Educassa 2021

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä helmikuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Perinteiset Educa-messut järjestettiin tänä vuonna järkevästi kaksipäiväisenä etätapahtumana koronatilanteen takia. Ensimmäinen päivä oli omistettu kansainväliselle ohjelmalle, ja se oli valtaosin englanninkielinen. [Satu]

– Todella hienoa, että näitä tapahtumia järjestetään myös virtuaalisesti. Itse en osallistunut ensimmäisen päivän ohjelmaan. Lauantaina kävin seuraamassa muutamaa esitystä. [Sini]

– Kotisohvaltakin pääsi ihmeen hyvin messutunnelmaan, vaikka henkilökohtaisia kohtaamisia jäikin kaipaamaan. Kummankin päivän ohjelma oli joka tapauksessa yhtä korkeatasoista kuin aiempina vuosina, vai mitä mieltä sä olet, Sini? [Satu]

– Kyllä! Erityisesti olin iloinen mahdollisuudesta katsoa esitysten tallenteita jälkikäteen. Yleensä messuilla joutuu tekemään valintoja kiinnostavien, mutta päällekkäisten ohjelmien välillä. Se antoisa alan kirjallisuuden ja oppimateriaalien ja muiden opetukseen liittyvien tuotteiden selailu jäi tosin nyt vähemmälle. Näillä messuilla ei syntynyt löytöjä eikä herännyt kaupallisia tarpeita. [Sini]

– Mä ehdin käydä kumpanakin päivänä seuraamassa aika monta keskustelua. Korona ja sen tuomat poikkeusjärjestelyt olivat ymmärrettävästi läsnä useissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi Poikkeusajan oivalluksia – yhteistyötä ja hyvinvointia Espoossa -keskustelussa varhaiskasvatuksen asiantuntija Marianne Leppänen esitteli sivustoa nimeltä Toimintaa kotona oleville lapsille, johon on koottu kotioloissa helposti totutettavia puuhia. Lisäksi hän kertoi mahdollisuudesta nimeltä Vasu-tarina virtuaalisesti: lapset ja vanhemmat voivat käydä tutustumassa päiväkotiin ja sen toimintaan VR-tekniikan avulla.

– Digiloikkia on tosiaan tehty viimeisen vuoden aikana opetusalalla monissa paikoissa. Oliko messuohjelmassa jokin esitys, joka oli mielestäsi erityisen antoisa? [Sini]

– Päivien paras tietoisku oli mun mielestä OAJ:n lakimies Ira Hietanen-Tanskasen ja Kopioston lakimies Kirsi Salmelan tarjoama erityisesti opettajille tarkoitettu informatiivinen täsmäpaketti tekijänoikeuksista. Sekin, kuten kaikki muut esitykset, on saatavissa messujen sivuilta. Siihen kannattaa ehdottomasti perehtyä, sillä esitykseen oli tiivistetty kaikki olennainen tekijänoikeuksista. Ruvettuani itse valokuvaamaan enemmän on ollut yllättävää huomata omakohtaisesti, kuinka kevyesti valokuvan tekijänoikeuksiin saatetaan suhtautua. [Satu]

– Kiitos vinkistä! Tähän täytyy tutustua tarkemmin. Oliko näkökulma erityisesti opetuskäyttöön liittyvissä tekijänoikeuksissa? [Sini]

– Oli juuri erityisesti tilanteista, joissa opettaja kohtaa tekijänoikeusasioita. Iltapäivän keskustelussa Kaikkien lasten Suomi – lapsistrategia toteutetaan nyt! perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen, emeritusprofessori Jouni Välijärvi ja Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtaja Anni-Sofia Niittyvoipio käsittelivät lasten oikeuksia ja niiden toteutumista eri näkökulmista. Monessa puheenvuorossa tuli esiin osallisuus tai oikeastaan sen puute: Lapset ja nuoret kokevat, etteivät tule kuulluiksi. Usein aikuiset kuvittelevat, että he luovat rakenteita lapsille ja nuorille, mutta lapset ja nuoret haluaisivat suoraan mukaan, aidosti. Lisäksi eri vähemmistöihin kuuluvat lapset kokevat paljon enemmän syrjintää ja kiusaamista kuin valtaväestöön kuuluvat, ja tähän pitäisi puuttua. [Satu]

– Tämä lasten osallisuus on tärkeä asia. Hienoa, että meillä on nyt ensimmäinen kansallinen lapsistrategia. Tulevaisuudessa näemme, miten tämä visio muuttuu toiminnaksi. [Sini]

– Varsinkin nyt poikkeusoloissa lasten ja nuorten hyvinvointiin pitää panostaa erityisesti. Mitä ajattelet Perttu Pölösen esityksestä Tulevaisuuden identiteetit, joka me molemmat katsottiin? [Satu]

– Futuristi, tietokirjailija, säveltäjä, keksijä, puhuja ja moniosaaja ovat titteleitä, jotka on liitetty mediassa Perttu Pölöseen. Pölönen aloitti esityksensä pohtimalla titteleiden ja ammattinimikkeiden merkitystä osana ihmisten identiteettiä. Pölösen ehdotus on, että taidoista tehdään titteli. Hänen mukaansa taito ei ole samalla tavalla roolitettu kuin ammatti. Titteleihin liittyy stereotypioita ja ennakkoluuloja. Kun ihminen näkee itsensä taitojen kautta, voi olla helpompi kulkea omaa, ehkä rönsyilevämpää polkua.

– Pölönen on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Tulevaisuuden identiteetit. Hänen toinen kirjansa Tulevaisuuden lukujärjestys on sekin mun lukulistalla. [Satu]

– Keskustelu tulevaisuudessa tarvittavista taidoista (21st century skills) on vaikuttanut nykyisiin opetussuunnitelmiin ja oppimisen tavoitteisiin, eikä sinällään ole mikään uusi asia. Silti Pölösen puhe taitojen huomioimisesta tuntui taas hyvältä muistutukselta. Nämä taidot eivät välttämättä näy siinä arvioinnissa, jonka oppilaat saavat tai joka välittyy koteihin. Omien vahvuuksien huomaaminen ei ole itsestään selvää, ja niiden sanoittaminen vanhempien ja opettajien taholta on tärkeää. Positiivinen pedagogiikka tarjoaa tähän hyviä välineitä. [Sini]

– Pölönen toi esiin myös tarinankerronnan: millaisen tarinan kerrot itsestäsi? Ei vain pelkkiä ”kovia faktoja”, vaan kaikenlaista muutakin, kuten vaikkapa millaisia ihmisiä ympärilläsi on. Tuo itsensä sanallistaminen tarinana on aika haastava tehtävä lapselle ja nuorelle, mutta sen harjoitteleminen on tärkeää. On myös jännä havainnoida, miten tarina muuttuu ja kehittyy matkan varrella. Entäpä mikä lauantain ohjelmassa oli susta vielä kiinnostava? [Satu]

– Erityispedagogi Erja Sandbergin esitys Pedagoginen tuki kaikilla asteilla – Mitä pitäisi huomioida? toi esiin pedagogisen tuen jatkuvuuden tärkeyttä. Sandberg korosti, että opettajat ovat osa koulupolun pedagogista jatkumoa. Pedagogiset suunnitelmat ovat arjen työkaluja, ja ne ovat lakisääteisiä. Samassa luokassa voi olla hyvin erilaista tuen tarvetta. Lopussa Sandberg nosti esiin joitakin konkreettisia neuvoja. Oppilaan vahvuuksien hyödyntäminen nousi esiin tässäkin puheenvuorossa. [Sini]

– Hyviä pointteja. Taidan katsoa vielä tuon tallenteen. Ensi kuussa meillä onkin syytä juhlaan, kun Kielikuvakohtaamisia täyttää viisi vuotta! [Satu]

– Mahtavaa! Maaliskuussa juhlitaan! [Sini]

©Tarusola