Tauko-näyttelyssä

TET-harjoittelija Suvin kohtaaminen kuvataiteilija Sini Anttila-Rodriguezin kanssa eräänä lokakuun lopun päivänä

– Moi, Sini! Kiva päästä puhumaan Tauko-näyttelystäsi, jossa käytiin aiemmin tässä kuussa G12-galleriassa. [Suvi]

– Oli mukavaa, että päästiin käymään näyttelyssä yhdessä, Suvi. [Sini]

– Tauko-näyttely oli minusta kiinnostava ja syvällinen. Olet pitänyt myös useita muita näyttelyitä, kuinka mones näyttely tämä oli? [Suvi]

– Täytyykin oikein tarkistaa ansioluettelosta. Sen mukaan tämä oli kuudestoista yksityisnäyttelyni. Yhteisiä näyttelyitä muiden taiteilijoiden kanssa onkin kertynyt enemmän. Niissä olen ollut mukana yhdellä tai useammalla teoksella. Nämä ovat usein näyttelyitä, joissa taiteilijoiden teoksia yhdistää jokin yhteinen teema. [Sini]

– Miten tämä näyttely eroaa eniten mielestäsi aikaisemmista näyttelyistä? [Suvi]

– Osassa Tauko-näyttelyn maalauksista käytin mallia, jonka rakensin vain maalausta varten. Etsin usein maalauksiin referenssikuvia, mutta käytän niitä yleensä vapaammin vain yksityiskohdissa. Tällä kertaa halusin tavoittaa läpinäkyvän pinnan illuusion enkä olisi osannut tehdä sitä ilman mallia. [Sini]

– Onko maalaaminen päätyösi? [Suvi]

– Maalaaminen vie ajoittain pääosan ajastani. Esimerkiksi tänä kesänä sain työskentelyyn apurahan, ja se mahdollisti keskittymisen ainoastaan näyttelyn tekemiseen. En kuitenkaan elä pelkästään tekemällä taidetta vaan opetan myös lapsia ja nuoria kuvataidekoulussa. [Sini]

– Itse pidän eniten maalauksesta Joutuuko olemaan kauan paketissa? Siinä on sellainen kosminen tunne, ja sen värimaailma on hieno. Mikä on oma lempiteoksesi tässä näyttelyssä? Minkälainen sen luomisprosessi oli? [Suvi]

– En oikeastaan pysty valitsemaan lempiteosta, vielä. Kaikissa teoksissani olen mielestäni saavuttanut jotain, mitä tavoittelin. Tietysti näen niissä myös asioita, joissa olisin voinut tehdä toisin. Yleensä kiinnyn vasta ajan myötä joihinkin teoksiin enemmän kuin toisiin. [Sini]

– Kuinka kauan yhden teoksen tekeminen vie keskimäärin? [Suvi]

– Se riippuu tosi paljon teoksen koosta, yksityiskohtien määrästä, omasta vireystilasta ja tekniikasta. Joskus maalaan pienempiä teoksia päivässä tai kahden päivän aikana. Välillä pienikin maalaus saattaa olla työn alla pitkään. Työstän myös useaa maalausta samaan aikaan, joten yksittäisen työn valmistumisaikaa on oikeastaan vaikea sanoa. [Sini]

– Muutamissa teoksissa kuvataan tarkasti sellofaania, mihin tämä viittaa? [Suvi]

– Katsoja voi saada materiaalista erilaisia mielleyhtymiä. Minulle sellofaani edustaa maalauksissa jotain suojaavaa, eristävää, epäorgaanista ja epäekologista. Sen voi nähdä viittauksena myös epidemian aikaiseen eristäytymiseen. [Sini]

– Miten sait läpinäkyvyyden syntymään? Esimerkiksi sellofaanissa, jonka sait näyttämään realistiselta. [Suvi]

– Läpinäkyvyys oli kiinnostava haaste. Havainnosta maalaaminen vaatii keskittymistä ja on oikeastaan aika meditatiivista. Täytyy katsoa todella tarkkaan ja läheltä. [Sini]

– Maalauksissa on kiehtova värimaailma. Mikä inspiroi maalausten väripaletit? [Suvi]

– Huomaan päätyväni maalauksissani usein samoihin väreihin, sävyihin ja niiden yhdistelmiin. En oikeastaan tiedä, miten olen päätynyt juuri näihin väreihin. Usein saavutan niillä haluamani tunnelman. Ajoittain yritän tietoisesti tuoda tekemiseeni uusia kontrasteja tai karsia väripaletin todella niukaksi.  [Sini]

– Minkälainen ympäristö inspiroi nämä teokset? [Suvi]

– Hyvä kysymys! Oma elinympäristöni on yksi inspiraation lähde, mutta ajattelen maalausten olevan tiivistymä ideoista, jotka löytyvät joskus sattumalta, joskus etsinnän tuloksena, eri lähteistä. Ideoita myös karsiutuu koko prosessin aikana ja uusia tulee tilalle. [Sini]

– Minkälaisessa ympäristössä nämä teokset luotiin? [Suvi]

– Sanoisin, että aika kuumassa :). Kesällä oli niin paljon lämpimiä päiviä, että välillä lämpö vaikeutti keskittymistä työhuoneella. [Sini]

– Minkälaisia tekniikoita käytit teoksissa? [Suvi]

– Maalaukset ovat pääasiassa öljyvärimaalauksia kankaalle. [Sini]

– Miten nimet teoksille syntyivät? [Suvi]

– Joskus jo maalausta aloittaessa teoksille syntyy työnimiä, jotka vaihtuvat vielä ennen näyttelyä. Nimellä haluan joskus kertoa jotain teokseen liittämistäni ajatuksista, välillä taas haluan välttää liikaa alleviivaamista ja valitsen maalauksen nimeksi jonkin maalauksessa olevan asian. Tauko-näyttelyssä on kolme maalausta nimetty hieman haikeiden ja romanttisten laulujen mukaan, esimerkiksi Saudade, Oi kuu ja Orjanruusu. [Sini]

– Millaista teosten ripustus oli, ja löytyikö tauluille paikat helposti? [Suvi]

– Ripustaminen on mielestäni aina todella mielenkiintoista ja paljastaa teoksista uusia asioita. Vaikka suunnittelen usein mielessäni tulevaa ripustusta, on lopputulos lopulta hyvin erilainen, kuin ajattelin. Teosten värit ja intensiteetti vaikuttavat toisiinsa, samoin teosten asettaminen toistensa yhteyteen voi vaikuttaa maalauksen tulkintaan ja siihen, mihin kiinnitetään huomiota. Jos maalauksissa on ihmisen hahmo, on katseen suunta merkityksellinen. Itse olen usein liian lähellä omia maalauksiani. Tällä kertaa näyttelyä oli ripustamassa itseni lisäksi mieheni Roberto ja galleristi Anni. Uskon, että ripustuksessa päästiin erilaiseen ja parempaan lopputulokseen heidän rohkeiden ehdotustensa kautta. [Sini]

– Näyttelyesitteessä viitataan Kirsi Kunnaksen runoon Nyt kun liitän tauot taukoihin. Missä tutustuit runoon ja mikä siinä oli puoleensavetävää? [Suvi]

– Tiedän kuulleeni runon joskus kauan sitten nuorena aikuisena. Olin oikeastaan unohtanut koko runon, kunnes törmäsin sen nimeen eräässä somekeskustelussa. Olin pyöritellyt ajatusta tauoista, niiden kestoista ja erilaisista merkityksistä. Halusin lukea runon uudestaan ja löysinkin Kirsi Kunnaksen Valoa kaikki kätketty -teoksen kirjastosta. Runo on kaunis ja haikea. Se maalaa mieleen kuvia ajan kulumisesta ja hetkien merkityksestä.  [Sini]

– Kiitos tästä tosi mielenkiintoisesta keskustelusta! [Suvi]

– Kiitos Suvi, ilo oli kokonaan mun puolella! [Sini]

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.