
Kahden ystävän kohtaaminen eräänä tammikuun päivänä
– Hei, Satu! Hyvää uutta vuotta! Miten sun vuodenvaihde on sujunut? [Sini]
– Moi, Sini! Hyvää alkanutta vuotta sullekin ja kaikille lukijoillemme! Vuoden 2025 alku on ollut omalta osaltani todella kiireinen erityisesti tekstirintamalla. Tammikuun harmaudessa, kun sinistä taivasta ei ole näkynyt viikkoihin, katse on monesti hakenut toivoa valoisista muistoista. [Satu]

– Vuosi on aloitettu perinteisesti juttelemalla menneistä ja tulevista Helmet-haasteista. Mites vuonna 2024, osallistuitko sä haasteisiin? Itse jätin suosiolla väliin, koska kesällä odottava näyttely loi pienen kiireen tunteen, enkä halunnut sitoutua enää muuhun. [Sini]
– Osallistuin perinteiseen lukuhaasteeseen. Muut haasteet olivat kyllä tosi kiinnostavia myös, mutta niiden tekemiseen ei aika mitenkään riittänyt. Lukuhaaste on aina kiva tehdä, vaikka nyt kyseisen haasteen osalta kävi niin, etten ehtinyt kirjoittaa sotkuisia kirjauksiani puhtaaksi. Koska byrokratiaa on muutenkin niin paljon jokaisella elämänalueella, kierrän sen nyt kiireessä ja kertoilen lukemistani kirjoista näin. [Satu]
– Saitko kaikki haastekohdat helposti täytettyä? Mikä kohta oli haastavin löytää?[Sini]
– Monet kohdat täyttyivät kuin itsestään, mutta joihinkin kohtiin kirjat piti etsiä tietoisemmin, kuten 4. kohdassa ”Kirjassa on presidentti” ja 6. kohdassa ”Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle”. [Satu]
– Sä tunnetusti luet paljon muutenkin esimerkiksi työn puolesta. Oletko laskenut montako teosta tuli käytyä läpi viime vuonna? [Sini]

– Viime vuonna luin vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina, vajaat parisataa kirjaa, sillä pidin viime kesänä tietoisen kaunokirjallisuuden lukutauon. Kirjoitin siitä toisaalla (Suomenopettajat-lehti 3/2024) näin: “Pidin kesällä pienen tietoisen tauon kaunokirjallisuuden lukemisesta ikään kuin testimielessä. Viime vuosina on tullut luettua noin kahdensadanviidenkymmenen teoksen vuositahdilla. Välillä on tullut kahlattua aika syvissä kirjallisuusvesissä erityisesti Kirjallisuutta kriisialueilta -sarjan myötä. Ajattelin, että pieni tauko voisi virkistää.
Vaikka lukutauon aikana ei ollut puuhasta pulaa ja muita tekstejä riitti, olo tuntui oudolta. Aikaa kyllä vapautui, mutta taustalla kummitteli kalvava tunne siitä, että jotain olennaista, merkityksellistä, puuttuisi. Monesti houkutti sukeltaa hyviin tarinoihin, mutta pysyin päätöksessäni. Palasin moniin aiemmin lukemiini kirjoihin mielessäni.
Kun lukutauon epävirallisen virallisesti loputtua tartuin Adania Shiblin aistivoimaiseen Sivuseikka-romaaniin (suom. Sampsa Peltonen, Otava, 2024), ylitseni pyyhkäisi tuttu järisyttävien tuntemusten tuuli. Tällä kertaa suoraan aavikolta. Mikä riemu! Vaikka tarina on kaikkea muuta kuin hyvän mielen kertomus, kuten kyseisen alueen todellisuus, kirjan lukeminen on nautinto sen kaunokirjallisten ansioiden myötä. Kaari menneisyyden ja nykyisyyden välille piirtyy taidokkaasti, ja päähenkilöiden kohtalot painuvat mieleen syvästi.” [Satu]
– Löytyikö haastetta tehdessä helmiä? [Sini]

– Joo! Yhden niistä luin soveltaen uudestaan kohtaan 27 ”Kirja kertoo jälleenrakentamisesta”. Kerroinkin siitä sulle jo edellisen haasteen yhteydessä ja lupasin näyttää, mitä olin kirjoittanut silloin, mutta se unohtui kiireessä. Tässä siis se aiempi tekstini (Suomenopettajat-lehti 1/2024, Lukunurkka-palsta, Liikuttava lukumuisto -osio): ”Vuonna 2018 Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Denis Mukwegen kirjan Naisten voima. Lääkäri toivon ja parannuksen lähettiläänä (suom. Tero Valkonen,Tammi, 2023) lukeminen synnyttää tunteiden ristiaallokon, jopa suoranaisen tunnemyrskyn.
Denis Mukwege kertoo elämäntyöstään seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten puolesta kotimaassaan Kongon demokraattisessa tasavallassa. Työ on rankkaa ja vaativaa, eikä kirjakaan päästä lukijaa helpolla. Alun lapsuudenkuvauksessa on kaunista estetiikkaa, joka pian vaihtuu brutaaliin realismiin. Kirjan sivuilla tutuiksi tulevat erilaiset lääketieteelliset toimenpiteet yksityiskohtineen.
Mukwegen kuvaukset naisten kohtaamista vääryyksistä – väkivallasta ja kaiken yllä leijuvasta sovinismista – herättävät raivon ja voimattomuuden tunteita. Huomaan välillä ihmetteleväni, voiko teksti olla peräisin miehen kynästä. Niin järisyttävän vahvasti se puolustaa naisten asemaa. Epäuskoon sekoittuu myös iso annos ihailua Mukwegen rohkeutta kohtaan. Kaikista uhkailu-, vaientamis- ja jopa murhayrityksistä huolimatta hän on jatkanut periksiantamattomasti työtään. Opettajien mahdollisuuksista myönteisen kehityksen tukemisessa muistuttavan Mukwegen sanat kirjan loppupuolella (s. 303) painuvat manifestina mieleen: ”Me kaikki opetamme ihmisiä ympärillämme: lapsia, ystäviä, perheenjäseniä, kollegoja ja työtovereita. Älä vaikene, kun kohtaat sovinismia. Tuomitse hyökkäävä käytös ja ilmoita siitä. Älä hyväksy uhrien syyttämistä. Selitä stigman ja trauman merkitys. Varmista että perheessäsi ja työpaikallasi tarjotaan yhtäläisiä mahdollisuuksia miehille ja naisille, tytöille ja pojille.” Ja: ”Äläkä unohda opettaa pojille naisten kunnioittamista, jotta meidän ei erikseen tarvitse suojella tyttäriä.” [Satu]
– Luin jostain, että haastekohdat suunnitellaan nykyisin yhteistyössä lukijayhteisön kanssa, jolloin jäsenet voivat ehdottaa uusia haastekohtia. Millaisen haastekohdan sä haluaisit lisätä? [Sini]
– ”Lue kaikkien aikojen lempikirjasi uudestaan.” [Satu]
– Mä ehdottaisin taiteilijaelämäkertaa. Se varmasti on jo ollut haastekohtana joskus. Helmetin sivuille on muuten koottu 2024 luetuksi raportoiduista kirjoista 20 eniten luetun lista. Siitä sain itse hyviä lukuvinkkejä. Näistä kahdestakymmenestä olen lukenut vain muutaman. [Sini]

– Kiinnostava lista ja jänniä kirjavalintoja! Mä voisin tehdä sulle pienen kirjavinkkauksen näistä nyt tähän haasteeseen lukemistani ja muista hyvistä kirjoista tuonnempana, kun tämä tulipalokiire helpottaa ja valon määrä lisääntyy. [Satu]
– Tämän vuoden Helmet-haasteetkin on jo julkaistu. Oletko ehtinyt jo aloittaa sen parissa. Nyt on tosiaan yhdestoista vuosi. Montako kertaa olet ollut mukana jollain muotoa? [Sini]
– Olen tehnyt kaikki lukuhaasteet. Silloin yhtenä vuonna, 2019, tein tosiaan viisi lukuhaastetta saman vuoden aikana. [Satu]
– Ajattelin tänä vuonna osallistua ainakin musahaasteeseen, koska se tuntuu helpommalta suorittaa ja uutta musiikkia on aina kiva löytää. Lukuhaastetta mietin vielä. Tuo määrä ei ole oikein koskaan minulta onnistunut, ja jopa 25 kirjan lukeminen vuodessa tekisi tiukkaa, koska aikaa ei vain tunnu löytyvän. Elokuvahaastettakin voisin harkita. [Sini]

– Kuulostaa hyvältä! Oletko muuten ehtinyt käydä näyttelyissä tässä alkuvuonna? [Satu]
– Jonkin verran olen kiertänyt jo gallerioita ja tietysti Atskin Gothic Modern -näyttely oli pakko ehtiä katsomaan. Se olikin hieno ja harmittaa, etten ehtinyt sinne enää toistamiseen. Oletko sä ehtinyt näyttelyihin alkuvuodesta? [Sini]
– Ehdin onneksi myös tuohon Atskin hienoon näyttelyyn. Harmi, kun se oli niin lyhyen aikaa esillä. Toinen todella inspiroiva kokemus oli Didrichsenin taidemuseossa Satumainen Carl-Henning Pedersen -näyttely. Se oli värien ja mielikuvituksen juhlaa! [Satu]
– Tehdäänkö joku näyttelykäynti yhdessä? [Sini]
– Tehdään oikein mieluusti! Näkemisiin viimeistään silloin! [Satu]

© Tarusola