Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun lopun päivänä
– Moikka, Sini! Miten sun vuosi on alkanut? [Satu]
– Hei, Satu! Vuosi on lähtenyt käyntiin työntäyteisesti. Olen haastanut itseäni oppimaan uusia asioita ja nauttinut oppimisesta. Entä miten sun vuosi on käynnistynyt, Satu? [Sini]
– Mun vuosi on alkanut talvisista maisemista ja hyvistä kirjoista nauttien. Tuo uuden oppiminen kuulostaa erinomaiselta! Ja itsesi haastaminen. Haasteet onkin meille tuttuja, erityisesti Helmetin haasteiden muodossa. Miten vuosi 2022 sujui sun Helmet-haasteiden osalta? [Satu]
– Tartuin tosiaan ensimmäistä kertaa Helmet-elokuvahaasteeseen, joka tuntui itselle ehkä helpommalta kuin esimerkiksi lukuhaaste. Musahaastekin vähän unohtui, vaikka olin ajatellut sitäkin kokeilla. Katson paljon elokuvia ja vielä enemmän sarjoja, joten ajattelin, että 50 elokuvaa vuoden aikana katsoo ihan helposti. Kuuluiko sun vuoteen Helmet-haasteita?[Sini]
– Joo, osallistuin myös elokuvahaasteeseen ja tein vanhan tutun lukuhaasteen. Isosta elokuvahaasteesta jäi puuttumaan muutama spesifimpi kohta vaikean tavoitettavuuden takia, mutta pieni elokuvahaaste tuli helpohkommin tehtyä kokonaan. Silloin vuosi sitten oli suunnitelmissa tehdä lisäksi pelihaaste. Loppuun asti luulin, että sen tekemiselle ei olisi jäänyt tarpeeksi aikaa, kun tuli luettua niin paljon – ja myös katsottua aika paljon sekä elokuvia että sarjoja. Kävin kuitenkin juuri pelihaasteen kohdat läpi lukiolaiseni kanssa, ja yllätykseksemme kaikki haastekohdat olivatkin täyttyneet kuin itsestään. Taidetaan siis myös pelata aika paljon… Tässä mun pienen elokuvahaasteen katselukertymä. Mitä sä pidit elokuvahaasteesta, ja millaisia leffakokemuksia sen myötä tuli? [Satu]
– Pidin kyllä elokuvahaasteesta. Päätin aluksi, että katson vain elokuvia, joita en ole aiemmin nähnyt. Pyrin myös siihen, että elokuvat löytyisivät käyttämistäni suoratoistopalveluista tai olisivat sellaisia, joita menisin muutenkin leffateatteriin katsomaan. Paljon tuli katsottua ihan hyviä elokuvia ja muutama huonompi, vain sen takia, että sai haastekohdan täytettyä. Pakko oli myös katsoa pari jo nähtyä leffaa. Katsoin vuoden aikana myös elokuvia, joita en saanut sopimaan mihinkään kohtaan, joten leffoja tuli kyllä katsottua enemmän kuin 50. Kolme listan kohtaa jäi täyttämättä. Aluksi tuntui vaikealta löytää sopivia elokuvia, mutta Facebookin Helmet elokuvahaaste -ryhmästä oli iso apu. Tässä mun lista. [Sini]
– Tosi jänniä valintoja. Mikä leffoista oli sun leffavuoden kohokohta? Entä mikä oli suurin yllättäjä? Mä itse yllätyin kaikkein eniten siitä, kuinka piristävä vaikutus Top Gun Maverickilla (2022, ohjaaja Joseph Kosinski) oli. Vuoden 1986 Top Gun kuului aikanaan pakollisiin katsottaviin elokuviin, ja olin vähän skeptinen viime vuoden version suhteen. Se oli kuitenkin viihdyttävyydessään niin virkistävä, että siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Elokuvahaasteeseen mahtui myös syvällisempiäkin katselukokemuksia, ja haastekohdassa 15 olevan Helena Yläsen Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle -kirjan lukeminen toi oman lisänsä haasteeseen. [Satu]
– Kävin myös katsomassa Top Gun Maverickin mieheni houkuttelemana. Ensimmäinen osa oli mullakin vielä hyvin muistissa sieltä nuoruudesta. En kuitenkaan ollut tästä jatko-osasta yhtä innoissani. Sen sijaan esimerkiksi toinen vuoden uutuusleffa, Everything Everywhere All at Once (2022, ohjanneet Daniel Kwan ja Daniel Scheinert, oli mielestäni päräyttävä, ja suorastaan hykertelin leffateatterista lähtiessäni. Se oli ehkä näkemistäni yllättävin ja päätyi kohtaan “Elokuva yhdistelee eri lajityyppejä”. Myös The Power of the Dog (2021, ohjannut Jane Campion), Triangle of Sadness (2022, ohjannut Ruben Östlund), joka löytyy mulla haastekohdasta “Elokuvassa eletään ylellisesti”, ja ravintolamaailmaan sijoittuva leffa Pig (2021, Michael Sarnoski) olivat mun vuoden parhaita elokuvia. Näistä ensimmäinen ei enää katsomishetkellä loksahtanut elokuvahaasteiden listalle mihinkään kohtaan. Teatterissa 3D:nä nähty Avatar, The Way of Waterin (2022, James Cameron) visuaalisuus oli kiehtovaa katsottavaa, vaikka juoni oli aika kaavamainen. [Sini]
– Tuossa onkin monta helmeä nautittavaksi! Sellaisia on mahtunut jonkin verran myös mun menneeseen kirjallisuusvuoteen. Viime vuonna tuli tosiaan luettua vähän yli kaksisataa teosta, joista suurin osa kaunokirjallisuutta. Melko ison osan kirjoista luin kirjoittamieni lehtijuttujen takia tai ansiosta, mutta joukkoon mahtuu myös monia muita kirjoja. Niinpä lukuhaasteen lähes kaikki kohdat täyttyivät kuin itsestään, mutta muutamaan kohtaan piti ihan varta vasten etsiä luettava kirja. [Satu]
– Sä olet ehtinyt taas lukea paljon. Millaisia oli sun vuoden 2022 lukuhaasteesta nousseet suosikit? [Sini]
– Lukuhaasteessa oli tosi monta kivaa kohtaa, joihin puolestaan loksahti monia lukuhelmiä. Tässä on mun lista, josta voisin nostaa esimerkiksi muutaman kohdan. “Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija” -kohtaan sopi Julia Phillipsin Katoava maa (suom. Hilkka Pekkanen, Siltala, 2021). Se on todella taitavasti kirjoitettu romaani, jonka tapahtumat, eli kahden pienen tytön katoaminen ja kuukausiksi venyvä etsintä, sijoittuvat Kamtšatkan niemimaalle. Kirjassa on monta kertojaa, joiden näkökulmat valottavat tapahtumia omalla jännittävällä tavallaan. En voinut lopettaa lukemista lähes hetkeksikään. Kristin Hannahin romaani Alaskan taivaan alla olisi sopinut aika moneen kohtaan, mutta laitoin sen itse “Kirja kertoo ystävyydestä” -kohtaan. Siinä keskeisenä on yhden perheen tarina Alaskan villin luonnon keskellä 1970-luvulla erityisesti perheen tyttären Lenin näkökulmasta. Haasteessa onkin hauskasti myös kohta “Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan”. Siihen mulla tuli Aleppon mehiläistarhuri, jonka on kirjoittanut Christy Lefteri. Onko se tai nuo muut sulle tuttuja? Suosittelen niitä kyllä kovasti. Erityisesti Katoava maa ja Alaskan taivaan alla ovat vieläkin usein mielessä, vaikka luin ne jo viime kesänä. Monet lukemistani kirjoista eivät tosiaan mahtuneet haasteeseen, mutta voin mielelläni kertoa niistä lisää myöhemmin tai mainita muutaman myös nyt, jos kaipaat lukuvinkkejä. [Satu]
– Näistä suosituksista mikään ei ole mulle entuudestaan tuttu. Sait mut kyllä nyt kiinnostumaan tuosta Katoava maa -teoksesta. Olen kaivannut jotain todella koukuttavaa kuunneltavaa. Löytyykö sun listalta kotimaisia kirjoja joita suosittelisit? [Sini]
– Kiva kuulla! Joo, kyllä löytyy myös paljon kotimaisia suositeltavia. Ykkösenä on Varjo ja viileys -romaani (suom. Outi Menna, Teos, 2021), josta kirjoitin viime vuoden lopussa ilmestyneeseen Kielikukko-julkaisuun (4/2022) näin: “Runebergin palkinnon vuonna 2022 saanut Varjo ja viileys on runollinen, eripituisista luvuista koostuva unenomainen teos, jonka vietnamilaistaustainen, Pohjanmaalla varttunut Quynh Tran on kirjoittanut ruotsiksi. Romaanin kertoja maalaa tuokiokuvia, joissa vallitsee omanlaisensa tunnelma. Hän tarkkailee äitiään ja isoveljeään ja kuvailee heidän arkeaan kuin ei itse oikein kuuluisi siihen. Välillä tulee tunne kuin seuraisi elokuvan kohtauksia.
Elokuvilla on myös oma roolinsa tarinassa: vietnamilainen yhteisö ruotsinkielisellä Pohjanmaalla hullaantuu kertojan äidin vuokraamista japanilaisista vietnamiksi dupatuista elokuvista. Keskeiseksi nousee myös mustikanpoiminta, johon kertoja ei pääse osallistumaan ikänsä vuoksi toisin kuin läheisensä. Tästä syntyy hänen mielessään lähes elämää suurempi tarina, johon sekoittuu unenomaisia kuvitelmia. Tarinaan mahtuu myös kuvauksia kielenoppimisesta ja koulumaailmasta.”
Entä onko tämä vähän vanhempi kirja sulle tuttu: Mervi Marttilan Hänet on pallolaajennettu (Otava, 2014)? Se sisältää kirjat Parantunut hoidosta huolimatta, Sydänäänet kuuluneet lapsesta saakka ja Molemmista päistä tähystetty, koostuvat lääkärien sanelemista lausunnoista. Kuvituksen ovat tehneet Katja Tukiainen ja Elina Warsta. Rakastan hyvää huumoria, ja lisäansion saa, jos huumori perustuu kieleen, kuten näissä aivan käsittämättömissä lausunnoissa usein. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin näitä ”Ruokaa potilas saa pojaltaan, joka on pakastimessa” -sanailuja lukiessani! [Satu]
– Kiitos suosituksista! Molemmat kuulostavat houkuttelevilta. Saisikohan näitä sovitettua vuoden 2023 lukuhaasteeseen? Uudet Helmet-haasteet ilmestyivät taas viime vuoden lopussa. Itse ajattelin, että tänä vuonna katson leffat ilman haasteita. Ajattelin kuitenkin tarttua tällä kertaa musahaasteeseen. Se on ehkä helpommin suoritettavissa, ja itselle uutta musiikkia on aina ihana löytää. Ajattelitko itse lähteä suorittamaan jotain näistä? [Sini]
– Musahaaste vaikuttaa kutsuvalta. Mä taidan valita taas perinteeksi muodostuneen lukuhaasteen. Palataanko näihin vuoden päästä? Meillä onkin edessä monta kivaa puuhaa tälle vuodelle! [Satu]
– Joo, palataan haasteisiin ensi vuonna ja pian siihen kaikkeen muuhun kivaan! [Sini]
