Kahden ystävän etäkohtaaminen eräänä maaliskuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Kiva nähdä juhlatunnelmissa, vaikka joudutaankin tapaamaan taas näin etänä koronatilanteen vuoksi. [Satu]

– Kielikuvakohtaamisia-blogi on tosiaan jo 5-vuotias. Sitä on syytä juhlia! [Sini]

– Ehdottomasti! Viisi vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta se tuntuu kyllä hujahtaneen hetkessä. [Satu]

– Meidän yhteistyö on alkanut jo kauan ennen blogin perustamista. Meitä molempia kiinnostaa kieli, luovuus ja oppiminen. Visuaalinen ja verbaalinen kieli kietoutuvat monella tavalla yhteen mutta toimivat kuitenkin niin eri tavoin. Muistatko, kun me pohdittiin blogille nimeä? [Sini]

– Kuin eilisen päivän! Se on mun mielestä hyvä esimerkki luovasta ideoinnista. Aika kauanhan me testailtiin erilaisia ideoita, kokeiltiin kaikenlaisia yhdistelmiä ja lopulta päädyttiin tähän. Siinäkin prosessissa arvostin sun avoimuutta ideoiden suhteen. Kun ilmapiiri on niin positiivinen ja tuntuu, että toinen kuuntelee ja antaa tilaa kaikkein hulluimmillekin ideoille, luovuus pääsee virtaamaan vapaasti. Sitten prosessin seuraavissa vaiheissa on hyvä, että löytyy myös rakentavaa kriittisyyttä, kuten sulla, jolloin niistä ensimmäisistä raakileista valikoituu jatkotyöstöön parhaimmisto.

Me ollaan kyllä ehditty tehdä valtavasti kaikenlaisia kivoja ja monipuolisia juttuja. Sun ansiosta olen päässyt monta kertaa kokeilemaan sellaisia asioita, joita en olisi itsekseni kovin todennäköisesti kokeillut. Meidän ensimmäinen kirjaprojektikin, Mainio matkatoimisto, ajoittui blogin alkuaikoihin. Senkin tiimoilta ollaan päästy tekemään muita tosi mukavia projekteja, monesti esimerkiksi Helsingin Kirjamessuilla. [Satu]

– Yhteistyö on ollut siis hedelmällistä molemmin puolin. On ollut jännä huomata, miten meidän vuoropuheluun löytyy aina jotain uusia aiheita ja näkökulmia. [Sini]

– Musta tuntuu, että olen oppinut meidän tekemisien kautta valtavasti visuaalisesta puolesta. [Satu]

– Myös mä olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota puhuttuun ja kirjoitettuun kieleen, kielellä leikkimiseen ja sanataiteeseen. [Sini]

– Mitä kohokohtia sulle tulee mieleen blogin 5-vuotistaipaleelta? [Satu]

– Kohokohtia on tosi paljon, joten vaikea valita suosikkeja. Suvi Nurmen järjestämä runopaja jäi vahvasti mieleen. Se oli kiva kohtaaminen. Meillä on ollut blogissa paljon muitakin mahtavan kiinnostavia vierailijoita, kuten Juha Hurme ja Kati Rapia, jotka kertoivat yhteistyöstään. [Sini]

– On tosiaan ollut virkistävää ja antoisaa saada blogiin vierailijoilta. Toivottavasti niin on jatkossakin! [Satu]

– Entä mikä kohtaaminen on ollut sulle merkittävin? [Sini]

– On tosiaankin vaikea nimetä vain yhtä, mutta jos olisi ihan pakko, valitsisin meidän Kääntyvässä maisemassa -taideprojektin Rauman saaristossa. Kesä oli kauneimmillaan, ja me päästiin pohtimaan ja testailemaan kuvan ja sanan yhteispeliä intensiivisesti upeissa merimaisemissa. [Satu]

– Oih, se olikin todella hieno projekti ihanissa puitteissa! [Sini]

– Myös Ihme-festivaalin työpaja oli elämys, ja lopputuloksesta tuli mun mielestä hieno. [Satu]

– Kyllä, “¡Olé! artivisti!”-julisteemme jatkoi hetken elämäänsä Suvilahden graffitiaidassa. Näyttelyiden yhteydessä on puhuttu kuvailutulkkauksesta, aistien merkityksestä taidekokemuksessa ja moniaistisuudesta. Galleria Art Kaarisillassa esillä olleen Koskettavin veistos -näyttelyn teoksiin saimme tutustua aluksi tunnustellen silmälaput silmillä ja vasta sen jälkeen näköhavainnon avulla. [Sini]

– Se oli kyllä jännä kokemus. Kaikki nuo tapahtumat, tilaisuudet ja harjoitukset, joissa saa tehdä itse, herättävät paljon ajatuksia ja laittavat parhaimmillaan liikkeelle luovia prosesseja. Harjoituksista on jäänyt mieleen erityisesti Kuvien ketjussa -tehtävä, joka oli musta todella mielekäs ja mukava. Siitä mun valokuvausinnostus oikein roihahti. [Satu]

– Blogin kuvista suurin osa onkin nykyään sun ottamia. [Sini]

– Todella antoisia ovat olleet myös erilaiset näyttelykäynnit, joihin ollaan yhdistetty tehtäviä, esimerkiksi Atskissa ja eri gallerioissa. [Satu]

– Erilaisia museoiden tarjoamia oppimateriaaleja on ollut kiva käydä läpi. [Sini]

– Oikeastaan kaikki meidän tekemät tehtävät ovat olleet jollain tavalla opettavaisia ja avartavia. Myös ne, joita ollaan tehty erilaisten kirja-arvioiden yhteydessä. Käytännössä tehden saa eniten irti kirjoista ja harjoituksista sekä pystyy pohtimaan kuvan ja sanan yhteispeliin liittyviä asioita paljon syvemmin. [Satu]

– Tehtävistä olen saanut myös paljon ideoita ja materiaalia omaan opetustyöhön. [Sini]

– Mäkin olen pystynyt hyödyntämään monia meidän tehtävistä kummunneita ideoita jatkotyöstettyinä omissa projekteissani. Arjessa on usein kauhea kiire, mikä tukahduttaa luovuuden. Siksi on piristävää, että blogissa pääsee pysähtymään luovuuden äärelle ja pohtimaan sekä tekemään sellaisia asioita, joista saa inspiraatiota. On myös tosi kiva, että meidän tekemiset on dokumentoituna blogissa. Kun tekee paljon, monet asiat hautautuu helposti uusien alle. Nyt niihin on helppo aina palata. Toivottavasti meidän kirjoituksista on iloa ja hyötyä muillekin. Ainakin saamamme positiivisen palautteen perusteella vaikuttaa siltä. [Satu]

– Toivottavasti! Menneitä kirjoituksia selaillessa löysin monta juttua ja ajatusta, jotka olin jo ehtinyt unohtaa. Tämä blogi toimii tosiaan hyvänä lisämuistina itsellenikin. [Sini]

– Entäpä mitä jatkossa? [Satu]

– Toivon blogille pitkää ikää, ja yritetään jatkossakin tarttua ajankohtaisiin aiheisiin, tapahtumiin ja näyttelyihin. Joku yhteinen taideprojekti olis kiva toteuttaa heti, kun se on mahdollista. [Sini]

– Ajattelen ihan samoin! Ehkä voitaisiin kokeilla myös jotain vuorovaikutteista lukijoidenkin kanssa. Onnea Kielikuvakohtaamisille ja kiitos tähänastisesta yhteistyöstä, Sini! [Satu]

– Kiitos myös sulle, Satu! Lukijoiden mukaan saaminen kuulostaa hyvältä. Pistetään toi sun loistava idea hautumaan. [Sini]

© Tarusola