Kahden ystävän kohtaaminen eräänä elokuun lopun päivänä

– Moi, Satu! Taas on kuukausi vierähtänyt viime tapaamisesta.

– Moi, Sini! Tuntuu, että kesällä aika vyöryy ukkosrintaman lailla ohitse.

– Miten sulla ovat edistyneet ne kesäiset harjoitukset, joista viimeksi puhuttiin?

– Mun kesä on ollut luonto-, kirjoitus- ja kirjallisuuspainotteinen. On tullut luettua ja kirjoitettua runsaasti luonnonhelmassa. Kirjan talon kurssien Uusin silmin ja Kirjoittaen kohti kesää kirjoitusharjoitukset luontuivat mainiosti kesäpuuhiin.

– Täytyy sanoa, että itsellä kirjoittaminen jäi vähemmälle, mutta kuten lupasin, olen ahertanut ainakin sen yhden lupaamani harjoituksen.

– Meidän muutaman vuoden takainen seikkailu Nicaraguassa oli mulla mielessä kummankin kirjoitusharjoituksen inspiraationa.

– Kiva kuulla! Pääsen sitten sun tekstien kautta takaisin reissutunnelmiin. 

– Meillä molemmilla taitaa olla Banana Split -tehtävästä kummunnut ruokamuistotarina. Ohjeistuksen mukaan kirjoittajan tosiaan piti miettiä ja listata omista ruokamuistoistaan mieleenpainuvimmat viiden minuutin ajan. Yhtä valittua ruokamuistoa tuli kuvata haju-, maku-, tunto- ja näköaistia käyttäen ja kirjoittaa viiden minuutin ajan kuvaus vain yhteen aistiin kerrallaan keskittyen. Näistä yksittäisten aistimusten pienistä kuvauksista tuli työstää laajempi kokonaisuus ja luoda siihen pohjautuen tarina.

– Tässä mun ruokamuistosta syntynyt tarina.

– Onpa herkullinen kuvaus! Todella eläväinen ja aistivoimainen. Pidän erityisesti tuosta, miten kuvaus on rakennettu: Miten houkutus kasvaa kasvamistaan ja päätyy lopulta samastuttaviin herkkuöverituntemuksiin. Erityisesti herkun identiteetin paljastaminen vasta ihan lopussa luo tekstiin hyvän jännitteen. Miltä tuntui tehdä tämä harjoitus?

– Tykkäsin harjoituksesta tosi paljon. Itselle kaikki luova kirjoittaminen on työn takana, mutta tässä harjoituksen ohjeita noudattamalla pääsin aika helposti vauhtiin, kunhan sain valittua sen ruokamuiston kaikista vaihtoehdoista. Lopulta kirjoittaminen oli oikein mukavaa. Kiitos kun houkuttelit mut tarttumaan tähän. Entä miten sun Banana Split -tehtävän teksti syntyi?

–  Mukava kuulla. Mun kirjoitus eteni vaiheiden kautta tällaiseksi lopulliseksi tarinaksi.

– Hahaa! Tosi hauska tarina! Muistan kyllä kyseisen papuherkun, jota oli tarjolla vähän joka aterialla. Tuo suutuntuma ja makumaailma vastaa kyllä hyvin myös mun muistikuvia. Ihmettelinkin silloin, miten se sulle niin hyvin maistui. Más, más!

– Tässä Banana Split -tehtävässä oli mukava edetä aistiaskel kerrallaan. Luulen, että tuo tekniikka synnytti lopulliseen tarinaan yksityiskohtaisempaa kuvausta kuin olisi kehittynyt, jos olisi alkanut suoraan rakentaa tarinaa. Nyt annos on myös keskeisemmässä asemassa. Ilman ruoan näin yksityiskohtaista kuvaamista olisin varmaankin keskittynyt kuvaamaan miljöötä, mikä olisi vienyt tarinan ihan toiseen suuntaan.

Siinä matkahetkitehtävässä piti keskittyä jonkin pienen hetken merkitykseen. Sen ohjeistuksessa kehotettiin kuvailemaan liuskan verran jotain aiemmalta matkalta mieleen jäänyttä mahdollisimman lyhyttä hetkeä, jonka pitäisi tiivistää jotain kyseiselle paikalle tunnusomaista. Oliko niin, Sini, että sä teit tehtävän visuaalisesti?

– Kyllä. Tämän hetken tallensin kameralla yhtenä lomareissun ihanimmista paikoista. Tässä ollaan rantakahvilassa Symin saarella Kreikassa.

– Onpa idyllinen ja houkutteleva kuva! Tekisi mieli istahtaa tuohon nauttimaan maisemista. Kuvan värikylläisyys aktivoi aistit. Tunnen merituulen hieman suolaisen henkäyksen, aavistelen lämpötilan olevan kahdenkymmenen paremmalla puolella ja kuulen mielessäni eläväisiä ääniä rinteiden kujilta. Ainoastaan pöydällä olevasta tuhkakupista nenääni nouseva tupakanhaju huojuttaa harmonista tunnelmaa. Oliko paikka yhtä idyllinen kuin sen aurinkoisuus antaa aistia?

– Kyllä oli, ja tuhkakuppikin taisi olla tyhjä. Ei kärynnyt ainakaan nenään.

– Tässä on mun tekstini hetkestä. Tuntuvatko kyseisen hetken tunnelmat
Nicaraguan Juan Venado Island -luonnonsuojelualueella tutuilta?

– Kyllä, hyvin tutuilta! Tuossa hetken kuvauksessa tiivistyy hyvin kaikki se reissun mahtavuus. Tuo reissu oli ehkä ihmeellisin kokemani retki Nicaraguan luonnossa, vaikka niitä oli tämän lisäksi monia muitakin. Miltä tämän harjoituksen kirjoittaminen susta tuntui?

– Mun mielestä matkakuvaustehtävä oli tosi hyödyllinen. Mulla oli aluksi suuria vaikeuksia pienen pieneen hetkeen keskittymisessä. Olen kirjoittanut samaisesta jokiajelusta muissa yhteyksissä, jolloin olen käsitellyt laajempaa kokonaisuutta. Nytkin olisin ensin halunnut viilettää kalastajaveneellä pitkin vesistöä tuuli hiuksissa hulmuten, mutta se ei olisi vastannut tehtävänantoa. Oli jarruteltava veneen ja näppäimistön vauhtia, mikä oli hämmästyttävän vaikeaa. Se pakotti muistelemaan kyseisen hetken yksityiskohtia tarkasti. Ilman laajoja muistiinpanoja tilanteesta aistihavaintojen mieleen palauttaminen ei onnistunutkaan niin helposti kuin olin luullut. Piti ponnistella muistaakseen hetken ääniä, tuoksuja ja muita aistihavaintoja. Oli käytettävä vähän myös taiteellista vapautta. Pienen pieni hetki vaatii yllättävän paljon rakennusaineita ympärilleen, varsinkin jos siitä on kirjoitettava liuskan verran. Näin kyseisestä hetkestä syntyi lopulta paljon monimuotoisempi kuin aiemmat tiiviimmät kuvaukset siitä. Syntyi myös halu kokeilla samanlaista tekniikkaa useamminkin.

– Hyviä tehtäviä siis! Jatketaanko aistien maailmassa ja perehdytään siihen aisteja käsittelevään sarjakuvakirjaan, jonka näytit kerran mulle?

– Tehdään niin!

© Tarusola