Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun lopun päivänä

– Moi, Sini! Educa-messujen ohjelmatarjonta oli taas vertaansa vailla. Tänä vuonna juhlistettiin tosiaan Educan 25-vuotistaivalta ja uutena mausteena oli mukana kansainvälinen kokonaisuus.

– Hei, Satu! Educa-messuilla on tosiaan jo pitkät perinteet. Hienoa, että uudistumistakin silti tapahtuu.

– Olin messuhumussa kumpanakin päivänä, koska tein juttua myös Suomenopettajat-lehden toukokuun numeroon.

– Itselläni oli muuton takia vain pieni tilaisuus piipahtaa messukeskuksessa. Valitsinkin kaksi peräkkäistä ohjelmaa lauantain tarjonnasta. Paljon kiinnostavaa jäi siis myös näkemättä. Minkälainen oli sun messukokemus?

– Erittäin antoisa! Perjantaina kävin ensiksi kuuntelemassa Emmi Kourin ja Jenni Alisaaren esitystä Hauskaa ja yksilöllistävää oppimista! – Monikielinen ja digitaalinen oppimisympäristö oppimisen tueksi. He esittelivät Studi-oppimisympäristöä, jonka tavoite on tarjota oppimateriaalia eri kielillä oppimisen tueksi, jotta myös opetuksen kielen oppimisen varhaisvaiheessa olevat oppilaat pääsisivät heti kiinni samoihin sisältöihin kuin luokkatoverinsa. Lyhyistä videoista ja tietovisoista koostuva aineisto on tällä hetkellä saatavilla 12 kielellä, mutta kielivalikoima kasvaa koko ajan. Animoituja videoita voi käyttää sekä luokkahuonetyöskentelyssä että luokkahuoneen ulkopuolella. Kotona siitä on hyötyä myös oppilaiden koulunkäyntiä seuraaville vanhemmille.

Ruotsista lähtöisin oleva Studi on laajentamassa toimintaansa Suomeen, ja viime vuonna alkaneen tutkimus- ja kehitysprojektin puitteissa tuotetaan jatkuvasti lisää materiaalia. Sen sisällöt perustuvat vuosiluokkien 7–9 opetussuunnitelmaan, ja oppimateriaaleja on esimerkiksi matematiikan, fysiikan, biologian, historian ja terveystiedon oppiaineita varten. Studin Kieliprojektiin liittymällä osallistuvien kuntien oppilaat saavat pääsyn kaikkeen opetusmateriaaliin kaikilla saatavilla olevilla kielillä. Myös opettajan osio, käyttöönottokoulutus ja mahdollisuus osallistua tutkimukseen ja kehittämiseen sisältyvät hintaan. Studin käyttöoikeuden voi hankkia myös yksityishenkilönä, ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi rekisteröitymällä käyttäjäksi. Kokeilin itse monilla kielillä ja pidin siitä, että pystyin tekstityksen ja äänen nopeuden säätämisen avulla makustelemaan erikielisiä versioita ja seuraamaan sisältöä.

– Kuulostaa hyödylliseltä materiaalilta, jollaisesta olisi varmasti iloa muillakin luokka-asteilla.

– Piipahdin myös Turun yliopiston osastolla. Siellä oli esitteillä muun muassa Kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen ja opettajankoulutuksen kehittämishanke sekä Minästä kiinni ja Kielestä koppi, joka on uusi perusopetukseen tarkoitettu oppimateriaali. Sen tavoite on edistää kieli- ja kulttuuritietoista toimintakulttuuria.

– Tärkeä aihe tämäkin. Kiinnostava nähdä sitten hankkeen tuloksia ja oppimateriaaleja.

– Maahanmuuttajien koulutuspolkujen arviointi – Alustavia tuloksia järjestäjäkyselystä –esityksessä Raisa Hievanen ja Tarja Frisk Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta (Karvi) esittelivät kyselyä, joka on osa opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta tehtävää arviointia. Siinä tarkastellaan koulutusjärjestelmään tehtyjä uudistuksia ja analysoidaan, ovatko ne sujuvoittaneet maahanmuuttajien koulutus- ja työllistymispolkuja. Arvioinnin kohteina ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksissa toteutettava luku- ja kirjoitustaidon koulutus, aikuisten perusopetus sekä ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimusten joustavoittamisen vaikutukset. Kysely siis tehty koulutuksen järjestäjille, opettajien mielipiteet tulevat esiin myöhemmin, muun muassa kevään aikana pidettävissä keskustelutilaisuuksissa, joiden aikataulu löytyy Karvin sivuilta.

– Mielenkiintoista kuulla, ajattelevatko opettajat samalla tavalla kuin koulutusten järjestäjät.

– Tieto-lavalla Jarkko Lahtinen Suomen Kuntaliitosta puhui aiheesta Varhaiskasvatus muutoksessa – mitä oikein tapahtuu? Hän käsitteli lakimuutoksia ja byrokratiaa mutta painotti myös lapsen näkökulmaa, joka ei saisi koskaan unohtua: Jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta. Tuntimääriä pohdittaessa pitäisi ensisijaisesti miettiä lapsen kannalta, mikä on sopiva tuntimäärä lapselle eikä vain aikuisten tarpeita ajatellen. Lahtinen puhui myös varhaiskasvatuksen imago-ongelmasta ja kysyi: ”Veisitkö itse lapsesi varhaiskasvatuksen piiriin, jos olisit lukenut siitä vain lehdistä?” Kuva varhaiskasvatuksesta on mediassa huono, vaikka todellisuudessa asiat ovat paremmin. Hyviä asioita tulisi nostaa enemmän esiin eikä vain uutisoida ongelmakeskeisesti negatiivisista seikoista.

– Harmi, etten ollut kuuntelemassa kyseistä puheenvuoroa. Olisi kiinnostava kuulla lisää. 

– Voin näyttää sulle mun muistiinpanot. Entä onko Erätauko sulle tuttu? Kävin seuraamassa Erätauko-keskustelua aiheesta Tehtäisiinkö maailman parasta kodin ja koulun yhteistyötä? Erätauon konsepti on kiinnostava. Säätiön kotisivuilta löytyy sen esittely: ”Erätauko on uusi tapa käynnistää ja käydä rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua – mahdollisuus pysähtyä ja harkita asioita rauhassa. Erätauon avulla voit tuoda eri lähtökohdista tulevia ihmisiä käymään tasavertaista keskustelua ja saat paikalle myös heidät, jotka herkästi jäävät keskusteluiden ulkopuolelle.” Erätauolle tyypillisessä piirissä oli mukana laaja joukko asiantuntijoita, esimerkiksi Li Andersson, Anna Moring ja Kaisa Vuorinen, jotka keskustelivat koulun ja kodin yhteistyöstä Erätauon rakentavan keskustelun pelisääntöjen mukaisesti.

– Ei ole tuttu, täytyy tutustua ajan kanssa.

– Tahto-lavalla järjestettiin paneelikeskustelu Moninaisuus koulun vahvuutena. Avaimia kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoiseen opetukseen. Hankkeen kotisivuilla esitellään KUPERA-hankkeen materiaaliantia opetukselle seuraavanlaisesti: ”KUPERAn materiaalihankkeessa tuotetaan oppimateriaalia kielitietoiseen opetukseen ja kulttuuri- ja katsomusdialogin tukemiseen perusopetuksessa. Hankkeessa tuotetaan myös avoin ja maksuton verkkokurssi Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen opetus opettajien täydennyskoulutukseen. Verkkokurssi julkaistaan maaliskuussa 2020 verkko-osoitteessa mooc.helsinki.fi. Tammikuussa 2020 avautuu materiaalia ja ajankohtaista tietoa dialogitaitojen vahvistamiseen tarjoava Dialogikasvatus-verkkoportaali.Tähtijengi on suomen kielen eriyttävä oppimateriaali alakouluun, joka huomioi erityisesti suomi toisena kielenä – ja valmistavan opetuksen oppilaat. Tähtijengi-oppimateriaalikokonaisuus julkaistaan kevään 2020 aikana osoitteessa dialogikasvatus.fi/tahtijengi.”

– Sä olet ehtinyt nauttia ohjelmasta aika monipuolisesti perjantaina. Löysitkö mitään kiinnostavaa lauantain tarjonnasta?

– Kyllä! Olin lauantaina seuraamassa paneelikeskustelua Eritaustaiset opettajat, ei parempia, ei huonompia, vain erilaisia. OAJ:n Päivi Lyhykäisen juontamaan keskusteluun osallistuivat Larissa Aksinovits, Monika Haanpää, Noor Hadi ja Arto Kallioniemi ja kommenttipuheenvuoron piti Jarna Piippo. Keskustelussa käsiteltiin eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien opettajien kokemuksia suomalaisessa koulutusjärjestelmässä varhaiskasvatuksesta yliopistokoulutukseen asti. Esiin nostettiin epäkohtia, kuten pätevyysvaatimuksiin liittyviä ongelmia, opetustuntien sirpaleisuus ja työsopimuksen määräaikaisuus. On todella harmillista, että oman äidinkielen opettajien työ on tehty niin hankalaksi, vaikka heillä on valtavasti annettavaa suomalaisille kouluille ja kaikille oppilaille. Muuten, Oman äidinkielen opettajat ry järjestää mielenkiintoisen seminaarin Tampereella maaliskuussa.

– Itse valitsin lauantain tarjonnasta kaksi kiinnostavaa ja aikatauluuni sopivaa ohjelmaa, joiden ajattelin liittyvän toisiinsa. Opettajan olohuoneessa Erkka Laininen, OKKA-säätiön suunnittelupäällikkö, puhui aiheesta Kestävä tulevaisuus tarvitsee luovuutta – taito- ja taideaineet ajattelun avartajina. Puolen tunnin puheenvuoro oli täynnä tärkeää asiaa kestävän tulevaisuuden rakentamisesta. Päällimmäisenä itselleni jäivät mieleen pohdinnat hyvinvoinnin, tyytyväisyyden ja kohtuullisuuden yhteydestä toisiinsa. Globaalissa maailmassa elävillä ihmisillä on kadonnut käsitys kestävyyden rajoista. Miten löytää kohtuus uudelleen? Laininen viittasi Arto O. Salosen ajatuksiin ekososiaalisen sivistyksen sekä kokonaisvaltaisen asioiden hahmottamisen ja ymmärtämisen merkityksestä. On tärkeä nähdä, miten omien valintojen kautta kytkeydytään osaksi globaalia todellisuutta. Puheenvuorossaan Laininen otti esille Arto O. Salosen määritelmän kohtuullisuudesta. Salosen mukaan ”Tyytyväisyys on onnistumista riittävyyden tarkastelussa. Tyytyväisyys on yhtä suuri kuin se, mitä minulla on jaettuna sillä, mitä minä haluan.”

Tyytyväisyyden tavoittelu on kuitenkin ongelmallista, sillä markkinat luovat koko ajan uusia tarpeita. Hyvinvointiin ja elämän merkityksellisyyteen vaikuttavat kuitenkin enemmän toisten arvostus, hyväksyntä ja huomio kuin omistaminen.

Taito- ja taideaineet tarjoavat välineitä tukea ympäristösuhteen uudistamista ja uutta ajattelua. Taidekasvatus esimerkiksi tarjoaa keinoja siihen, miten ympäristö kohdataan. Erilaisten materiaalien kanssa työskentely tuottaa aistihavaintoja ja kokemuksia. Sen kautta on mahdollista lisätä myös kiinnostusta ja arvostusta materiaalia kohtaan. Arvostus avaa näkökulman siihen, miten jo suunnittelussa tulisi ottaa huomioon kestävyys ja materiaalien uusiokäyttö. Pohtiessaan taiteen merkitystä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa Laininen viittasi erityisesti Henrika Yliriskun tekeillä olevaan väitöskirjaan. Taiteeseen liittyy vahvasti yhteisöllisyys ja osallisuus. Taidetta tekemällä ja taiteen kautta tulkitsemalla on mahdollisuus peilata erilaisia näkökulmia toisten ihmisten kanssa. Luovuus, tunteet, mielikuvitus ja kehollisuus tarjoavat välineitä nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja ratkaisuja nykyisiin ongelmiin.

– Paljon painavia pohdintoja. Entäpä millainen työpajakokemus sulla oli?

– Osallistuin tosiaan myös pajaan nimeltä Monitaiteinen Ympäristötoivonpuu. Pajan kuvauksessa luki: “Tule tekemään Ympäristötoivonpuuta kuvataiteen, sanataiteen ja musiikin keinoin. Työpajassa työskennellään yhdessä taiteidenvälisesti. Osallistujat luovat ryhmätyönä visuaalisen, sanallisen ja soivan teoksen. Työpaja pohjautuu vuonna 2020 julkaistavan monitaiteisen ympäristökasvatusoppaan teemoihin, ja se on helposti sovellettavissa opetuskäyttöön.” Työpajan ohjaajina toimivat Anna Kuoppamäki, Maarit Myllynen, Maami Snellman.

Suuntasin hieman muuttohommista uupuneena kohti pajaa enkä juuri sillä hetkellä ollut hirveän innoissani ajatuksesta toimia tuntemattomassa ihmisryhmässä. Paja osoittautui kuitenkin ihanan rentouttavaksi hetkeksi, josta sain paljon ideoita myös omaan opetukseeni. Kiitos taitavien ohjaajien tunnelma oli rento ja välitön. Aluksi valmistauduimme yhteisen puun maalaamiseen lyhyellä mielikuvaharjoituksella. Sen jälkeen maalasimme puun suurelle paperille antiikkimusteilla, siveltimien ja ruokojen avulla. Lopputuloksesta tuli tosi kaunis. Tämän jälkeen seurasi sanataideosuus, jossa kirjoitettiin puun lehtiin teemaan sopivia ajatuksia. Tekstit ja tavujen rytmi toimivat myös lähtökohtana musisointiin, jossa välineenä oli kotitalouksistakin tuttuja välineitä, kuten tiskiharjat, istuinaluset ja viinilasit. Paja tarjosi mahdollisuuden pohtia omaa luontosuhdetta ja lempeitä välineitä lähestyä aihetta luovalla ja monitaiteisella tavalla, myös omassa opetuksessa.

– Kuulostaa houkuttelevan luovalta! Seuraavan kerran voitaisiinkin taas sukeltaa syvemmälle luovuuteen.

© Tarusola