Kahden ystävän kohtaaminen eräänä lokakuun lopun päivänä
– Moikka, Sini! Miten sun lokakuu on sujunut? [Satu]
– Mukavan työntäyteisesti, entä sulla? [Sini]
– Mullakin on ollut varsin kiireistä – hyvällä tavalla. Olen ollut muun muassa S2-opetuksen kehittämispäivillä, ja nyt juuri olin Helsingin Kirjamessuilla. Kummastakin tapahtumasta olen kirjoittamassa jutun Suomenopettajat-lehden helmikuun numeroon. [Satu] [linkit]
– Aivan, kirjamessut olikin juuri. Itse en ehtinyt Messukeskukseen. Millainen sun messukokemus oli tänä vuonna? [Sini]
– Messuhulina tuntui samalla vanhalta tutulta mutta toisaalta eksoottiseltakin. Vaikka koronavuodet häilyvät jo kaukaisuudessa, suurien ihmismassojen keskellä huomaa niiden kuitenkin kummittelevan vielä vähän jossain takaraivon sopukassa. Ja tänä vuonna messuilla tosiaankin oli niitä massoja; kävijöitä oli kaikkiaan yli 88 000! [Satu]
– Totta, välillä se muistuu mieleen juuri ihmistungoksessa. [Sini]
– Ohjelma oli taas monipuolinen. Tarjolla oli yli 900 keskustelua ja kirjailijahaastatteluja yli tuhannen esiintyjän voimin sekä Suomesta että maailmalta. Olin kiinnostunut erityisesti kieleen, kouluun ja opetukseen liittyvistä aiheista mutta löysin myös monia, monia muita. [Satu]
– Siellä tuli varmasti myös tavattua tuttuja ja solmittua uusia tuttavuuksia. Olitko paikalla kaikkina messupäivinä? [Sini]
– Joo, joka päivä lähes aamusta iltaan. Messukohtaamiset olivat todella antoisia ja mukavia. Voitaisiin sitten, kun lehtijuttuni on valmis, palata vielä tarkemmin ohjelmaan, mutta ehkä haluat kuulla muutamia nostoja omasta ohjelmastani? [Satu]
– Ehdottomasti! [Sini]
– Jo heti ensimmäisenä messupäivänä kuultiin monta tärkeää puheenvuoroa, joista erityisesti nämä kaksi käsittelivät hyvin sitä, millaisia vaikeuksia voi joutua kokemaan yrittäessään kuulua joukkoon omana itsenään ja kuinka elementaarisen tärkeää on, että jokainen todellakin saisi olla oma itsensä: Elina Välimäki kertoi kirjastaan Kiusatut. Kertomuksia koulusta (Into, 2023). Se on haastatteluista koostuva teos, jossa kiusatut valaisevat omia kokemuksiaan ja sitä, millaiset jäljet kiusaaminen on jättänyt. Toinen kiinnostava oli Jani Toivolan ja Sara Salmanin käymä keskustelu joulukuussa ilmestyvästä kirjasta Ainoa huoneessa (Storytel). Se kertoo Sara Salmanin kasvusta iranilaisen ja suomalaisen kulttuuriin keskellä sekä haasteista kasvun tiellä. [Satu]
– Tärkeitä aiheita tosiaan! Hyviä lukuvinkkejä! [Sini]
– Tämänvuotisten Helsingin Kirjamessujen teema oli valta, ja sen ympärille kietoutui monta kiinnostavaa keskustelua. Yhdessä näistä kysyttiin, keiden äänet kuuluvat suomalaisessa kirjallisuudessa. Vastauksia kysymykseen etsivät messujen ohjelmajohtaja Ville Blåfieldin haastattelemina Laura Lindstedt, Maimouna Matikainen-Soreau, Téri Zambrano ja Pajtim Statovci. Myös heidän esiin nostamiaan tärkeitä näkökulmia käsittelen tarkemmin myöhemmin lehtijutussani. [Satu]
– Teemana valta on tosiaan kiinnostava ja aina ajankohtainen. [Sini]
– On hienoa, että äänensä kuuluviin on saanut myös Lola Lorenzo, jonka elämästä Baba Lybeck on kirjoittanut Lola-nimisen kirjan (Into, 2023). Heitä haastatteli Kelet Ali, ja haastattelun ja kirjan selailun perusteella lukulistani sai taas yhden uuden vahvan jäsenen lisää. [Satu]
– Lola Lorenzo onkin kiinnostava henkilö. Hienoa, että hänenkin tarinaansa pääsee nyt tutustumaan myös kirjan muodossa. [Sini]
– Vahvuuteen ja valtaan kytkeytyi myös Sofi Oksasen haastattelu, jossa hän kertoi uudesta kirjastaan Samaan virtaan – Putinin sota naisia vastaan (Like, 2023). Ei voi muuta kuin ihailla Sofi Oksasen rohkeutta tarttua yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin, vaikka hän saa osakseen myös trollausta ja vihapuhetta. Tämäkin teos saa multa vahvan lukusuosituksen. [Satu]
– Sofi Oksanen on yksi mun suosikkikirjailijoista, ja tämä kirja on myös mun lukujonossa. [Sini]
– Rohkeutta oli ilmassa paljon myös silloin, kun lasten alueella Kumpula-lavalla vanhemmille suunnatussa ohjelmassa puhuivat kirjailija Maria Turtschaninoff, suomentaja Eero Balk ja Eveliina Viitanen Pelastakaa lapset -järjestöstä kustannustoimittaja Saara Tiuraniemen haastattelemina. He keskustelivat sota-ajan lastenkirjallisuudesta Ukrainassa ja siitä, millaisia tarinoita sodan keskellä elävät lapset tarvitsevat sekä miten sodasta voi kertoa lapsille. Eero Balk, joka on tehnyt elämäntyönsä erityisesti ukrainalaisen kirjallisuuden suomentajana, tuntee omakohtaisesti lukuisia riipaisevia kohtaloita ja kertoi koskettavasti lapsista sodan jaloissa. Lähes spontaanisti kollegaansa korvaamaan tullut Saara Tiuraniemi kertoi myös liikuttavista ja jännittävistä hetkistä, joita Larysa Denysenkon kirjojen Maja ja ystävät (Tammi, 2022) sekä Ilmahälytysten lapset (Tammi, 2023) liittyi. Kumpikin kirjoista on Eero Balkin suomentama. Maja ja ystävät -kirjasta, jonka kuvituksen on tehnyt Marija Foja, meillä olikin puhetta silloin, kun tehtiin ukrainalaista kulttuuria käsittelevä postaus. Ilmahälytysten lapset -kirjasta, jonka on kuvittanut Olena London, kirjoitin juuri Suomenopettajat-lehden lokakuun numerossa Liikuttava lukumuisto -osioon. Kirjastossa se on saanut kanteensa Vaikeat asiat -tarran – ja ihan syystä. Rankkuudestaan huolimatta se on erittäin tärkeää luettavaa. [Satu]
– Kuulostaa, että sun kirjamessukokemus sisälsi paljon painavaa ja raskasta asiaa. [Sini]
– Monien rankkojen aiheiden keskellä oli hienoa saada myös virkistystä. Sitä parhaimmillaan tarjoili Petri Tamminen kertoessaan uudesta kirjastaan Urheilijaelämäkerta (Otava, 2023). Teos on tyyliltään taattua Petri Tammista: pelkistettyä ja iskevää. Humoristista mutta samalla syvällistä. Tässä yhteydessä on mainittava myös toinen Petri Tammiselta tänä vuonna ilmestynyt kirja, joka on pienestä koostaan huolimatta täynnä painavaa asiaa: Ajatusten vahtimestari (Otava, 2023). Sen on kuvittanut Ninka Reittu, ja sen pitäisi löytyä jokaisen murehtijan taskusta. Kirja nimittäin auttaa omalla hienovaraisella tavallaan suuntaamaan omaa ajatteluaan liiasta murehtimisesta kohti itselleen armollisempaa ajattelutapaa. [Satu]
– Löydän kyllä itsestäni sen verran murehtijaa, että tämäkin on hyvä lukuvinkki. Mulla on parhaillaan kuuntelussa Petri Tammisen Enon opetukset (Otava, 2006), josta pidän kovasti. [Sini]
– Sekin on hieno kirja! Ai niin, me puhuttiin aiemmin lyhyesti Syyriaan liittyvästä suomenkielisestä kirjallisuudesta, josta tuli puhetta messuillakin muutamien kanssa kirjoittamani lehtijutun tiimoilta. Itse messuohjelmassa Syyriaa ei näkynyt, kuten ei monia muitakaan kriisialueita. Tuo mainitsemani juttu on nyt tosiaan ilmestynyt ja voisin vinkata muutaman kirjan, jos haluat? Kaikki niistä ei ole uusinta uutta mutta kiinnostavia joka tapauksessa. Kirjallisuutta kriisialueilta -sarja on muutenkin ollut tavallaan myös sellainen pieni teko kirjan kaaren lyhykäisyyttä vastaan, koska monet käsittelemistäni kirjoista on julkaistu vuosia sitten. [Satu]
– Joo, ehdottomasti! [Sini]
– Tämä ensimmäinen on kuitenkin tuore tapaus ja löytyi myös messuilta. Kirjoitin siitä näin: ”Uusin Syyriaan liittyvä suomenkielinen teos on tämän vuoden elokuussa ilmestynyt syyrialaistaustaisen Zoulfa Katouhin Sitruunapuiden aika (suom. Helene Bützow, Tammi, 2023). Se on nuortenkirja, mutta aikuinenkin lukija tempautuu lähes luontevasti Salama Kassab -nimisen 18-vuotiaan päähenkilön dramaattisiin vaiheisiin, vaikka esimerkiksi vuoden farmakologiaa opiskelleen tytön suorittamat kirurgiset operaatiot koettelevatkin lukijan eläytymiskyvyn rajoja. Kenan-nimiseen poikaan tutustuminen laajentaa tuntemusten skaalaa.
Salaman on valittava, jääkö hän Syyriaan hoitamaan avuntarvitsijoita yhdessä harvoista jäljellä olevista sairaaloista vai lunastaako pidätyksen yhteydessä kadonneelle Hamza-veljelleen tekemän lupauksensa viedä tämän raskaana oleva Layla-vaimo turvaan Saksaan. Päätös on näkyjen varjostama, eikä matkallakaan ole helppoa, mutta aviomieheksi tullut Kenan vierellään Salama saa turvaa maailmalta. ’Mullasta on noussut versoja, ne taistelevat maan vetovoimaa vastaan, ja se muistuttaa minua Syyriasta. Sen voimasta ja kauneudesta. Laylan sanoista ja hänen eloisuudestaan. Äidistä, babasta ja Hamzasta. Se muistuttaa minua siitä, että toivo ei kuole niin kauan kuin sitruunapuut kasvavat.’”(s. 525.)
Toisesta hienosta teoksesta tai pikemminkin teossarjasta kirjoitin näin: “Sarjakuvan keinoin elämää Syyriassa ja sen ulkopuolella ranskalais-syyrialaisen perheen lapsena tarkastelevan Riad Sattoufin palkitusta Tulevaisuuden arabi. Lapsuus Lähi-idässä –sarjakuvaromaanisarjasta on ilmestynyt tähän mennessä kuusi osaa Saara Pääkkösen suomentamina (WSOY, 2015–). Ensimmäinen osa sijoittuu vuosiin 1978–1981 ja kuudes vuosiin 1994–2011. Sarja on houkuttavasti ja koukuttavasti tehty. Sattoufin kerrontatyyli on ironinen, humoristinen ja paikoitellen näennäisen kepeä, vaikka käsittelyssä ovat suuret aiheet ja teemat. Hienot kuvat ja osuvat tekstit avaavat päähenkilön ja hänen perheensä elämänvaiheita osana laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta. Ruutu ruudulta lukija uppoutuu yhä syvemmälle juonenkäänteisiin ja saa samalla suuren tietomäärän. Ei ihme, että Sattouf on niittänyt upealla sarjallaan palkintoja toisensa jälkeen.” [Satu]
– Kiitos näistä vinkkauksista! Kiva, että mukana on myös sarjakuvaa, ja vielä noin pitkän sarjan muodossa. Taidan tutustua siihen heti ensimmäiseksi. Ilokseni se löytyi jopa BookBeatin valikoimasta, vaikka tykkään tosin lukea sarjakuvat paperisina siinä koossa, johon ne on painettu. [Sini]
– Muuten, Euroopan komission Naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston julkaisutoimiston ja Unicefin yhteistyössä julkaisema Unelmien kirja (2021) on kokoelma syyrialaisten maastaan paenneiden lasten ajatuksia kodista, kotimaasta ja tulevaisuuden unelmista. Sivunumeroimatonta kirjaa kuvataan ”pieneksi kunnianosoitukseksi syyrialaisille lapsille”. Lisäksi se ”on muistutus ihmisyydestämme ja yhteisestä vastuusta tehdä yhteistyötä jokaisen lapsen oikeuksien suojelemiseksi.”
Lyhyet tarinat on jaettu johdantoteksteillä alkaviin lukuihin, ja ne sisältävät monia pysäyttäviä kohtia. Esimerkiksi 12-vuotias Rasha kertoo asuessaan Turkissa: ”Ihmiset sanovat, että Syyria oli suurenmoinen maa, mutta nyt kaikki on tuhottu, ja olen siitä hyvin surullinen. Tiedän, että jos menen sinne takaisin, kaikki on erilaista.” Kuten julkaisuhetkellä Unicefin pääsihteerinä toiminut Henriette H. Fore muistuttaa loppusanoissaan: ”Syyria on edelleen yksi vaarallisimmista paikoista lasten kasvaa.” Kauniisti kuvitettu, opetuskäyttöönkin soveltuva kirjanen löytyy pdf-muodossa Euroopan unionin verkkosivustolta. Lämmin lukusuositus! [Satu]
– Arvokasta, että lasten kokemukset ja ääni saadaan esiin. Täytyy tutustua tähänkin. [Sini]
– Kirjallisuutta kriisialueilta -sarja toistaiseksi loppu, koska se on ollut niin ajallisesti haastava, vaikkakin todella antoisa ja myös kiitelty. Mutta muuten kyllä kaunokirjallisuuden käsittely jatkuu. Mainitsemisen arvoinen on esimerkiksi myös Uenon asema, josta kirjoitin lokakuun numerossa. [Satu]
– Luinkin sen arvion ja ajattelin, että jos teos saa sut noin vaikuttuneeksi, sen täytyy olla hyvä. Kiitos tästäkin ja muista tämän kohtaamisen kirjavinkeistä. Taas on paljon kirjallisuutta, johon tarttua. [Sini]
– Kiva kuulla. Entä millaisia kulttuurielämyksiä sulla on ollut viime aikoina? [Satu]
– Syyslomalla pääsin käymään Tampereella. Vapriikissa on esillä ihastuttava näyttely Olipa kerran, tarina satujen synnystä. Näyttelyarkkitehtuuri oli hieno satumetsä, joka tarjosi näyttelyvieraille paljon tarkasteltavaa ja kurkisteltavaa. Tila olikin täynnä lomailevia perheitä, silti mihinkään ei tarvinnut jonottaa. Seinillä oli myös paljon ja monipuolisesti tietoa aiheesta, hauskalla tavalla esitettynä. Näyttely on alun perin Viron kansallismuseon tuottama, ja muokattiin suomalaiseen satuperinteeseen sopivaksi. [Sini]
– Kiitos hyvästä näyttelyvinkistä! Ja kirjallisuuteen palataan varmasti tuonnempanakin. Viimeistään, kun on Helmet-haasteen umpeutumisen aika. Sitä ennen ehditään kuitenkin tehdä kaikenlaista. Yritetäänkö marraskuussa löytää valoa pimeyteen jostain piristävästä? [Satu]
– Ehdottomasti! Piristystä, väriä ja valoa kaivataan. [Sini]
©Tarusola
