Category Archives: messut

Kirjamessuilla 2023

Posted on by under messut

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä lokakuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Miten sun lokakuu on sujunut? [Satu]

– Mukavan työntäyteisesti, entä sulla? [Sini]

– Mullakin on ollut varsin kiireistä – hyvällä tavalla. Olen ollut muun muassa S2-opetuksen kehittämispäivillä, ja nyt juuri olin Helsingin Kirjamessuilla. Kummastakin tapahtumasta olen kirjoittamassa jutun Suomenopettajat-lehden helmikuun numeroon. [Satu] [linkit]

– Aivan, kirjamessut olikin juuri. Itse en ehtinyt Messukeskukseen. Millainen sun messukokemus oli tänä vuonna? [Sini]

– Messuhulina tuntui samalla vanhalta tutulta mutta toisaalta eksoottiseltakin. Vaikka koronavuodet häilyvät jo kaukaisuudessa, suurien ihmismassojen keskellä huomaa niiden kuitenkin kummittelevan vielä vähän jossain takaraivon sopukassa. Ja tänä vuonna messuilla tosiaankin oli niitä massoja; kävijöitä oli kaikkiaan yli 88 000! [Satu]

– Totta, välillä se muistuu mieleen juuri ihmistungoksessa. [Sini]

– Ohjelma oli taas monipuolinen. Tarjolla oli yli 900 keskustelua ja kirjailijahaastatteluja yli tuhannen esiintyjän voimin sekä Suomesta että maailmalta. Olin kiinnostunut erityisesti kieleen, kouluun ja opetukseen liittyvistä aiheista mutta löysin myös monia, monia muita.  [Satu]

– Siellä tuli varmasti myös tavattua tuttuja ja solmittua uusia tuttavuuksia. Olitko paikalla kaikkina messupäivinä? [Sini]

– Joo, joka päivä lähes aamusta iltaan. Messukohtaamiset olivat todella antoisia ja mukavia. Voitaisiin sitten, kun lehtijuttuni on valmis, palata vielä tarkemmin ohjelmaan, mutta ehkä haluat kuulla muutamia nostoja omasta ohjelmastani?  [Satu]

– Ehdottomasti! [Sini]

– Jo heti ensimmäisenä messupäivänä kuultiin monta tärkeää puheenvuoroa, joista erityisesti nämä kaksi käsittelivät hyvin sitä, millaisia vaikeuksia voi joutua kokemaan yrittäessään kuulua joukkoon omana itsenään ja kuinka elementaarisen tärkeää on, että jokainen todellakin saisi olla oma itsensä: Elina Välimäki kertoi kirjastaan Kiusatut. Kertomuksia koulusta (Into, 2023). Se on haastatteluista koostuva teos, jossa kiusatut valaisevat omia kokemuksiaan ja sitä, millaiset jäljet kiusaaminen on jättänyt. Toinen kiinnostava oli Jani Toivolan ja Sara Salmanin käymä keskustelu joulukuussa ilmestyvästä kirjasta Ainoa huoneessa (Storytel). Se kertoo Sara Salmanin kasvusta iranilaisen ja suomalaisen kulttuuriin keskellä sekä haasteista kasvun tiellä.  [Satu]

– Tärkeitä aiheita tosiaan! Hyviä lukuvinkkejä! [Sini]

– Tämänvuotisten Helsingin Kirjamessujen teema oli valta, ja sen ympärille kietoutui monta kiinnostavaa keskustelua. Yhdessä näistä kysyttiin, keiden äänet kuuluvat suomalaisessa kirjallisuudessa. Vastauksia kysymykseen etsivät messujen ohjelmajohtaja Ville Blåfieldin haastattelemina Laura Lindstedt, Maimouna Matikainen-Soreau, Téri Zambrano ja Pajtim Statovci. Myös heidän esiin nostamiaan tärkeitä näkökulmia käsittelen tarkemmin myöhemmin lehtijutussani. [Satu]

– Teemana valta on tosiaan kiinnostava ja aina ajankohtainen. [Sini]

– On hienoa, että äänensä kuuluviin on saanut myös Lola Lorenzo, jonka elämästä Baba Lybeck on kirjoittanut Lola-nimisen kirjan (Into, 2023). Heitä haastatteli Kelet Ali, ja haastattelun ja kirjan selailun perusteella lukulistani sai taas yhden uuden vahvan jäsenen lisää.  [Satu]

– Lola Lorenzo onkin kiinnostava henkilö. Hienoa, että hänenkin tarinaansa pääsee nyt tutustumaan myös kirjan muodossa. [Sini]

– Vahvuuteen ja valtaan kytkeytyi myös Sofi Oksasen haastattelu, jossa hän kertoi uudesta kirjastaan Samaan virtaan – Putinin sota naisia vastaan (Like, 2023). Ei voi muuta kuin ihailla Sofi Oksasen rohkeutta tarttua yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin, vaikka hän saa osakseen myös trollausta ja vihapuhetta. Tämäkin teos saa multa vahvan lukusuosituksen. [Satu]

– Sofi Oksanen on yksi mun suosikkikirjailijoista, ja tämä kirja on myös mun lukujonossa. [Sini]

– Rohkeutta oli ilmassa paljon myös silloin, kun lasten alueella Kumpula-lavalla vanhemmille suunnatussa ohjelmassa puhuivat kirjailija Maria Turtschaninoff, suomentaja Eero Balk ja Eveliina Viitanen Pelastakaa lapset -järjestöstä kustannustoimittaja Saara Tiuraniemen haastattelemina. He keskustelivat sota-ajan lastenkirjallisuudesta Ukrainassa ja siitä, millaisia tarinoita sodan keskellä elävät lapset tarvitsevat sekä miten sodasta voi kertoa lapsille. Eero Balk, joka on tehnyt elämäntyönsä erityisesti ukrainalaisen kirjallisuuden suomentajana, tuntee omakohtaisesti lukuisia riipaisevia kohtaloita ja kertoi koskettavasti lapsista sodan jaloissa. Lähes spontaanisti kollegaansa korvaamaan tullut Saara Tiuraniemi kertoi myös liikuttavista ja jännittävistä hetkistä, joita Larysa Denysenkon kirjojen Maja ja ystävät (Tammi, 2022) sekä Ilmahälytysten lapset (Tammi, 2023) liittyi. Kumpikin kirjoista on Eero Balkin suomentama. Maja ja ystävät -kirjasta, jonka kuvituksen on tehnyt Marija Foja, meillä olikin puhetta silloin, kun tehtiin ukrainalaista kulttuuria käsittelevä postaus. Ilmahälytysten lapset -kirjasta, jonka on kuvittanut Olena London, kirjoitin juuri Suomenopettajat-lehden lokakuun numerossa Liikuttava lukumuisto -osioon. Kirjastossa se on saanut kanteensa Vaikeat asiat -tarran  – ja ihan syystä. Rankkuudestaan huolimatta se on erittäin tärkeää luettavaa. [Satu]

– Kuulostaa, että sun kirjamessukokemus sisälsi paljon painavaa ja raskasta asiaa. [Sini]

– Monien rankkojen aiheiden keskellä oli hienoa saada myös virkistystä. Sitä parhaimmillaan tarjoili Petri Tamminen kertoessaan uudesta kirjastaan Urheilijaelämäkerta (Otava, 2023). Teos on tyyliltään taattua Petri Tammista: pelkistettyä ja iskevää. Humoristista mutta samalla syvällistä. Tässä yhteydessä on mainittava myös toinen Petri Tammiselta tänä vuonna ilmestynyt kirja, joka on pienestä koostaan huolimatta täynnä painavaa asiaa: Ajatusten vahtimestari (Otava, 2023). Sen on kuvittanut Ninka Reittu, ja sen pitäisi löytyä jokaisen murehtijan taskusta. Kirja nimittäin auttaa omalla hienovaraisella tavallaan suuntaamaan omaa ajatteluaan liiasta murehtimisesta kohti itselleen armollisempaa ajattelutapaa. [Satu]

– Löydän kyllä itsestäni sen verran murehtijaa, että tämäkin on hyvä lukuvinkki. Mulla on parhaillaan kuuntelussa Petri Tammisen Enon opetukset (Otava, 2006), josta pidän kovasti. [Sini]

– Sekin on hieno kirja! Ai niin, me puhuttiin aiemmin lyhyesti Syyriaan liittyvästä suomenkielisestä kirjallisuudesta, josta tuli puhetta  messuillakin muutamien kanssa kirjoittamani lehtijutun tiimoilta. Itse messuohjelmassa Syyriaa ei näkynyt, kuten ei monia muitakaan kriisialueita. Tuo mainitsemani juttu on nyt tosiaan ilmestynyt ja voisin vinkata muutaman kirjan, jos haluat? Kaikki niistä ei ole uusinta uutta mutta kiinnostavia joka tapauksessa. Kirjallisuutta kriisialueilta -sarja on muutenkin ollut tavallaan myös sellainen pieni teko kirjan kaaren lyhykäisyyttä vastaan, koska monet käsittelemistäni kirjoista on julkaistu vuosia sitten. [Satu]

– Joo, ehdottomasti! [Sini]

–  Tämä ensimmäinen on kuitenkin tuore tapaus ja löytyi myös messuilta. Kirjoitin siitä näin: ”Uusin Syyriaan liittyvä suomenkielinen teos on tämän vuoden elokuussa ilmestynyt syyrialaistaustaisen Zoulfa Katouhin Sitruunapuiden aika (suom. Helene Bützow, Tammi, 2023). Se on nuortenkirja, mutta aikuinenkin lukija tempautuu lähes luontevasti Salama Kassab -nimisen 18-vuotiaan päähenkilön dramaattisiin vaiheisiin, vaikka esimerkiksi vuoden farmakologiaa opiskelleen tytön suorittamat kirurgiset operaatiot koettelevatkin lukijan eläytymiskyvyn rajoja. Kenan-nimiseen poikaan tutustuminen laajentaa tuntemusten skaalaa.

Salaman on valittava, jääkö hän Syyriaan hoitamaan avuntarvitsijoita yhdessä harvoista jäljellä olevista sairaaloista vai lunastaako pidätyksen yhteydessä kadonneelle Hamza-veljelleen tekemän lupauksensa viedä tämän raskaana oleva Layla-vaimo turvaan Saksaan. Päätös on näkyjen varjostama, eikä matkallakaan ole helppoa, mutta aviomieheksi tullut Kenan vierellään Salama saa turvaa maailmalta. ’Mullasta on noussut versoja, ne taistelevat maan vetovoimaa vastaan, ja se muistuttaa minua Syyriasta. Sen voimasta ja kauneudesta. Laylan sanoista ja hänen eloisuudestaan. Äidistä, babasta ja Hamzasta. Se muistuttaa minua siitä, että toivo ei kuole niin kauan kuin sitruunapuut kasvavat.’”(s. 525.)

Toisesta hienosta teoksesta tai pikemminkin teossarjasta kirjoitin näin: “Sarjakuvan keinoin elämää Syyriassa ja sen ulkopuolella ranskalais-syyrialaisen perheen lapsena tarkastelevan Riad Sattoufin palkitusta Tulevaisuuden arabi. Lapsuus Lähi-idässä –sarjakuvaromaanisarjasta on ilmestynyt tähän mennessä kuusi osaa Saara Pääkkösen suomentamina (WSOY, 2015–). Ensimmäinen osa sijoittuu vuosiin 1978–1981 ja kuudes vuosiin 1994–2011. Sarja on houkuttavasti ja koukuttavasti tehty. Sattoufin kerrontatyyli on ironinen, humoristinen ja paikoitellen näennäisen kepeä, vaikka käsittelyssä ovat suuret aiheet ja teemat. Hienot kuvat ja osuvat tekstit avaavat päähenkilön ja hänen perheensä elämänvaiheita osana laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta. Ruutu ruudulta lukija uppoutuu yhä syvemmälle juonenkäänteisiin ja saa samalla suuren tietomäärän. Ei ihme, että Sattouf on niittänyt upealla sarjallaan palkintoja toisensa jälkeen.” [Satu]

– Kiitos näistä vinkkauksista! Kiva, että mukana on myös sarjakuvaa, ja vielä noin pitkän sarjan muodossa. Taidan tutustua siihen heti ensimmäiseksi. Ilokseni se löytyi jopa BookBeatin valikoimasta, vaikka tykkään tosin lukea sarjakuvat paperisina siinä koossa, johon ne on painettu. [Sini]

– Muuten, Euroopan komission Naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston julkaisutoimiston ja Unicefin yhteistyössä julkaisema Unelmien kirja (2021) on kokoelma syyrialaisten maastaan paenneiden lasten ajatuksia kodista, kotimaasta ja tulevaisuuden unelmista. Sivunumeroimatonta kirjaa kuvataan ”pieneksi kunnianosoitukseksi syyrialaisille lapsille”. Lisäksi se ”on muistutus ihmisyydestämme ja yhteisestä vastuusta tehdä yhteistyötä jokaisen lapsen oikeuksien suojelemiseksi.”

Lyhyet tarinat on jaettu johdantoteksteillä alkaviin lukuihin, ja ne sisältävät monia pysäyttäviä kohtia. Esimerkiksi 12-vuotias Rasha kertoo asuessaan Turkissa: ”Ihmiset sanovat, että Syyria oli suurenmoinen maa, mutta nyt kaikki on tuhottu, ja olen siitä hyvin surullinen. Tiedän, että jos menen sinne takaisin, kaikki on erilaista.” Kuten julkaisuhetkellä Unicefin pääsihteerinä toiminut Henriette H. Fore muistuttaa loppusanoissaan: ”Syyria on edelleen yksi vaarallisimmista paikoista lasten kasvaa.” Kauniisti kuvitettu, opetuskäyttöönkin soveltuva kirjanen löytyy pdf-muodossa Euroopan unionin verkkosivustolta. Lämmin lukusuositus! [Satu]

– Arvokasta, että lasten kokemukset ja ääni saadaan esiin. Täytyy tutustua tähänkin. [Sini]

– Kirjallisuutta kriisialueilta -sarja toistaiseksi loppu, koska se on ollut niin ajallisesti haastava, vaikkakin todella antoisa ja myös kiitelty. Mutta muuten kyllä kaunokirjallisuuden käsittely jatkuu. Mainitsemisen arvoinen on esimerkiksi myös Uenon asema, josta kirjoitin lokakuun numerossa. [Satu] 

– Luinkin sen arvion ja ajattelin, että jos teos saa sut noin vaikuttuneeksi, sen täytyy olla hyvä. Kiitos tästäkin ja muista tämän kohtaamisen kirjavinkeistä. Taas on paljon kirjallisuutta, johon tarttua. [Sini]

– Kiva kuulla. Entä millaisia kulttuurielämyksiä sulla on ollut viime aikoina?  [Satu]

–  Syyslomalla pääsin käymään Tampereella. Vapriikissa on esillä ihastuttava näyttely Olipa kerran, tarina satujen synnystä. Näyttelyarkkitehtuuri oli hieno satumetsä, joka tarjosi näyttelyvieraille paljon tarkasteltavaa ja kurkisteltavaa. Tila olikin täynnä lomailevia perheitä, silti mihinkään ei tarvinnut jonottaa. Seinillä oli myös paljon ja monipuolisesti tietoa aiheesta, hauskalla tavalla esitettynä. Näyttely on alun perin Viron kansallismuseon tuottama, ja muokattiin suomalaiseen satuperinteeseen sopivaksi.  [Sini]

– Kiitos hyvästä näyttelyvinkistä! Ja kirjallisuuteen palataan varmasti tuonnempanakin. Viimeistään, kun on Helmet-haasteen umpeutumisen aika. Sitä ennen ehditään kuitenkin tehdä kaikenlaista. Yritetäänkö marraskuussa löytää valoa pimeyteen jostain piristävästä? [Satu]

– Ehdottomasti! Piristystä, väriä ja valoa kaivataan. [Sini]

©Tarusola

Educassa 2021

Posted on by under messut

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä helmikuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Perinteiset Educa-messut järjestettiin tänä vuonna järkevästi kaksipäiväisenä etätapahtumana koronatilanteen takia. Ensimmäinen päivä oli omistettu kansainväliselle ohjelmalle, ja se oli valtaosin englanninkielinen. [Satu]

– Todella hienoa, että näitä tapahtumia järjestetään myös virtuaalisesti. Itse en osallistunut ensimmäisen päivän ohjelmaan. Lauantaina kävin seuraamassa muutamaa esitystä. [Sini]

– Kotisohvaltakin pääsi ihmeen hyvin messutunnelmaan, vaikka henkilökohtaisia kohtaamisia jäikin kaipaamaan. Kummankin päivän ohjelma oli joka tapauksessa yhtä korkeatasoista kuin aiempina vuosina, vai mitä mieltä sä olet, Sini? [Satu]

– Kyllä! Erityisesti olin iloinen mahdollisuudesta katsoa esitysten tallenteita jälkikäteen. Yleensä messuilla joutuu tekemään valintoja kiinnostavien, mutta päällekkäisten ohjelmien välillä. Se antoisa alan kirjallisuuden ja oppimateriaalien ja muiden opetukseen liittyvien tuotteiden selailu jäi tosin nyt vähemmälle. Näillä messuilla ei syntynyt löytöjä eikä herännyt kaupallisia tarpeita. [Sini]

– Mä ehdin käydä kumpanakin päivänä seuraamassa aika monta keskustelua. Korona ja sen tuomat poikkeusjärjestelyt olivat ymmärrettävästi läsnä useissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi Poikkeusajan oivalluksia – yhteistyötä ja hyvinvointia Espoossa -keskustelussa varhaiskasvatuksen asiantuntija Marianne Leppänen esitteli sivustoa nimeltä Toimintaa kotona oleville lapsille, johon on koottu kotioloissa helposti totutettavia puuhia. Lisäksi hän kertoi mahdollisuudesta nimeltä Vasu-tarina virtuaalisesti: lapset ja vanhemmat voivat käydä tutustumassa päiväkotiin ja sen toimintaan VR-tekniikan avulla.

– Digiloikkia on tosiaan tehty viimeisen vuoden aikana opetusalalla monissa paikoissa. Oliko messuohjelmassa jokin esitys, joka oli mielestäsi erityisen antoisa? [Sini]

– Päivien paras tietoisku oli mun mielestä OAJ:n lakimies Ira Hietanen-Tanskasen ja Kopioston lakimies Kirsi Salmelan tarjoama erityisesti opettajille tarkoitettu informatiivinen täsmäpaketti tekijänoikeuksista. Sekin, kuten kaikki muut esitykset, on saatavissa messujen sivuilta. Siihen kannattaa ehdottomasti perehtyä, sillä esitykseen oli tiivistetty kaikki olennainen tekijänoikeuksista. Ruvettuani itse valokuvaamaan enemmän on ollut yllättävää huomata omakohtaisesti, kuinka kevyesti valokuvan tekijänoikeuksiin saatetaan suhtautua. [Satu]

– Kiitos vinkistä! Tähän täytyy tutustua tarkemmin. Oliko näkökulma erityisesti opetuskäyttöön liittyvissä tekijänoikeuksissa? [Sini]

– Oli juuri erityisesti tilanteista, joissa opettaja kohtaa tekijänoikeusasioita. Iltapäivän keskustelussa Kaikkien lasten Suomi – lapsistrategia toteutetaan nyt! perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen, emeritusprofessori Jouni Välijärvi ja Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtaja Anni-Sofia Niittyvoipio käsittelivät lasten oikeuksia ja niiden toteutumista eri näkökulmista. Monessa puheenvuorossa tuli esiin osallisuus tai oikeastaan sen puute: Lapset ja nuoret kokevat, etteivät tule kuulluiksi. Usein aikuiset kuvittelevat, että he luovat rakenteita lapsille ja nuorille, mutta lapset ja nuoret haluaisivat suoraan mukaan, aidosti. Lisäksi eri vähemmistöihin kuuluvat lapset kokevat paljon enemmän syrjintää ja kiusaamista kuin valtaväestöön kuuluvat, ja tähän pitäisi puuttua. [Satu]

– Tämä lasten osallisuus on tärkeä asia. Hienoa, että meillä on nyt ensimmäinen kansallinen lapsistrategia. Tulevaisuudessa näemme, miten tämä visio muuttuu toiminnaksi. [Sini]

– Varsinkin nyt poikkeusoloissa lasten ja nuorten hyvinvointiin pitää panostaa erityisesti. Mitä ajattelet Perttu Pölösen esityksestä Tulevaisuuden identiteetit, joka me molemmat katsottiin? [Satu]

– Futuristi, tietokirjailija, säveltäjä, keksijä, puhuja ja moniosaaja ovat titteleitä, jotka on liitetty mediassa Perttu Pölöseen. Pölönen aloitti esityksensä pohtimalla titteleiden ja ammattinimikkeiden merkitystä osana ihmisten identiteettiä. Pölösen ehdotus on, että taidoista tehdään titteli. Hänen mukaansa taito ei ole samalla tavalla roolitettu kuin ammatti. Titteleihin liittyy stereotypioita ja ennakkoluuloja. Kun ihminen näkee itsensä taitojen kautta, voi olla helpompi kulkea omaa, ehkä rönsyilevämpää polkua.

– Pölönen on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Tulevaisuuden identiteetit. Hänen toinen kirjansa Tulevaisuuden lukujärjestys on sekin mun lukulistalla. [Satu]

– Keskustelu tulevaisuudessa tarvittavista taidoista (21st century skills) on vaikuttanut nykyisiin opetussuunnitelmiin ja oppimisen tavoitteisiin, eikä sinällään ole mikään uusi asia. Silti Pölösen puhe taitojen huomioimisesta tuntui taas hyvältä muistutukselta. Nämä taidot eivät välttämättä näy siinä arvioinnissa, jonka oppilaat saavat tai joka välittyy koteihin. Omien vahvuuksien huomaaminen ei ole itsestään selvää, ja niiden sanoittaminen vanhempien ja opettajien taholta on tärkeää. Positiivinen pedagogiikka tarjoaa tähän hyviä välineitä. [Sini]

– Pölönen toi esiin myös tarinankerronnan: millaisen tarinan kerrot itsestäsi? Ei vain pelkkiä ”kovia faktoja”, vaan kaikenlaista muutakin, kuten vaikkapa millaisia ihmisiä ympärilläsi on. Tuo itsensä sanallistaminen tarinana on aika haastava tehtävä lapselle ja nuorelle, mutta sen harjoitteleminen on tärkeää. On myös jännä havainnoida, miten tarina muuttuu ja kehittyy matkan varrella. Entäpä mikä lauantain ohjelmassa oli susta vielä kiinnostava? [Satu]

– Erityispedagogi Erja Sandbergin esitys Pedagoginen tuki kaikilla asteilla – Mitä pitäisi huomioida? toi esiin pedagogisen tuen jatkuvuuden tärkeyttä. Sandberg korosti, että opettajat ovat osa koulupolun pedagogista jatkumoa. Pedagogiset suunnitelmat ovat arjen työkaluja, ja ne ovat lakisääteisiä. Samassa luokassa voi olla hyvin erilaista tuen tarvetta. Lopussa Sandberg nosti esiin joitakin konkreettisia neuvoja. Oppilaan vahvuuksien hyödyntäminen nousi esiin tässäkin puheenvuorossa. [Sini]

– Hyviä pointteja. Taidan katsoa vielä tuon tallenteen. Ensi kuussa meillä onkin syytä juhlaan, kun Kielikuvakohtaamisia täyttää viisi vuotta! [Satu]

– Mahtavaa! Maaliskuussa juhlitaan! [Sini]

©Tarusola

Educassa 2020

Posted on by under messut

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun lopun päivänä

– Moi, Sini! Educa-messujen ohjelmatarjonta oli taas vertaansa vailla. Tänä vuonna juhlistettiin tosiaan Educan 25-vuotistaivalta ja uutena mausteena oli mukana kansainvälinen kokonaisuus.

– Hei, Satu! Educa-messuilla on tosiaan jo pitkät perinteet. Hienoa, että uudistumistakin silti tapahtuu.

– Olin messuhumussa kumpanakin päivänä, koska tein juttua myös Suomenopettajat-lehden toukokuun numeroon.

– Itselläni oli muuton takia vain pieni tilaisuus piipahtaa messukeskuksessa. Valitsinkin kaksi peräkkäistä ohjelmaa lauantain tarjonnasta. Paljon kiinnostavaa jäi siis myös näkemättä. Minkälainen oli sun messukokemus?

– Erittäin antoisa! Perjantaina kävin ensiksi kuuntelemassa Emmi Kourin ja Jenni Alisaaren esitystä Hauskaa ja yksilöllistävää oppimista! – Monikielinen ja digitaalinen oppimisympäristö oppimisen tueksi. He esittelivät Studi-oppimisympäristöä, jonka tavoite on tarjota oppimateriaalia eri kielillä oppimisen tueksi, jotta myös opetuksen kielen oppimisen varhaisvaiheessa olevat oppilaat pääsisivät heti kiinni samoihin sisältöihin kuin luokkatoverinsa. Lyhyistä videoista ja tietovisoista koostuva aineisto on tällä hetkellä saatavilla 12 kielellä, mutta kielivalikoima kasvaa koko ajan. Animoituja videoita voi käyttää sekä luokkahuonetyöskentelyssä että luokkahuoneen ulkopuolella. Kotona siitä on hyötyä myös oppilaiden koulunkäyntiä seuraaville vanhemmille.

Ruotsista lähtöisin oleva Studi on laajentamassa toimintaansa Suomeen, ja viime vuonna alkaneen tutkimus- ja kehitysprojektin puitteissa tuotetaan jatkuvasti lisää materiaalia. Sen sisällöt perustuvat vuosiluokkien 7–9 opetussuunnitelmaan, ja oppimateriaaleja on esimerkiksi matematiikan, fysiikan, biologian, historian ja terveystiedon oppiaineita varten. Studin Kieliprojektiin liittymällä osallistuvien kuntien oppilaat saavat pääsyn kaikkeen opetusmateriaaliin kaikilla saatavilla olevilla kielillä. Myös opettajan osio, käyttöönottokoulutus ja mahdollisuus osallistua tutkimukseen ja kehittämiseen sisältyvät hintaan. Studin käyttöoikeuden voi hankkia myös yksityishenkilönä, ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi rekisteröitymällä käyttäjäksi. Kokeilin itse monilla kielillä ja pidin siitä, että pystyin tekstityksen ja äänen nopeuden säätämisen avulla makustelemaan erikielisiä versioita ja seuraamaan sisältöä.

– Kuulostaa hyödylliseltä materiaalilta, jollaisesta olisi varmasti iloa muillakin luokka-asteilla.

Emmi Kouri ja Jenni Alisaari

– Piipahdin myös Turun yliopiston osastolla. Siellä oli esitteillä muun muassa Kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen ja opettajankoulutuksen kehittämishanke sekä Minästä kiinni ja Kielestä koppi, joka on uusi perusopetukseen tarkoitettu oppimateriaali. Sen tavoite on edistää kieli- ja kulttuuritietoista toimintakulttuuria.

– Tärkeä aihe tämäkin. Kiinnostava nähdä sitten hankkeen tuloksia ja oppimateriaaleja.

– Maahanmuuttajien koulutuspolkujen arviointi – Alustavia tuloksia järjestäjäkyselystä –esityksessä Raisa Hievanen ja Tarja Frisk Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta (Karvi) esittelivät kyselyä, joka on osa opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta tehtävää arviointia. Siinä tarkastellaan koulutusjärjestelmään tehtyjä uudistuksia ja analysoidaan, ovatko ne sujuvoittaneet maahanmuuttajien koulutus- ja työllistymispolkuja. Arvioinnin kohteina ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksissa toteutettava luku- ja kirjoitustaidon koulutus, aikuisten perusopetus sekä ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimusten joustavoittamisen vaikutukset. Kysely siis tehty koulutuksen järjestäjille, opettajien mielipiteet tulevat esiin myöhemmin, muun muassa kevään aikana pidettävissä keskustelutilaisuuksissa, joiden aikataulu löytyy Karvin sivuilta.

– Mielenkiintoista kuulla, ajattelevatko opettajat samalla tavalla kuin koulutusten järjestäjät.

– Tieto-lavalla Jarkko Lahtinen Suomen Kuntaliitosta puhui aiheesta Varhaiskasvatus muutoksessa – mitä oikein tapahtuu? Hän käsitteli lakimuutoksia ja byrokratiaa mutta painotti myös lapsen näkökulmaa, joka ei saisi koskaan unohtua: Jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta. Tuntimääriä pohdittaessa pitäisi ensisijaisesti miettiä lapsen kannalta, mikä on sopiva tuntimäärä lapselle eikä vain aikuisten tarpeita ajatellen. Lahtinen puhui myös varhaiskasvatuksen imago-ongelmasta ja kysyi: ”Veisitkö itse lapsesi varhaiskasvatuksen piiriin, jos olisit lukenut siitä vain lehdistä?” Kuva varhaiskasvatuksesta on mediassa huono, vaikka todellisuudessa asiat ovat paremmin. Hyviä asioita tulisi nostaa enemmän esiin eikä vain uutisoida ongelmakeskeisesti negatiivisista seikoista.

– Harmi, etten ollut kuuntelemassa kyseistä puheenvuoroa. Olisi kiinnostava kuulla lisää. 

Jarkko Lahtinen

– Voin näyttää sulle mun muistiinpanot. Entä onko Erätauko sulle tuttu? Kävin seuraamassa Erätauko-keskustelua aiheesta Tehtäisiinkö maailman parasta kodin ja koulun yhteistyötä? Erätauon konsepti on kiinnostava. Säätiön kotisivuilta löytyy sen esittely: ”Erätauko on uusi tapa käynnistää ja käydä rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua – mahdollisuus pysähtyä ja harkita asioita rauhassa. Erätauon avulla voit tuoda eri lähtökohdista tulevia ihmisiä käymään tasavertaista keskustelua ja saat paikalle myös heidät, jotka herkästi jäävät keskusteluiden ulkopuolelle.” Erätauolle tyypillisessä piirissä oli mukana laaja joukko asiantuntijoita, esimerkiksi Li Andersson, Anna Moring ja Kaisa Vuorinen, jotka keskustelivat koulun ja kodin yhteistyöstä Erätauon rakentavan keskustelun pelisääntöjen mukaisesti.

– Ei ole tuttu, täytyy tutustua ajan kanssa.

– Tahto-lavalla järjestettiin paneelikeskustelu Moninaisuus koulun vahvuutena. Avaimia kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoiseen opetukseen. Hankkeen kotisivuilla esitellään KUPERA-hankkeen materiaaliantia opetukselle seuraavanlaisesti: ”KUPERAn materiaalihankkeessa tuotetaan oppimateriaalia kielitietoiseen opetukseen ja kulttuuri- ja katsomusdialogin tukemiseen perusopetuksessa. Hankkeessa tuotetaan myös avoin ja maksuton verkkokurssi Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen opetus opettajien täydennyskoulutukseen. Verkkokurssi julkaistaan maaliskuussa 2020 verkko-osoitteessa mooc.helsinki.fi. Tammikuussa 2020 avautuu materiaalia ja ajankohtaista tietoa dialogitaitojen vahvistamiseen tarjoava Dialogikasvatus-verkkoportaali.Tähtijengi on suomen kielen eriyttävä oppimateriaali alakouluun, joka huomioi erityisesti suomi toisena kielenä – ja valmistavan opetuksen oppilaat. Tähtijengi-oppimateriaalikokonaisuus julkaistaan kevään 2020 aikana osoitteessa dialogikasvatus.fi/tahtijengi.”

– Sä olet ehtinyt nauttia ohjelmasta aika monipuolisesti perjantaina. Löysitkö mitään kiinnostavaa lauantain tarjonnasta?

– Kyllä! Olin lauantaina seuraamassa paneelikeskustelua Eritaustaiset opettajat, ei parempia, ei huonompia, vain erilaisia. OAJ:n Päivi Lyhykäisen juontamaan keskusteluun osallistuivat Larissa Aksinovits, Monika Haanpää, Noor Hadi ja Arto Kallioniemi ja kommenttipuheenvuoron piti Jarna Piippo. Keskustelussa käsiteltiin eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien opettajien kokemuksia suomalaisessa koulutusjärjestelmässä varhaiskasvatuksesta yliopistokoulutukseen asti. Esiin nostettiin epäkohtia, kuten pätevyysvaatimuksiin liittyviä ongelmia, opetustuntien sirpaleisuus ja työsopimuksen määräaikaisuus. On todella harmillista, että oman äidinkielen opettajien työ on tehty niin hankalaksi, vaikka heillä on valtavasti annettavaa suomalaisille kouluille ja kaikille oppilaille. Muuten, Oman äidinkielen opettajat ry järjestää mielenkiintoisen seminaarin Tampereella maaliskuussa.

– Itse valitsin lauantain tarjonnasta kaksi kiinnostavaa ja aikatauluuni sopivaa ohjelmaa, joiden ajattelin liittyvän toisiinsa. Opettajan olohuoneessa Erkka Laininen, OKKA-säätiön suunnittelupäällikkö, puhui aiheesta Kestävä tulevaisuus tarvitsee luovuutta – taito- ja taideaineet ajattelun avartajina. Puolen tunnin puheenvuoro oli täynnä tärkeää asiaa kestävän tulevaisuuden rakentamisesta. Päällimmäisenä itselleni jäivät mieleen pohdinnat hyvinvoinnin, tyytyväisyyden ja kohtuullisuuden yhteydestä toisiinsa. Globaalissa maailmassa elävillä ihmisillä on kadonnut käsitys kestävyyden rajoista. Miten löytää kohtuus uudelleen? Laininen viittasi Arto O. Salosen ajatuksiin ekososiaalisen sivistyksen sekä kokonaisvaltaisen asioiden hahmottamisen ja ymmärtämisen merkityksestä. On tärkeä nähdä, miten omien valintojen kautta kytkeydytään osaksi globaalia todellisuutta. Puheenvuorossaan Laininen otti esille Arto O. Salosen määritelmän kohtuullisuudesta. Salosen mukaan ”Tyytyväisyys on onnistumista riittävyyden tarkastelussa. Tyytyväisyys on yhtä suuri kuin se, mitä minulla on jaettuna sillä, mitä minä haluan.”

Erkka Laininen

Tyytyväisyyden tavoittelu on kuitenkin ongelmallista, sillä markkinat luovat koko ajan uusia tarpeita. Hyvinvointiin ja elämän merkityksellisyyteen vaikuttavat kuitenkin enemmän toisten arvostus, hyväksyntä ja huomio kuin omistaminen.

Taito- ja taideaineet tarjoavat välineitä tukea ympäristösuhteen uudistamista ja uutta ajattelua. Taidekasvatus esimerkiksi tarjoaa keinoja siihen, miten ympäristö kohdataan. Erilaisten materiaalien kanssa työskentely tuottaa aistihavaintoja ja kokemuksia. Sen kautta on mahdollista lisätä myös kiinnostusta ja arvostusta materiaalia kohtaan. Arvostus avaa näkökulman siihen, miten jo suunnittelussa tulisi ottaa huomioon kestävyys ja materiaalien uusiokäyttö. Pohtiessaan taiteen merkitystä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa Laininen viittasi erityisesti Henrika Yliriskun tekeillä olevaan väitöskirjaan. Taiteeseen liittyy vahvasti yhteisöllisyys ja osallisuus. Taidetta tekemällä ja taiteen kautta tulkitsemalla on mahdollisuus peilata erilaisia näkökulmia toisten ihmisten kanssa. Luovuus, tunteet, mielikuvitus ja kehollisuus tarjoavat välineitä nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja ratkaisuja nykyisiin ongelmiin.

– Paljon painavia pohdintoja. Entäpä millainen työpajakokemus sulla oli?

– Osallistuin tosiaan myös pajaan nimeltä Monitaiteinen Ympäristötoivonpuu. Pajan kuvauksessa luki: “Tule tekemään Ympäristötoivonpuuta kuvataiteen, sanataiteen ja musiikin keinoin. Työpajassa työskennellään yhdessä taiteidenvälisesti. Osallistujat luovat ryhmätyönä visuaalisen, sanallisen ja soivan teoksen. Työpaja pohjautuu vuonna 2020 julkaistavan monitaiteisen ympäristökasvatusoppaan teemoihin, ja se on helposti sovellettavissa opetuskäyttöön.” Työpajan ohjaajina toimivat Anna Kuoppamäki, Maarit Myllynen, Maami Snellman.

Suuntasin hieman muuttohommista uupuneena kohti pajaa enkä juuri sillä hetkellä ollut hirveän innoissani ajatuksesta toimia tuntemattomassa ihmisryhmässä. Paja osoittautui kuitenkin ihanan rentouttavaksi hetkeksi, josta sain paljon ideoita myös omaan opetukseeni. Kiitos taitavien ohjaajien tunnelma oli rento ja välitön. Aluksi valmistauduimme yhteisen puun maalaamiseen lyhyellä mielikuvaharjoituksella. Sen jälkeen maalasimme puun suurelle paperille antiikkimusteilla, siveltimien ja ruokojen avulla. Lopputuloksesta tuli tosi kaunis. Tämän jälkeen seurasi sanataideosuus, jossa kirjoitettiin puun lehtiin teemaan sopivia ajatuksia. Tekstit ja tavujen rytmi toimivat myös lähtökohtana musisointiin, jossa välineenä oli kotitalouksistakin tuttuja välineitä, kuten tiskiharjat, istuinaluset ja viinilasit. Paja tarjosi mahdollisuuden pohtia omaa luontosuhdetta ja lempeitä välineitä lähestyä aihetta luovalla ja monitaiteisella tavalla, myös omassa opetuksessa.

– Kuulostaa houkuttelevan luovalta! Seuraavan kerran voitaisiinkin taas sukeltaa syvemmälle luovuuteen.

© Tarusola

Educassa 2019

Posted on by under messut

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä helmikuun lopun päivänä

– Moi, Satu! Viimeksi törmättiin pikaisesti tammikuisilla Educa-messuilla, joiden teemana oli ”Opettaminen – Viestintää ja vuorovaikutusta ”. Mitä sulle jäi päällimmäisenä mieleen tämän vuoden messuista?

– Kiva oli nähdä sielläkin, Sini! Messuilla oli taas todella monipuolinen ohjelmakattaus tarjolla kumpanakin päivänä. Omassa ohjelmassani keskeisimpinä elementteinä olivat monilukutaito ja lukeminen.

– Itse ehdin harmikseni vasta lauantaina ja silloinkin vain muutamaksi tunniksi. Sinä taisit viihtyä siellä molempina päivinä. 

– Perjantaina mielenkiintoisimpia ohjelmanumeroita olivat Lukuklaani-tutkimusta ja monilukutaitoa käsittelevät luennot. Haluaisitko kuulla niistä lisää?

– Ehdottomasti!

– Lukuklaani-tutkimus kartoittaa alakoulujen kirjallisuuskasvatusta -nimisessä esityksessä Satu Grünthal, Sara Routarinne ja Henri Satokangas esittelivät Lukuklaani-hankkeen tavoitteita ja tuloksia. Hankkeen päätavoitteena on lukupiirityöskentelyn tukeminen, ja sen tiimoilta on valmistettu lukemiseen kannustavaa materiaalia sekä ala- että yläkouluille. Ovatko hankkeen kirjapaketit sulle tuttuja?

– Olen tosiaan kuullut, että koulut saavat tilata kirjapaketteja Suomen Kulttuurirahaston rahoituksen ansiosta. Hienoa, että lukemista tuetaan.

– Perjantain ohjelmassa oli myös erittäin mielenkiintoinen Opetussuunnitelma eläväksi: monilukutaitoa tutkivan ja ilmiölähtöisen oppimisen keinoin -luento. Merja Kauppinen loi kiinnostavan katsauksen monilukutaidon opettamiseen ja esitteli esimerkkien avulla, millaisia eri oppiaineita yhdistäviä projekteja kouluissa on tehty. Merja Kauppisen diat löytyvät verkosta, ja niihin kannattaa perehtyä – varsinkin niin kutsuttuun rajapinta-ajatteluun pedagogiikassa.

– Hyvä, että kokemuksia oppiaineiden yhteistyöstä jaetaan. Paljon uusia ideoita ja kokonaisuuksia kehitetään paikallisesti kouluissa, mutta tuntuu etteivät ideat leviä. 

– Perjantaina kävin vielä tutustumassa Monikielisen kirjaston ständiin, missä Riitta Hämäläinen kollegoineen esitteli Pasilassa sijaitsevan kirjaston toimintaa. Erityisesti monikielinen satudiplomi on houkutteleva, ja onkin mukava päästä kuulemaan Riitta Hämäläistä uudelleen 9.3. Suomi toisena kielenä opettajat ry:n kevätkoulutuspäivässä.

– Myös mun messuohjelmaan kuului monilukutaitoon liittyviä juttuja. Kävin esimerkiksi kuutelemassa esitystä Edistä monilukutaitoa digitaalisilla kulttuuriperintöaineistoilla – Finna opettajan apuna. Maria Virtanen ja Päivi Jokitalo esittelivät Finna-hakupalvelua ja sen monipuolista käyttöä opetuksessa. Heidän mukaansa esimerkiksi tiedonhakua ja käyttöoikeuksia on helpompi opettaa Finnan avulla, sillä se sisältää valikoitua ja luotettavaa tietoa. Hakujen avulla voidaan liikkua eri tekstityyppien välillä, ja erilaisia hakutapoja on tarjolla useita. Mobiililaitteella voi esimerkiksi etsiä tietoa ympäristöstä sijainnin mukaan tai tehdä vaikkapa karttahaun.

– Rosa Liksom kertoi Meänkielentaitajasta monikieliseksi -esityksessään Tornionjokilaaksosta erityisesti kielellisestä näkökulmasta sekä omasta kielibiografiastaan. Hänen tärkeimmät terveisensä opettajille olivat: ”Innostakaa oppilaita, niin hekin innostuvat!”

– Varmasti innostava puheenvuoro! Taidepedagogina mua kiinnosti tietysti myös keskustelu kuvataideopetuksesta. Mun kuvista kulttuuriin – Kuvataidetta esi- ja alkuopetukseen -esitys käsitteli Sinikka Rusasen, Mirva Kuuselan, Kati Rintakorven ja Kaisa Torkkin toimittamaa samannimistä kirjaa. Kirjan artikkelit tuovat esiin käytännön kokemuksia kuvataiteellisesta ilmaisusta opetuksessa ja huomioivat opetussuunnitelmat siirryttäessä esiopetuksesta alakouluun. Kirjan ensimmäisessä osassa rakennetaan jatkumoita kuvataiteeseen esi- ja alkuopetuksessa. Toisessa osassa tarkastellaan median ja ympäristön kuvakulttuureja. Kolmannen osan aiheena on koulun tai päiväkodin yhteistyö kulttuuritoimijoiden kanssa. Kirja löytyy nyt myös minulta, jos jossain vaiheessa haluat perehtyä siihen.

– Tosi mielelläni. Kävin vielä lauantai-iltapäivänä tutustumassa Sanomalehtiliiton upeaan mediamateriaaliin. Messupäiväni lopuksi kuuntelin Katsotaanko tulevaisuuteen vai haikaillaanko menneeseen? Koulujen monet kielet ja uskonnot -esityksen, jossa Arto Kallioniemi, Liisa Tainio, Justiina Kallioranta sekä Oanh Phan kertoivat päättyneestä hankkeesta, jonka julkaisu löytyy Valtioneuvoston sivuilta. Olen kirjoittamassa Educa-messujen annista jutun Suomenopettajat-lehteen, ja siinä käsittelen tätäkin hanketta enemmän. Haluatko lukea jutun, kun se valmistuu?

– Totta kai! Kiinnostava aihe, jota tulee pohdittua myös omassa työssä päivittäin.

– Kiva kuulla. Ensi kuussa onkin Kielikuvakohtaamisia-blogin 3-vuotissynttärit. Sitä voitaisiin juhlistaa taiteen parissa.

© Tarusola

Educassa 2018

Posted on by under messut

Kolmen ystävän kohtaaminen eräänä helmikuun päivänä

– Moi, Sini! Suvi ja mä oltiin tammikuun lopussa Educa-messuilla. [Satu]

– Kiva nähdä, Suvi ja Satu! Millaista messuilla oli? [Sini]

– Antoisaa. Ohjelma oli taas tuttuun tapaan innostava, informatiivinen ja monipuolinen. [Satu]

– Mä olin mukana Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun, HRSK:n, medialukutaitoprojektin esittelyssä. [Suvi]

– Se olikin kiinnostava tilaisuus, jossa käsiteltiin mediakasvatusta ja faktantarkistusta sekä Faktabaarin työtä erityisesti tammikuussa järjestettyjen presidentinvaalien yhteydessä. Esiintymässä oli HRSK:n rehtorin Kari Kivisen ja koulun opettajien ja oppilaiden lisäksi Faktabaarin perustajajäsen Mikko Salo, joka on valittu EU:n korkean tason disinformaatioryhmän ainoaksi suomalaisjäseneksi. [Satu]

– Mikä se Faktabaari oikein on ja miten se toimii? Entä voisinko minäkin käyttää sitä? [Sini]

– Faktabaari on Suomen ainoa faktantarkistaja, jonka tavoitteena on harjoittaa jatkuvaa faktantarkistustoimintaa ja mediakasvatusta. Siitä on iloa ja hyötyä kaikille kasvattajille. [Satu]

– Rehtori Kari Kivinen kertoi, kuinka sosiaalisessa mediassa sovelletaan opittuja faktantarkistustaitoja: kannattaako löydettyyn linkkiin luottaa ja kannattaako se jakaa. Esityksessä viitattiin myös hyvän journalismin periaatteisiin, jotka Julkisen sanan neuvosto on julkaissut. [Suvi]

– Esityksessä oli erityisen innostavaa se, että projektissa mukana olleiden aikuisten lisäksi lapset ja nuoret kertoivat itse, mitä olivat tehneet medialukutaitoprojektin aikana. [Satu]

– No, mitä te teitte? [Sini]

– Me viidesluokkalaiset ollaan käyty Päivälehden museossa, ja meidän koulussa on käynyt vieraita puhumassa mediaan liittyvistä asioista. Meidän koulun yhdeksäsluokkalaiset järjestivät vaalipaneelin ja esittivät siinä presidenttiehdokkaita. Myös meidän joulujuhlanäytelmässä oli faktantarkistusta. [Suvi]

– Rehtori Kari Kivinen toi esiin sen, miten nuori kohtaa tuhansia mainoksia päivittäin. [Satu]

– Esimerkiksi pelatessa mainoksia ponnahtelee pelin keskelle ja mainosvideoita houkutellaan katsomaan pienillä virtuaalipalkkioilla. [Suvi]

– Totta! Paljon on myös mainontaa, jota on vaikea erottaa muusta median sisällöstä. Vaikuttajamarkkinointi sosiaalisen median seuraajille lisääntyy koko ajan. [Sini]

– Mainoksia pitää osata lukea ja tulkita. Sitä käsitellään äidinkielen opetuksessa. Eräs yleisössä ollut kuvaamataidon opettaja muistutti, miten mainoksien tulkitsemiseen tarvitaan ymmärrystä kuvasta. [Satu]

– Olen ehdottomasti samaa mieltä! Mainonta on multimodaalista, ja siksi on tärkeä osata tulkita visuaalisten elementtien, kielen ja vaikkapa äänen avulla välitettyjä viestejä ja mielikuvia. Myös kuvataideopetukseen kuuluu mediakasvatusta ja siihen liittyen mainonnan kriittistä tarkastelua. [Sini]

– HRSK:ssa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimiva Johanna Kumenius esitteli peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa olevia kohtia, joihin tällainen medialukutaitoprojekti linkittyy luontevasti.

– Medialukutaitoa tarvitaan koulussa ja ihan kaikkialla elämässä. [Suvi]

– On hienoa, että erilaiset hankkeet tarjoavat kasvattajille uusia välineitä mediakasvatukseen. Onko teille jo tuttu tämä Mediakasvatusseuran kooste, jossa esitellään 100 mediakasvatusideaa jaettuna eri teemoihin? Itse olen ehtinyt kuluneen vuoden aikana tutustua vasta osaan ideoista. Sieltä löytyy näköjään myös teille tuttu Faktabaari. [Sini]

– Kiitos hyvästä linkkivinkistä! Täytyykin perehtyä siihen oikein ajan kanssa. [Satu]

© Tarusola