Sadun kohtaaminen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, FT Päivi Pekanheimon kanssa eräänä elokuun lopun päivänä
– Moikka, Päivi! Miten sun syksy on alkanut? Hienoa, että löytyi aikaa jutella lempiaiheestamme kirjallisuudesta! [Satu]
– Syksy on alkanut melko kiireisesti mutta kiinnostavasti – heti lukion alkamisviikolla oli myös Naantalin Kirjajuhlat. Siellä vierähtikin sitten koko viikonloppu aamusta iltaan. [Päivi]
– Olit järjestämässä juhlia. Miten päädyit mukaan niiden toimintaan? [Satu]
– Kirjajuhlien taiteellinen johtaja Katri Tuominen on ystäväni, ja kuulumme muun muassa samaan lukupiiriin. Olin mukana auttamassa jo viime vuonna ensimmäisissä Naantalin Kirjajuhlissa ja tämän vuoden juhlien organisaatiossa olen ollut mukana alusta asti. Meitä on tiivis joukko vapaaehtoisia, joista suuri osa on samasta lukupiiristä. Omalle vastuualueelleni on kuulunut esimerkiksi lehdistötiedotteiden viilaamista ja kirjajuhlien ohjelman oikolukemista. [Päivi]
– Kirjajuhlien tarjonta vaikutti verkosta löytämäni ohjelman perusteella monipuoliselta. En päässyt itse paikalle, joten on tosi kiva kuulla sulta havaintoja paikan päältä. Mitkä olivat mielestäsi Kirjajuhlien kohokohdat? [Satu]
– Kohokohtia on vaikea valita, koska ohjelma oli tosiaan monipuolinen ja mielenkiintoinen. Omanlaisensa kohokohta oli kuitenkin, kun pääsin itse haastattelemaan kahta helsinkiläiskirjailijaa, Elina Backmania ja Helmi Kekkosta. Keskustelusta tuli lämminhenkinen ja innostava. Omia suosikkejani olivat myös näyttelijä Kati Outisen ja koreografi Hanna Brotheruksen keskustelu, runoilija Anja Erämajan haastattelu, akateemikko Hannu Mäkelän esiintyminen ja kapellimestari Hannu Linnun vierailu. Lauantain iltaohjelmassa ollut ohjaaja ja näyttelijä Juha Hurmeen monologi Kaaskerin Lundström oli aivan upea! Kirjajuhlien päätöstilaisuudessa Naantalin kirkossa esiintyivät näyttelijä Hannu-Pekka Björkman ja Jukka Perkon Avara-trio. Tilaisuudessa tulkittiin kirjailija Antti Hyryn tekstejä ja ajatuksia, ja ne jäivät mieleen pitkäksi aikaa. [Päivi]
– Millaisia haasteita Kirjajuhlien järjestämiseen liittyi? [Satu]
– Suurin haaste tuli vallitsevasta maailmantilanteesta. Loppujen lopuksi juhlat pystyttiin järjestämään onneksi suunnitelmien mukaan, tietenkin rajoitukset ja koronaturvallisuus huomioiden. Selvisimme myös vain yksittäisillä kirjailijaperuutuksilla. [Päivi]
– Entä mikä oli antoisinta juhlien järjestämisessä? [Satu]
– Antoisinta oli nähdä upea ohjelma oikeasti livenä. Neljä täyttä päivää kirjailijoita, taiteilijoita, esiintyjiä ja innokas yleisö – mikä sen parempaa! [Päivi]
– Tapahtumaan liittyi myös kursseja, kuten suuresti ihailemani Petri Tammisen luovan kirjoittamisen kurssi. Oliko sulla mahdollisuus kurkistaa kurssille? [Satu]
– Kurssi järjestettiin toisessa paikassa kuin itse kirjajuhlat, joten kurssille en päässyt kurkistamaan, mutta yksi lukupiiriläiseni osallistui kurssille ja oli aivan lumoutunut ja innoissaan Petrin opeista ja harjoituksista. [Päivi]
– Sen kyllä uskon! Myös kuvataiteilija Kristiina Turtosen Sanasta kuvaksi -kurssi vaikutti kuvauksen perusteella kiinnostavalta. Pääsitkö näkemään kurssilla syntyneitä teoksia? [Satu]
– Valitettavasti en päässyt, mutta aihe vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta. [Päivi]
– Kirjajuhlilla oli myös muita kuvataiteilijoita puhumassa muun muassa siitä, miten teksti muuttuu kuvaksi. Se onkin tämän meidän kuvan ja sanan yhteispeliä tarkastelevan blogin kannalta erityisen kiinnostavaa. Ehditkö kuulla aiheeseen liittyviä puheenvuoroja? [Satu]
– En valitettavasti päässyt kuuntelemaan torstain kuvataiteilijoita, mutta esimerkiksi Kati Outisen ja Hanna Brotheruksen haastattelussa puhuttiin paljon tanssin ja liikkeen eli visuaalisen muodon sekä kirjallisen ilmaisun yhtäläisyyksistä ja ilmentymisistä heidän kirjoissaan. Samoin päätöstilaisuudessa Antti Hyryn proosa ja Avara-trion musiikki yhdistyivät kuulokuvaksi, jonka säikeistä muodostui herkkyyttä ja voimaa täynnä olevia kuvia. En kohdannut siis ihan konkreettista kuvan ja sanan yhteispeliä mutta muunlaisia kudelmia kyllä. [Päivi]
– Sä olet myös intohimoinen lukija. Saitko Kirjajuhlilta uusia kirjavinkkejä? [Satu]
– Ilman muuta! Kati Outisen elämäkerta Niin lähelle kuin muistan tarttui heti mukaan, samoin Hannu Mäkelän Lukemisen ilo – eli miksi yhä rakastan kirjoja. Myös Olli Löytyn teos Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle kiinnostaa, samoin kuin Saara Cantellin Kaikki tuoksuu lumelta. [Päivi]
– Nuo kaikki kuulostavat houkuttelevilta! Entä olisiko sulla vielä joitakin lukusuosituksia syksyn pimeneviin iltoihin? [Satu]
– Olen lukenut paljon hyviä ja mieleen jääneitä kirjoja tänä vuonna, mutta erityisesti voisin mainita Emegin Vivek Ojin kuoleman, Ditlevsenin Lapsuuden, Mercierin Sanojen painon, Rämön teoksen Talo maailman reunalla – Vuosi Islannin maaseudulla ja Powersin Ikipuut. Kaikki eivät ole ihan uusia opuksia mutta lukemisen arvoisia joka tapauksessa! [Päivi]
– Luvassa on siis kaunis ja kiinnostava kirjasyksy. Kiitos paljon, kun tulit blogin vieraaksi! Kiehtovia lukuhetkiä! [Satu]
Valokuvat juhlilta Kirjajuhlien työryhmä ja muut Tarusola