Katukuvaushaasteessa

Kahden ystävän kohtaaminen kahtena syyskuun päivänä

– Moikka, Sini! Kiva, kun löydettiin sopiva aikapoimu ja päästiin yhdessä tänne Oodiin! [Satu]

– Hei, Satu! Joo, Oodi on ihana ja kiva tosiaan nähdä taas. [Sini]

– Muistatko, kun oli puhetta tästä David Gibsonin luomasta The Street Photography Challenge –korttikokoelmasta, jonka alaotsikko on “Tips, Tricks and Ideas to Reinvent Your Photography”? [Satu]

– Joo, siitä oli tosiaan puhetta. Olisiko aika testata pakkaa?  [Sini]

– Se olisi hauskaa! Mennäänkö tuohon valoisaan ikkunapöytään?  [Satu]

– Mennään! Haen ensin kahvia ja jonkun herkkupullan. [Sini]

– Tässä tämä korttilaatikko on. Ihastuin tosiaan siihen keväällä heti, kun näin sen Suomen Valokuvataiteen museo K1:n Daido Moriyaman näyttelyn yhteydessä. Mä käyn vuorostani hakemassa jotain virvoketta. Kurkkaa sä korttilaatikkoon jo sillä välin. Niitä kortteja on yhteensä 50. Toisella puolella on esimerkkikuva ja toisella on tehtävä ohjeineen. [Satu]

– Täällähän on tosi monipuolisia nämä tehtävät. Osissa tosin vaaditaan aika paljon teknistä osaamista, kuten kaksoisvalotusta. Itselläni ei ole tällä hetkellä järkkäriä, joten kuvaaminen täytyy hoitaa kännykällä.  [Sini]

– Ohjeissa sanotaan, että kortteja voi nostaa silmät suljettuina. Ohjeissa on ylipäänsä paljon kiinnostavia tietoja ja vinkkejä. Ehkä me kuitenkin valitaan tällä kerralla omat korttimme? Onko sulla löytynyt jo joitain suosikkitehtäviä? [Satu]

– Joo, valitsen nämä viisi: ”Photograph from a vantagepoint above the street”, ”Photograph a lone figure in an open space”, ”Capture an image that contains feet”, ”Find a face in an everyday object” ja ”Photograph the sky as you would photograph the street”. [Sini]

– Jänniä! Mäpä katson, mitä mulle löytyisi. Mä valitsen nämä viisi: “Photograph the alphabet as it appears naturally on the shape of objects or people – or both”, “Ugly ducklings”, “Take a photo facing directly into a bright light source”, “Photograph something shaped like a person” ja “Photograph a small oil spill on the street”. [Satu]

– Kiinnostavia haasteita. [Sini]

– Täällä on vielä näitä sitaattikortteja. Valitaanko kummatkin omamme? Mä otan tämän: “All the technique in the world doesn’t compensate for the inability to notice.” Minkä sä otat? Tavataanko tämän jälkeen viikon päästä suoritettuamme kuvauksen? [Satu]

– Voisin valita tämän: “If you are out there shooting, things will happen for you. If you are not out there, you’ll only hear about it”. Nähdään samassa paikassa samaan aikaan. Sitaatit mielessä.  [Sini]

***

Viikon kuluttua

– Heippa uudestaan! Miten sun haaste sujui?  [Satu]

– No hei! Täytyy sanoa, että tämä haaste sai katsomaan ympäristöä hyvin eri tavoin. Sain myös itse sekä huvittuneita että vähän kummeksuvia katseita ohikulkijoilta etsiessäni kuvauskohteita, esimerkiksi tutkiessani löytyisikö kivimuurista kasvonpiirteitä. En lähtenyt erikseen kuvausreissuille, joten kaikki kuvat syntyivät matkalla jonnekin. Ehkä siis parempaakin jälkeä olisi voinut tulla, jos kohteita olisi lähtenyt etsimään ajan kanssa. Mutta kiva haaste joka tapauksessa. Miten sulla meni?[Sini]

– Tunnistan nuo kummeksuvat katseet niin hyvin! Niitä tuli erityisesti, kun kuvasin järkkärillä erilaisia maasta ja seinistä löytyviä hahmoja. Yhdessä mun tehtäväkortissa luki hauskasti: “Ignore strange stares – you know what you’re doing.” Yritin pitää sen mielessä. Mulla oli tosiaan ensin järkkäri mukana, ja silloin löytyi muutamia kutkuttavia kuvauskohteita, jolloin kuvista tuli mun mielestä kohtalaisen onnistuneita. Järkkäri painaa kuitenkin niin paljon, etten voinut raahata sitä aina mukana, ja oli haasteellista lähteä erikseen kuvausreissulle. Siispä otin loput kuvat kännykällä. Ne tuntuvat enemmän räpsäisyiltä kuin järkkärillä otetut. Järkkärillä voi miettiä enemmän rajauksia ja kuvaus on tarkempaa ja keskittyneempää. Kännykkäkuvat tuntuvat enemmän sellaisilta hetken lapsilta. Mutta kuvaushaaste oli kyllä hauska, ja sen ansiosta tuli taas keskityttyä ympäristön tarkkailemiseen paljon enemmän. Erilaisia kohteita alkoi putkahdella esiin monista paikoista. Mikä sulle oli vaikeinta haasteessa?  [Satu]

– Yllättäen haastavinta oli löytää kasvoja. Kuvasin lopulta puunrungon, mutta siinäkin täytyy käyttää vähän mielikuvitusta, että hahmottaa yksisilmäisen hahmon. Myös kaikki aukeat paikat oli aika täynnä porukkaa, joten yksinäisen hahmon kuvaaminen aukealla paikalla, oli myös haastavaa. En halunnut mennä liian lähelle kuvaamaan. Taivasta kohti kameran suuntaaminen oli sen sijaan helppoa, ja kivoja kohteita löytyi useampia. Myös taivaat olivat hyvin vaihtelevia viikon aikana. Valitsin lopulta tämän kuvan, jossa ilmassa heilui katutaidetta sydänten muodossa. Laitoin toisen suosikkini sumuiselta päivältä tuohon otsikon pallukkaan. Jalkoja oli tarjolla kuvattavaksi paljon, mutta taaskin ujous iski vieraiden jalkojen kohdalla, joten päädyin kuvaamaan karvakaverin tassut ja omani. Oliko sulla haasteita löytää valitsemasi aiheet? [Sini]

*

*

*

*

– Tosi kivoja kuvia! Puuheppu on persoonallinen, ja tuossa yksin istuvassa henkilössä on jotain lyyristä. Mulla vaikeinta oli löytää tuore öljyläikkä, mikä oli kyllä ihan positiivista. Muistan, että aikaisemmin niitä oli paljon enemmän. Hyvä, että nyt öljyä vuotelee ympäristöön vähemmän. Kaikenlaisia muita lätäköitä tuli bongattua paljon, ja valitsin sellaisen yhden tähän öljyläiskän tilalle. Ensin ajattelin, että kirjaimia olisi vaikea löytää, mutta lopulta niitä löytyi ihan sanoiksi asti. Myös rumia juttuja, joissa myös omanlaistaan kauneutta, löytyi paljon. Ihmishahmoja muistuttavia esineitäkin löytyi yllättävän paljon, ja päädyin valitsemaan tähän nuo pikaratikkapysäkillä kiskojen yli toisilleen huutelevat hahmot. Melkein teki mieli mennä kuvamaan niitä kiskoilta, jolloin kuvakulmasta olisi tullut parempi, mutta turvallisuus vei voiton. Aluksi ajattelin myös, ettei vastavaloon kuvaaminen onnistuisi lainkaan, kun oli niin sateista, mutta sitten tulikin pitkä aurinkoinen jakso ja eräällä spontaanilla kävelyllä Eiranrannassa kaipasin kovasti järkkäriä tallentamaan kauniita vastavalosyysmaisemia. Tämän räpsäisin kännykällä. [Satu]

– Hienoja kuvia! Korttien avulla oli selvästi helpompi lähestyä katuvalokuvausta, joten voin kyllä suositella niitä muillekin. [Sini]

©Tarusola