin edes aavistuksen verran keväisissä merkeissä. [Satu]

– Hei, Satu! Valon määrä on tosiaan lisääntynyt, ja tänään näin pihalla kevään ensimmäiset lumikellot. Se ilahdutti kovasti. [Sini] 

– Me saatiin jo jokin aika sitten Sitralta nämä Hyvät kortit, mutta aika niiden testaamiseen on ollut niin sanotusti kortilla. Olisiko meillä viimeinkin mahdollisuus perehtyä niihin tarkemmin? [Satu]

– Nyt voisi olla hyvä hetki. [Sini]

– Testailin niitä jo vähän aiemmin äitini ja lukiolaiseni kanssa, joten nyt olisi myös seniorin ja juniorin mielipide saatavilla. Me pelattiin muutama kierros ja sitten keskusteltiin sekä esiin nousseista aiheista että korteista. Keskustelu rönsyili aika vapaasti, ja pelituokiosta pienen kiireenkin keskellä muodostui yllättävän hauska ja hedelmällinen. [Satu]

– Kolmen sukupolven pelihetki kuulostaa hauskalta. [Sini]

– Pakkauksessa on tosiaan merkintä ”3+ pelaajalle”. Kolmistaan meitä tuntui olevan ihan sopiva määrä. Me yritettiin pelata pisteiden kanssa, mutta se ei oikein toiminut. Tuntui aika keinotekoiselta antaa pisteitä toisten tarinoista niin, että syntyi näennäinen kilpailutilanne. Hyviä visioita syntyi kyllä muun muassa kyborgin, työntekijän ja tuotantoeläimen näkökulmasta. Todettiin, että näkökulmat oli aika haasteellisia ja jotkut käsitteet myös. Eriarvoistuminen-kortti toi visioihin vähän pessimistisen sävyn, vaikka yleisesti näkemyksissä oli positiivinen vivahde.

Nyt on kiva kokeilla, toimivatko kortit myös vain kahden osallistujan pelatessa. Sitran sivuilla kortit esitellään näin: ”Hyvät kortit -peli on tarkoitettu kaikille, joita kiinnostaa kehittää kykyään kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja sitä kautta harjaantua tulevaisuusajattelijana. Peli ei vaadi mitään ennakko-osaamista, tiettyä koulutustasoa tai asiantuntemusta. Tarvitset vain korttipakan ja mukaan pari kaveria.” [Satu]

– Hyvä, että olet ehtinyt jo kokeilla isommalla porukalla. Testataan nyt myös kahdestaan. Eli miten nämä kortit toimivat? Löytyykö täältä pakkauksesta ohjeet? [Sini]

– Joo, siellä on ohjepaperi, ja Sitra on myös tehnyt ohjevideon. Voidaan katsoa se yhdessä. [Satu]

– Aika selkeät ohjeet. [Sini]

– Tehdäänkö toi alkulämmittely ensin? [Satu]

– Luepa se ohje vielä uudelleen muistin virkistykseksi. [Sini]

– Näissä ohjeissa lukee siis: “Kääntäkää esiin sattumanvaraiset kortit teema-, tilanne- ja aika- pinoista ja kertokaa, mitä kustakin kortista tulee ensimmäisenä mieleen.” [Satu]

– Haluatko sä kääntää vaikka teeman ja tilanteen, ja mä otan aikakortin? [Sini]

– Okei. Otan nämä nyt ihan sokkona. Saatiin meille kortit Liikenteessä, Media ja 100 vuotta. [Satu]

– Syntyipä niistä suorastaan kuuma keskustelu, ja ollaan vasta alkulämmittelyvaiheessa! [Sini]

– Sitten varsinaiseen vaiheeseen. Ohjeet siihen ovat tällaiset: ”Valitkaa, kuka on ryhmänne ensimmäinen kuuntelija. Loput ovat tulevaisuuden kuvittelijoita.

Kuuntelija valitsee pakasta kierroksen ”hyvät kortit” eli haluamansa teeman, tilanteen ja ajan ja asettaa ne pöydälle kaikkien näkyville.

Kuvittelijat nostavat pakasta sokkona kukin itselleen yhden näkökulman, eli kenen näkökulmasta kuvittelevat toivottavan tulevaisuuden.

Kuvittelijat saavat muutaman minuutin aikaa kuvitella ja kun he ovat valmiita, kertovat he kukin vuorollaan hyvistä korteista keksimänsä vision.

Kuuntelija valitsee kierroksen parhaan vision, omilla kriteereillään – paras visio voi olla koskettavin, uskottavin tai vaikka hassuin. Paras visio saa pisteen.

Vaihtakaa rooleja ja aloittakaa uusi kierros. Kierroksia kannattaa pelata vähintään kolme, jotta pääsette vauhtiin kuvittelussa. Pelin voittaa se, joka on kerännyt isoimman pistesaaliin.” [Satu]

– Nyt alkaa siis taistelu parhaasta visiosta. Kumpi sä haluat olla ensin, kuuntelija vai kuvittelija? [Sini]

– Jos mä olen vaikka kuuntelija. [Satu]

– Mulle tuli siis aikakortiksi Kun kohtaamme maan ulkopuolista elämää, teemakortiksi Uskonto ja Tilanne-kortiksi Lääkärissä. Ja näkökulmakortiksi Alien. Niin, jos on katsonut scifi-elokuvia, toiselta planeetalta tulevan alienin puolesta huolestuttaa. Lapsuuden elokuvassa E.T. the Extra Terrestrial avaruudesta maahan tullut olio löytää ystäviä lapsista, mutta on aikuisille vieras ja outo tutkimuskohde. E.T. on itsekin tutkimassa, ja hänellä on kyky parantaa.  Monissa kulttuurimme tarinoissa alien on myös uhka, joka on tullut valloittamaan ja alistamaan. On tietysti myös niitä tarinoita joissa yritetään kommunikoida ja auttaa. Toisten kohtaaminen ja omasta poikkeavien uskontojen sekä kulttuurien kunnioittaminen tuntuu olevan vaikeaa ihan meidän maapallon asukkaidenkin kesken. Mutta jos haluaa positiivisen vision tulevaisuudesta, alien saapuu tulevaisuudenvisiossani maapallolle, jossa se kohtaa tiedettä arvostavan ja menneisyyden virheistä oppineen, sopuisan ihmiskunnan, joka näkee itsensä osana arvostamaansa luontoa. [Sini]

– Ajatuksia herättäviä pointteja. Luin muuten äskettäin todella kiinnostavan artikkelin lääketieteen opiskelijoille suunnatusta kirjallisuuskurssista, jolla pyritään kehittämään “taitoa päätellä novellihenkilön ajatuksia ja tunteita sekä asettua mielikuvituksen avulla henkilön asemaan.“ (s. 243.) Artikkelin nimi on Fiktion lukeminen lääkäriopinnoissa: käytännönläheistä lukemista retorisen ja kognitiivisen kertomusteorian avulla. Sen on kirjoittanut Laura Karttunen, ja se on ilmestynyt Hoitava lukeminen. Teoreettisia ja käytännöllisiä näkökulmia lukemistyöhön -teoksessa (toim. Päivi Kosonen ja Juhani Ihanus, Vastapaino, 2022). Karttunen kirjoittaa kirjallisuuskurssia esitellessään muun muassa toisen ihmisen näkökulmaan asettumisesta ja siitä, miten se saattaa ruokkia myötätuntoa.

Nyt kun meitä on kaksi, käytetäänkö näitä kortteja keskustelun välineenä ilman pisteitä? Se olisi ainakin musta kivaa, kun muuten on ihan tarpeeksi kilpailua pisteistä ja muusta. [Satu]

– Pisteyttäminen tuntuu vaikealta, ja varsinkin nyt kun meitä on vain kaksi, niin aika mahdottomalta. Nyt sitten sun vuoro. Sulle tuli siis kortit tilanne: Leikkimässä, teema: Data ja aika: Silloin kun sitä vähiten odottaa – ja ota nyt näkökulma. [Sini]

– Mulle tuli näkökulmaksi Kasvi! Tuntuupa näin äkkiseltään vaikealta eläytyä kasviksi. Toisaalta heti alkaa muodostua päässä tarina kasvista ja sen elämästä. Ehkä kiteytän ajatukseni näin: Näin kasvina tuntuu, että ihmiset kuvittelevat minun olevan tällä planeetalla vain leikkimässä heidän takiaan. Joko hyödyttömänä tai esteettisenä elämyksenä tai sitten hyödykkeenä, josta he haluavat kerätä mahdollisimman paljon dataa eri tarkoituksiinsa. Silloin kun sitä vähiten odottaa, minä ja minun kasvisisareni ja kasviveljeni nousemme kumpujen yöstä. Emme kostamaan vääryyksiä vaan pelastamaan ihmiset, jotka ovat aliarvioineet kykymme.  [Satu]

– Varmasti haastavaa eläytyä kasvin asemaan mutta tärkeä näkökulma pohdittavaksi. Otetaanko vielä muutama kierros? [Sini]

– Joo, otetaan. Tuo toisen asemaan asettuminen on elämässä yleensäkin tosi vaikeaa. Tuntuu, että tällä itsekkyyden ja individualismin aikakaudella ollaan jatkuvasti keskittyneitä vain omiin asioihin. Empatiaa onkin hyvä harjoitella ja harjoittaa tietoisesti kaikissa elämänvaiheissa. Pelaillaan tässä kahvikupposen ääressä tovi. Kyllähän tämä kahdestaankin toimii hyvin! [Satu]

– Oikeastaan helpottavaa, kun ei tarvitse arvottaa toisen visioita. En ole kovin kilpailuhenkinen muutenkaan. Ehkä siinä voi ruveta miellyttämään kuuntelijaa liikaa, jos visioi vaan pisteiden toivossa. [Sini]

– Uskaltaakohan silloin tuoda omia visioitaan ja arvojaan aidosti esiin, jos pelkää saavansa niistä huonot pisteet? [Satu]

– Kertominen vaatii myös, että pelaajilla on tunne, että saa vapaasti tuoda omia ajatuksiaan julki. Ikään kuin turvallinen tila niille. [Sini]

– Aivan. Tässä on kuitenkin mahdollisuuksia hyvinkin syvällisiin keskusteluihin – pelissä käsitellään isoja aiheita, joista voi löytyä paljon henkilökohtaistakin. [Satu]

– Me puhutaan joka tapauksessa paljon ja avoimesti. Kenelleköhän tämä peli on ensisijaisesti suunnattu? Ehkä yläkouluikäisistä ylöspäin? [Sini]

– Löysin parista yhteydestä muotoilun: ”kaikille, joita kiinnostaa kehittää kykyään kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja sitä kautta harjaantua tulevaisuusajattelijana”. Tässä artikkelissa pelin taustalla olevia ajatuksia tulevaisuusajattelusta avataan vielä tarkemmin.   

Kyllä nämä kortit varmasti toimisivat monenikäisten kanssa, ainakin soveltaen, mikä todetaan tässä toisessa artikkelissa: ”Peliä lähdettiin alun perin kehittämään aikuisille, mutta pelin kehitysvaiheen testiryhmien perusteella peli toimii hyvin esimerkiksi yläkouluikäisillekin. Pelikorttien sanasto, joka osittain ammentaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteista, ei ehkä ihan sellaisenaan toimi pienemmille lapsille, mutta peliä voi tietysti soveltaa myös nuoremmille ikäryhmille.” [Satu]

– Kortteja voisi käyttää soveltaen myös muuhun kuin pelaamiseen. Ne voisivat toimia hyvin esimerkiksi sarjakuvatehtävän ideoinnin lähtökohtana. [Sini]

– Näitä voisi myös käyttää tarinankerronan apuna ja hyvänä inspiraationa, kuten tarinanoppia. Mielikuvituksen kehittäminen ja luovuus ovat vahvasti läsnä molemmissa. [Satu]

–  Meillä oli puhetta Värinää varhaiskasvatuksessa -hankkeesta jo viime toukokuussa. Hankkeen tiimoilta julkaistiin tammikuussa kaksi digijulkaisua. Kiinnostaisiko sua tutustua niihin seuraavan kerran, kun nähdään? [Sini]

– Joo, ehdottomasti! [Satu] 

©Tarusola

Pelejä vinkkaamassa

Harjoittelija Suvin vinkkaukset eräänä lokakuun lopun päivänä

Arvoisat Kielikuvakohtaamisia-blogin lukijat, minä, TET-harjoittelusta tuttu Suvi, ylpeänä esittelen hieman erilaisen postauksen: pelivinkkauksia. Blogissa on totuttu näkemään kirja-sana vinkkauksen edessä, mutta tällä kertaa vinkkaan pelejä suoraan sydämestäni. Haluan, että postaus voi antaa hyviä pelikokemuksia, joten valitsin pelejä, joiden parissa olen viettänyt kymmeniä ellen satoja iloisia tunteja.  

Brawl Stars

Brawl Stars on suomalaisen Supercell-pelifirman julkaisema sekä kehittämä nopeasti etenevä kolme vastaan kolme -toimintataistelupeli. Brawl Stars sisältää useita uniikkeja pelimuotoja sekä tällä hetkellä 60 “rämäpäätä” eli pelattavaa hahmoa. Koska pelissä on niin monta pelimuotoa, on vaikea kertoa yhden matsin tavoitteesta, mutta pelin keskiössä on muita vastaan taisteleminen ja oikean hahmon oikeaan pelimuotoon valitseminen. Pelin mekaniikat ovat helposti opittavissa, ja pelissä riittää tekemistä. Peliä päivitetään muutaman kuukauden välein. Suosittelen peliä keräily-, toiminta- ja tiimityöpeleistä pitäville. Peli on ladattavissa maksutta Android- ja iOS-mobiililaitteille. 

Marvel Snap 

Marvel Snap on juuri maailmanlaajuisesti julkaistu Marvel-teemainen yksi vastaan yksi -strategiakorttipeli. Pelin on tehnyt Second Dinner Studios. Peli sisältää kolme satunnaisesti valikoituvaa sijaintia, joista on tavoitteena voittaa vähintään kaksi voittaakseen pelin asettamalla sijainteihin Marvel-hahmoja, joilla on uniikkeja erikoisefektejä. Pelin hahmoja eli “kortteja” voi asettaa yhdellä kierroksella niin paljon kuin haluaa – kunhan energia riittää, sillä kortit maksavat tietyn määrän energiaa ja energiamaksimi nousee joka kierroksella yhdellä (1–6), ellei kentällä ole joitain erikoisefektejä. Yksi pelin parhaista puolista on se, miten vähän aikaa yhteen otteluun menee ja kuinka nopeasti kortteja voi kerätä maksamatta senttiäkään. Peli on saatavilla Android- ja iOS-mobiililaitteille sekä tietokoneelle Steamin kautta. Pelin säännöt ovat aika simppelit ja opittavissa muutamassa minuutissa. 

Bloons TD 6 

Bloons TD 6 on Bloons- sarjan uusin Bloons TD eli Tower Defence -muotoinen peli. Pelin on tehnyt Ninja Kiwi. Pelin asetelma on kenttä, jossa on polku, jota pitkin ilmapallot eli vastustajat kulkevat. Pelaajan tehtävä on asetella polun ympärille päivitettäviä apinoita, jotta ne poksauttaisivat ilmapallot ennen kuin ne pääsevät polun päätyyn. Peli sisältää paljon strategista ajattelua mutta myös miellyttäviä ilmapallonpoksautushetkiä. Peli maksaa 8,50 €–11,59 € ja on saatavilla Android- ja iOS-mobiililaitteille sekä tietokoneelle mm. Steamin kautta. 

Pokémon Go 

Pokémon Go on Nianticin julkaisema AR-toimintoja sisältävä GPS-oikeaan elämään sijoittuva seikkailu-keräilypeli. Pelissä on tarkoitus kerätä TV:stä sekä muista peleistä tuttuja Pokémon-hahmoja, joilla voi taistella muita pelaajia vastaan Gym-areenoilla. Vaikka pelin luullaan olevan unohdettu vuoden 2016 villityksen jälkeen, pelillä on silti aktiivinen yhteisö, josta kuuluu edelleenkin paljon innostavia tarinoita: esimerkiksi siitä, miten ihmiset ovat motivoituneita lenkkeilemään pelin ansiosta. Pelissä Pokémon-hahmojen keräilemisen lisäksi tavoitteena on kasvattaa kokemustasoa ja suorittaa useita haasteita, joista jotkut ovat rajallisen ajan suoritettavissa. Peli on saatavilla Android- ja iOS-mobiililaitteille. Suosittelen peliä ihmisille, jotka nauttivat keräilystä ja oikean maailman sekä pelimaailman yhteensulautumisesta.  

Minesweeper.online 

Tuntuu varmasti omituiselta nähdä yli kolmekymmentä vuotta vanha peli tällä listalla noin viisivuotiaiden pelien joukossa. Se on ymmärrettävää, mutta sen lisäksi että suosittelen klassista laatupeliä, suosittelen nettisivua minesweeper.online. Miinaharavan lisäksi nettisivulta löytyy käteviä aputyökaluja pelin oppimiseen sekä aktiivinen yhteisö, joka on valmiina auttamaan. Peruspelin lisäksi nettisivulta löytyy päivittäisiä haasteita ja Areena-nimisiä haastetiloja. Nettisivu käyttää pokaalisysteemiä, jolla pelaaja voi mitata taitojaan. Suosittelen tätä henkilöille, jotka pitävät pulmanratkonta- sekä silmä-käsikoordinaatiopeleistä. 

Inspiroivia pelihetkiä!