Kahden ystävän kohtaaminen taidepedagogi Tomas De Ritan kanssa eräänä toukokuun lopun päivänä

– Hei Tomas, tosi kiva kun pääsit juttelemaan meidän kanssa! [Sini]

– Moi vaan! Toki! [Tomas]

– Koulutan varhaiskasvattajia kieliasioissa, ja minulta on usein toivottu, että blogissa voitaisiin käsitellä enemmän myös varhaiskasvatukseen liittyviä asioita. Hienoa, että se toteutuu nyt. Miten olet päätynyt taidepedagogiksi varhaiskasvatukseen? [Satu]

– Opiskelin toista vuotta kuvataidekasvatusta maisteriohjelmassa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja huomasin alkukesästä 2016 Vantaan kaupungin rekrytoivan uusia taidepedagogeja päiväkoteihin. Vantaalla oli loppunut parivuotinen pilottihanke, ja hyvien kokemusten vuoksi taidepedagogeja rekrytoitiin lisää. Koin tehtävän kiinnostavana haasteena, hain paikkaa ja siellä olenkin ollut nyt töissä pian jo kaksi vuotta. [Tomas]

– Minkälaista taidetoimintaa olet järjestänyt omissa päiväkotiryhmissäsi? [Sini]

– Olen pyrkinyt aika monipuoliseen tekemiseen. Itseäni on kiinnostanut viime aikoina erityisesti erilaiset valoon liittyvät asiat, ja valoteemaa meillä onkin käsitelty eri tavoin molempina vuosina. Taidetoiminnan muodot vaihtelevat. Välillä asiat liittyvät johonkin tiimissä sovittuun teemaan, välillä tehdään asioita spontaanimmin ja pienemmin pikkuporukalla, toisinaan tuon jotain juttuja lapsille leikin rikastamiseksi. Taidepedagogina luovuutta voi käyttää hyväkseen koko päivän ajan eri toiminnoissa. Tänä keväänä olemme muuten ottaneet uutena juttuna ohjelmaan koodauksen alkeita. Koodaus on kielitaitoa sekin! [Tomas]

– Miten kieli ja kielitietoisuus on läsnä taidepedagogin toiminnassa? [Satu]

– Pidän itse kielellä leikittelystä ja elävästä kielestä. Päiväkodissa lapsien kulttuuriset taustat ovat monenlaisia ja suomen kieltä moni vasta opettelee. Yritän joidenkin lasten kanssa puhua erityisen selkeästi ja sanojani harkiten. Suomi on kyllä aika koukeroinen kieli, mutta aina jollain tavalla tulemme ymmärretyiksi. Tällä hetkellä päiväkodissa voi päivän aikana kuulla puhuttavan suomen lisäksi ainakin arabiaa, italiaa, somalia, venäjää, viroa, kreikkaa, espanjaa, romaniaa, albaniaa ja englantia. Tämä siis koko talon mittakaavassa. Ai niin, oma isänikin on italialainen ja äiti suomalainen! Kaivokselassa on muuten toiminut englannin kieltä käyttävä Peanuts-ryhmä 1990-luvulta lähtien. Moni Peanutseissa kielirikasteisen eskarin käynyt tähtää jatkossa enkkuluokalle Kaivokselan peruskoulussa. [Tomas]

– Ahaa. Entä onko päiväkodeissa toimivilla taidepedagogeilla yhteistä toimintaa, mahdollisuuksia jakaa kokemuksia tai saada vertaistukea työhönsä? [Sini]

– Meillä on silloin tällöin vertaistapaamisia, ja keskustelemme myös omassa suljetussa FB-ryhmässämme. Yhteistyötä kasvotusten voisi olla vielä enemmänkin ja ainakin erityisesti samalla alueella toimivien kanssa. Myös taiteidenvälisyyttä kannattaisi hyödyntää. Tällä hetkellä meidän taidepedagogien erityisosaamiset ovat kuvataide, musiikki ja draama. [Tomas]

– Minkälaista yhteistyötä kuvataidekasvattaja ja sanataideopettaja voivat mielestäsi tehdä varhaiskasvatuksessa? [Satu]

– Päiväkoti olisi erittäin hyvä ympäristö yhteistyölle. Sanoista ja kirjaimista saisi vaikka mitä aikaan. Voitaisiin vaikka kirjoittaa riimejä, räpätä ja tehdä musiikkivideoita! Sadutuksen kautta lapset voivat kertoa omia tarinoitaan ja niitä voitaisiin jatkotyöstää. Sadutuksella olemme tehneet esimerkiksi nukketeatteria, mutta luulen että sanataiteilijan kanssa hommaan voisi saada uutta meininkiä. [Tomas]

– Jos sulla olisi vapaat kädet, millaisen unelmiesi taideprojektin haluaisit järjestää varhaiskasvatusikäisille lapsille? [Satu]

– Olen haaveillut ulkoalueesta, jonka lähin esikuva lienee Berliinissä sijaitseva seikkailuleikkipuisto Kolle 37. Lapset saavat rakentaa siellä majoja, käyttää työkaluja, opetella tulenkäyttöä (!), hoitaa puutarhaa ja ihan vaan leikkiä. Työkaluja ja materiaaleja opitaan käyttämään oman oivalluksen kautta. Toki aikuinen näyttää työkalujen turvallista käyttöä. Alueella toimii muutamia pedagogeja ja käsityöläisiä lasten apuna. Ymmärtääkseni muuten aikuisilta on alueelle pääsy kielletty! On selvää, että kaikki tämä tässä muodossaan on suomalaisen päiväkodin pihalla vähän haasteellista toteuttaa.
Espanjalais-brasilialaiselta Basuramalta (suom. roskan rakastajat) voisi muuten ottaa vinkkiä, mitä kaikkea jännää käyttöä erilaisille kierrätysmateriaaleille voisikaan leikkikenttäympäristössä keksiä. Miniversiona aiheesta muutin Kaivokselassa yhden meidän ulkovarastoista nikkarointipajaksi. Ehkä vielä joskus vähän isommin sitten. [Tomas]

– Hienoja ideoita kestävän kehityksen hengessä! Iltapäivätoiminnassa mukana ollessani olen huomannut, miten tärkeää on saada aikaa vapaaseen leikkiin. Taidepedagogi voi tosiaan olla myös mielenkiintoisten leikkien mahdollistaja. [Sini]

– Tomas, kiitos antoisasta keskusteluhetkestä. Sini, kesäkuussa voitaisiin jutella Helsingin yliopiston monilukutaidon kehittämisohjelmaan liittyvästä MOI-päivästä, joka järjestettiin toukokuussa Heurekassa. [Satu]