Käsinkirjoitushaasteessa

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä marraskuun lopun päivänä

– Hei, Satu! Mukava nähdä taas! Mitä sulle kuuluu? [Sini]

– Moikka, Sini! Joo, tosi kiva tavata! Marraskuu on totisesti hyökännyt päälle, ja ilonaiheita pitää etsiä pikkiriikkisistä asioista. [Satu]

– Nyt kun teen töitä lähinnä arki-iltaisin, on myös ihmisten tapaaminen jäänyt vähälle. Vallitsevassa tilanteessa se on muutenkin tietysti suotavaa. Olen yrittänyt keksiä marraskuun pimeyteen vähän jotain uutta, jotta mieli pysyisi virkeänä. Sun lukuhaasteista onkin ollut puhetta aikaisemmin blogissa. Itse olen, sanotaanko vaikka, hieman mukavuudenhaluinen ja jättänyt siksi usein haasteet muille. Nyt kuitenkin eräällä kirjastoreissulla silmääni sattui sivellintekstausta ja kalligrafiaa käsitteleviä kirjoja, joista lainasin kolme. Päätin asettaa itselleni haasteen ja harjoitella joka päivä vähän näiden oppaiden avulla. Onko kalligrafia sulle tuttua hommaa? [Sini]

– Kuulostaa loistavalta! Sopiva määrä haasteita piristää kivasti. Olen perehtynyt kalligrafiaan ihan vähän aikoja sitten ja aina välillä ihaillut erityisesti japanilaista kalligrafiaa. Olisi kiva kuulla sun haasteesta ja löydöistä enemmän! [Satu]

– Kirjoista aloittelevan tekstaajan näkökulmasta helpoimmin lähestyttävältä vaikutti Kelly Klapsteinin kirjoittama Sivellintekstauksen taito – opi luovan tekstauksen ja kalligrafian tekniikoita (kustantaja S&S). Kirjan alussa esitellään sivellintekstausta ja sen välineitä ja neuvotaan, miten hyvä kirjoitusasento, paperin asettelu ja kynän kallistuskulman löytyy. Kirjan lopussa on myös jäljennösmalleja ja kehittyneemmille tekstaajille vinkkejä siihen, miten opittuja kirjaimia voi muunnella ja soveltaa eri tavoin. Klapstein on opettaja ja ehkä siksi kirja on hyvin perusteellinen ja harjoitukset etenevät vähitellen yksinkertaisemmista perusvedoista haasteellisimpiin muotoihin. Hieman jo harjoitelleena voin kyllä sanoa, että jo perusvedoissa on haastetta. Ylöspäin kulkevat vedot ovat ohuita ja alaspäin paksuja. Painalluksen pitäisi pysyä yhtä voimakkaana, jotta viivan paksuus pysyy yhtenäisenä. Lisäksi kallistuskulman ja korkeuden tulisi pysyä samana. Harjoittelu vaatii todella keskittymistä, mielen tyhjentämistä ja rauhoittumista. Päähän pulpahtavat ajatukset saavat viivat menemään heti vinoon ja kiharalle. Klapsteinilla on myös YouTube-kanava nimeltään Kellycreates, josta löytyy paljon vinkkejä ja ohjeita sivellintekstauksesta kiinnostuneille. [Sini]

– Nämä Kelly Klapsteinin videot ovat mukaansatempaavia! Hän saa kaiken näyttämään helpolta, mutta itsekin joskus muutamia yrityksiä tehneenä tiedän todellisuuden olevan kaukana helposta. Olen kuullut japanilaisen kalligrafian yhteydessä sen toimivan meditaation lailla. Nuo Klapsteinin havainnolliset ohjeet helpottavat varmasti alkuun pääsemistä, vaikka itselläni ainakin menisi paljon aikaa mekaaniseen keskittymiseen, kunnes alkaisin päästä lähellekään meditatiivista tilaa. [Satu]

– Topi Heiskasen ja Liisa Uusitalon teos Kalligrafia – Historiallisia kirjainmalleja ja työmenetelmiä (WSOY 2001) uppoutuu kalligrafian historiaan. Kirjaimistojen alkuperistä kertovaa paleografista, vanhoihin käsialoihin kohdistuvaa tutkimustietoa on lisätty jokaisen mallikirjaimiston yhteyteen. Kirja asettaa kirjaimistot niiden syntykontekstiin ja pohtii myös, miten kirjoitusvälineiden kehitys vaikutti myös kirjainten evoluutioon. Toisessa luvussa esitellään vanhoja työvälineitä ja menetelmiä. Sen avulla voi opetella esimerkiksi sulkakynän leikkaamista, pergamentin valmistusta nahasta tai erilaisia kultausmenetelmiä. Vaikka kirjassa on hyvin esillä kirjaimistojen aakkoset, se ei kuitenkaan sisällä ohjeita kirjainten opetteluun. Kirja on jatkoa samojen tekijöiden 1996 ilmestyneelle teokselle Kalligrafia – Tekstausopas (WSOY), joka sisältää perustiedot tekstausvälineistä ja sommittelusta. [Sini]

– Tuo historiallinen katsaus kuulostaa myös mielenkiintoiselta – varsinkin sulkakynän leikkaaminen! Sulkakynästä tulee mielikuva menneiden vuosisatojen kirjailijasta hämyisessä kammiossaan. Yksi voimakkaimmin mieleen piirtyneistä sulkakynäkuvista lienee Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta kirjoituspuuhissaan. [Satu]

– Kolmas kirja, Suomen Kalligrafiayhdistys ry:n julkaisema Kirjain kirjaimelta – uutta suomalaista kalligrafiaa, antaa hyvän kuvan siitä, mitä kaikkea kalligrafia voi olla. Se esittelee laajan kattauksen erilaisia työtapoja ja välineitä, sekä suomalaisten kalligrafian tekijöiden töitä. Kirjassa tekstataan perinteisempien välineiden lisäksi esimerkiksi kertakäyttöastioilla, juomatölkistä tehdyillä piirtimillä, viinipullon korkeilla ja hammastikkurivillä. Myös paperin tekemiseen ja käsittelyyn löytyy ohjeita. Kirjan ohjeet ovat monipuolisia, ehkä juuri siksi, että niitä on ollut laatimassa suuri joukko tekijöitä. Kokonaisuus on kokeiluun rohkaiseva ja leikkisä. Tämä täydentää mielestäni hyvin kahta edellistä esittelemääni kirjaa. [Sini]

– Kalligrafiaa käsittelevä kirjallisuus vaikuttaa näiden esittelemiesi teosten perusteella ilahduttavan monipuoliselta ja perusteelliselta! [Satu]

– Netin kirjakauppoja selaillessa löytyy paljon vastaavia oppaita. Nämä olivat tosiaan vain poiminta paikallisen kirjaston hyllystä, ja kirjastojen tarjonta aiheesta on varmasti paljon monipuolisempi. Aiheeseen vähän enemmän uppoutuessani, olen löytänyt myös netistä hyviä opetusvideoita ja erilaisia kalligrafiahaasteita.

Eri tapoja muodostaa kirjaimia on opetettu koulussakin. Osaatko sanoa, miksi äidinkielessä opetettavat kirjaimet muuttuvat aina välillä? Se millaisia kirjaimia itse opin kirjoittamaan on aivan erilainen kuin ne kirjaimet, joita oma poikani opetteli ekaluokkalaisena. Viime vuonna eskarissa työskennellessäni opeteltiin taas erilaisia aakkosia. Kaunokirjoitusta ei käsittääkseni opeteta enää erikseen. [Sini]

– Joo, kaunokirjoitus poistettiin opetettavien asioiden listalta uusien opetussuunnitelman perusteiden myötä. Sekin oli vuosikymmenien varrella muuttunut paljon alkuperäisestä koukeroversiosta. Opetettavia kirjaimia onkin pyritty uudistamaan erityisesti muuttuneiden tarpeiden, selkeyden ja opittavuuden takia. Käsin kirjoittaminen on vähentynyt huomattavasti näppäimistöillä kirjoittamisen takia, ja kuten Opetushallituksenkin sivuilla todetaan, tekstaus on nuorille ominaisin käsinkirjoitustapa. Vanhaa kaunokirjoitusta osaavat yhä harvemmat, ja sitä suree muun muassa myös tuore Finlandia-voittaja Anni Kytömäki. [Satu]

– Nuo Kytömäen mainitsemat arkkitehti Toivo Salervon suunnittelemat kirjaimet ovat jääneet itsellekin hyvin lihasmuistiin. [Sini]

– Olisi hyvä, jos käsin kirjoittaminen ei katoaisi kokonaan näppäimistöjen paukkeen alle. Käsin kirjoittamisesta on todettu olevan paljon hyötyä varsinkin opittavien asioiden muistamisen kannalta, kuten esimerkiksi aivotutkija Tiina Parviainen toteaa. [Satu]

– Tunnistan tuon kyllä. Koulutuksissa ja seminaareissa kirjoitan kynä sauhuten, vaikka en edes palaisi koskaan lukemaan kirjoittamaani ja luennoitsijan diatkin on luvattu jakaa osallistujille.  Olisi kiva palata tähän käsin kirjoittamiseen vielä joulukuussa. Musta tuskin tulee kuukaudessa mitään mestarillista tekstaajaa, mutta olisi kiva kokeilla opitun soveltamista jonkun yhdessä toteutetun luovan harjoituksen muodossa. [Sini]

– Hieno idea! Palataan ehdottomasti! Pirteyttä pimeään! [Satu]

© Tarusola

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *