Kahden ystävän kohtaaminen eräänä heinäkuun lopun päivänä

– Moi Sini! Miten sun kesäpäivät on kuluneet?

– Hei Satu! Kesä on mennyt lämpöisissä tunnelmissa opinnäytetyötä kirjoitellen. Tuntuu, että on vaikea keskittyä kirjoittamiseen, kun tekisi mieli ulos ja uimaan.

– Niinpä. Asiatekstejä kirjoittaessa luovuus voi joskus joutua koetukselle.

– Kyllä, näin on.

– Nykyisin löytyy ilahduttavan paljon erilaisia luovuutta ja luovaa työskentelyä ruokkivia oppaita ja työkirjoja. Esimerkiksi toimittaja ja kirjoittaja Jocelyn de Kwantin laatima Creative flow. Vuosi luovaa läsnäoloa -kirja, joka sisältää pieniä tietoiskun kaltaisia tekstejä luovuudesta sekä 365 harjoitusta. Kirjoittamiseen, piirtämiseen ja meditointiin keskittyvien tehtävien on tarkoitus pysähdyttää hetkeen ja ohjata tietoiseen itsen ja ympäristön tarkasteluun. Tehtävät on jaettu muun muassa luontoa, aisteja, leikkiä ja kirjoittamista käsitteleviin tehtäviin. Kun ryhdyin tekemään tehtäviä, olin aluksi vähän skeptinen. Monet niistä eivät tuntuneet houkuttelevilta vaan työläiltä ja jotenkin itsestään selviltä, ei kovin luovilta. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten muutaman tehtävän tekemisen jälkeen halusinkin tehdä vielä muutaman lisää. Kun tehtäviä tekee rennosti eikä aseta itselleen turhia tavoitteita, ne ovat ihan hauskoja välipaloja muiden töiden ohella. Osa tehtävistä on tuttuja muualta, mutta osa on ainakin itselleni uusia ja lopulta näkökulmaa avartavia. Mitä sä pidät kirjasta, Sini?

– Olen huomannut, että luovuus-termi liitetään mitä erilaisimpiin yhteyksiin. En ole lukenut kirjaa, mutta näin nopeasti selatessa tehtävät ohjaavat tosiaan enemmän tietoisuustaitojen harjoittamiseen. Luovuus on liitetty niissä keskittymiseen, havainnointiin ja esimerkiksi havainnoista tehtyyn piirtämiseen. Itselleni luovuus merkitsee ehkä hieman monimuotoisempaa prosessia. Keskittymisellä on toki siinä tärkeä rooli, ja myös havainnosta piirtämiseen liittyy aina ajattelua. Muistan joskus lukeneeni J. A. Hollon ajatuksia mielikuvituksesta ja luovuudesta. Hänen mukaansa mielikuvitus voi tuottaa paljonkin hienoja ideoita, mutta se ei vielä merkitse luovaa toimintaa. Mielikuvitus voi tarjota alkusysäyksen tai näkemyksen, mutta varsinainen luova tuottaminen vaatii paljon työtä, ajattelua ja erilaisia taitoja. Pidän kuitenkin siitä, että de Kwantin kirjassa rohkaistaan “kynä kädessä rentoutumiseen ja omista odotuksista irti pääsemiseen”. Jo pelkästään kynnys tarttua kynään ja piirtää voi olla monelle suuri. Tehtävissä myös vastataan kysymykseen, jonka lapset usein esittävät: “Mitä mä piirtäisin?” Monet tehtävistä antavat valmiin idean piirtämisen tavasta ja aiheesta. Itse koen niistä innostumisen vaikeana, sillä omasta mielikuvasta syntynyt lähtökohta toimii usein myös tekemisen innoittajana. Ymmärrän kuitenkin, että tämän kaltaisille oppaille on kysyntää. Kirjan tehtävät vastaavat varmasti samaan tarpeeseen kuin aikuisille suunnatut värityskirjat.

– Toukokuussa pidin Hanasaaren kulttuurikeskuksessa ruotsinsuomalaisille suomen kielen opettajille suunnatun koulutuksen, jossa käsiteltiin erilaisia hyväksi havaitsemiani kirjoitusoppaita ja -tehtäviä. Viime blogikirjoituksen vuoropuhelussa me taas puhuttiin paljon aisteista ja erityisesti tuoksuista. Niihin liittyen mieleeni tuli pari löytämääni tehtävää. Huvittaisiko sua kuulla niistä lisää?

– Juu, kerro lisää!

– John Gillardin laatimassa Luovan kirjoittajan työkirjassa käsitellään 20 kirjailijan työskentelytapoja. Joukossa on esimerkiksi Virginia Woolf, Franz Kafka ja Gabriel García Márquez. Kunkin kirjailijan tuotannosta, työskentelystä ja tyylistä nostetaan esiin kiinnostavia seikkoja, joihin liittyy 70 sormiharjoitusta. Kirja on suunnattu aikuisille lukijoille ja kirjoittajille, ja tehtävät ovat aika vaativia – hyvällä tavalla haastavia. Yksi niistä liittyy tuoksuihin (s. 176): ”Aistien tuominen mukaan tekstiin voi auttaa kohtausten ja henkilöiden kuvaamisessa. Äänten, makujen, tuoksujen kuvaukset imevät lukijan maailmaan, jota olet luomassa. Patrick Süskind vie tämän äärimmäisyyksiin sulattamalla taidokkaisiin hajun kuvauksiin kaiken muun. Harjoitus. Kuvaa arkista esinettä tai paikkaa ensisijaisesti sen hajun kautta. Ole niin yksityiskohtainen ja täsmällinen kuin osaat.”

– Vaikuttaa tosi kiinnostavalta! Kirjailijoiden ja vaikkapa kuvataiteilijoiden työtapojen tarkastelu antaa tosiaan hyvän kuvan luovasta prosessista. Aistit ja sitä kautta kehollisuus vaikuttavat myös monen taiteilijan työskentelyssä monin tavoin, samoin kuin aistien kautta tavoitettu tieto ja kokemukset vaikuttaa teosten tulkinnassa. Luin joskus vuosia sitten Patrick Süskindin romaanin Parfyymi. Olin ihmeissäni, miten hienosti kirjailija oli kuvannut tekstin avulla jotain niin vaikeasti tavoitettavaa kuin hajuaistimukset. Näin myöhemmin kirjaan perustuvan elokuvan, joka ei millään yltänyt samaan. Muistan kuulleeni, että moni tunnettu elokuvaohjaaja, kuten Stanley Kubrick, Martin Scorsese ja Milos Forman, oli kiinnostunut kirjan filmatisoinnista, mutta piti sitä liian haastavana. Lopulta haasteeseen tarttui Tom Tykwer.

–Samassa työkirjassa on myös tehtävä, jossa haetaan inspiraatiota kuvataiteesta (s. 42): ”Innoitusta taiteesta. William Faulkner sai vaikutteita modernien taiteilijoiden teoksista, esimerkiksi Pablo Picassolta ja Georges Braquelta. Nämä kuvasivat yhtä esinettä monista näkökulmista aivan kuten Faulkner käytti useita kertojia ja epäluotettavaa kertojaa. Harjoitus. Kirjoita lyhyt teksti, joka hakee innoituksensa maalauksesta, veistoksesta tai mistä tahansa muusta taideteoksesta. Ajattele taideteoksen synnyttämiä aistihavaintoja: ääniä, makuja, tuoksuja. Mitä tarinoita on maalattujen esineiden tai ihmisten takana? Herättävätkö taideteoksen abstraktit muodot sinussa abstrakteja ajatuksia tai muistoja?”

– Mielenkiintoinen lähtökohta tämäkin! Olisi hienoa, jos joku lähtisi hakemaan inspiraatiota omasta maalauksestani.

– Terhi Rannelan kirjoittamassa Kirjoita nuorille -oppaassa on tällainen tehtävä, jossa ohjataan pitämään aistipäiväkirjaa (s. 112). Eri päivinä keskitytään tarkkailemaan eri aistimuksia ja varastoimaan niitä talteen myöhempiä käyttötarkoituksia varten. Esimerkiksi maanantaina voi keskittyä hajuaistiin ja tarkkailemaan ympäristön erilaisia lemuja ja tuoksuja. Kokeilin leikkimielisesti tätä tehtävää löytämiini kuitteihin kirjoittaen taekwondon SM-kisakatsomossa, jonka ympärille syntyi kesähelteellä huumaava hikipilvi. En ollut ikinä tajunnutkaan, kuinka monta hien sävyä voi olla. Tehtävä sai terävöitettyä aisteja ja havainnoimaan tarkemmin. Oli myös haastavaa kuvata eri tuoksuja sanallisesti.

– Mahtava tutkimusmatka hikihajujen maailmaan! Odotan innolla varaston jalostumista teksteissä. 🙂 Itse saatan kuvia tehdessäni kerätä inspiroivaa visuaalista materiaalia. Niissä voi kiinnostaa hyvin erilaiset asiat, kuten tekstuurit, värit, muodot, yms. Varsinkin, jos teen tilaustyötä, kuten nyt levynkantta, on tärkeää neuvotella esimerkkikuvien avulla tavoiteltavasta tunnelmasta, elementeistä, väreistä ja muotokielestä. Joitakin visuaalisia asioita on vaikea sanallistaa. Vaikka luullaan, että puhutaan samasta asiasta, voi näkemys olla hyvin erilainen.

– Arja ja Emma Puikkosen laatima Käsikirja mielikuvituksen matkaajille – Kirjoittamisen seikkailuopas -teos on suunnattu nuorille kirjoittajille, mutta inspiraatio ei tunne ikärajoja. Haluatko kurkistaa kirjaan?

– Tämä vaikuttaa helposti lähestyttävältä ja selkeältä oppaalta. Hei, täällähän on myös muutaman sivun verran sarjakuvan perusjuttuja ja niihin liittyviä tehtäviä. Mukavaa, että myös visuaalinen kieli on otettu huomioon kirjassa.

– Mitä pidät oppaan seuraavasta tehtävästä? Se löytyy sivulta 16: ”Erivärisiä sanoja. Ota kolme eriväristä paperia ja leikkele joka väristä kaksitoista lappusta. Kirjoita lapuille sanoja seuraavasti:
ENSIMMÄINEN VÄRI – asioita, jotka ilahduttavat sinua (aurinko, laituri, jäätelö…)
TOINEN VÄRI – asioita, joita haluaisit olla (kissa, notkea, näkymätön…)
KOLMAS VÄRI – paikkoja, joita rakastat (koti, huvipuisto…)”
Tehtävää on myös mahdollista jatkaa halutessaan. Jatkotehtävään ohjeet löytyvät sivulta 16: ”Runo minusta. Tee ensin eriväristen sanojen tehtävä sivulta 14. Poimi joka väristä yksi lappu ja tee niistä lauseita. Väliin saa lisäillä sanoja. Esimerkiksi: Aurinkokissa kehrää kotona. Huvipuistossa kirkuu notkea laituri. Ehkä lauseista syntyy runo tai tarina, joka kuvaa salaista puoltasi? Voit kirjoittaa samanlaisia värilappuja ja lauseita myös ystävästäsi ja antaa runon hänelle lahjaksi.”

– Tuon tyyppinen lähtökohta oli myös opinnoissani graafisen suunnittelun kurssilla yritysilmeen suunnittelussa. Yrityksen nimi muodostui kahdesta satunnaisesta sanasta substantiivista ja adjektiivista, jotka valittiin sokkona. Näiden sanojen perusteella piti miettiä minkä alan yritys on kyseessä ja suunnitella logo, liikemerkki ja painotuotteita. Sain lapuista nälkäisen seepran, josta syntyi Hungry Zebra -ravintolan yritysilme.

– Olisi kiva nähdä nälkäinen seeprasi joskus! Tässä Puikkosten laatimassa oppaassa on myös tällainen tehtävä, joka sopii varsinkin kesäreissujen aikaan mainiosti (s. 17): ”Lähde retkelle. Katsele tarkasti ja kerää matkamuistoja. Löydätkö kiinnostavan muotoisen kepin? Jonkun kirjoittaman kauppalapun? Karkkipaperin? Viemärin kannen, jonka alta saattaa alkaa tunneli toiseen maailmaan? (Jos löydät, älä ota kantta mukaan, ota siitä vaikka kuva.) Tarkastele matkamuistojasi ja kirjoita niiden pohjalta tarina – joko omasta matkastasi tai sitten jonkun aivan muun.”

– Hauska tehtävä tämäkin. Tehtävän mukaisesti tarkasti katselemalla varmasti myös havainnoi ympäristöstöä hieman eri tavalla ja saattaa huomata asioita, jotka muuten ohittaisi itselle merkityksettöminä. Varsinkin käsin kirjoitetuissa kauppalapuissa on mielestäni jotain jännittävää. Niitä saa joskus yllätyksenä kaupassa ostoskorien mukana.

– Minkä tehtävän näistä sä tekisit? Vai oletko törmännyt johonkin kiinnostavampaan jossain? Mua houkuttelee eniten tuo tehtävä, jossa haetaan innostusta kuvataiteesta. Inspiroiduin Taidehalliin elokuussa tulevan David Hockneyn maalauksen kuvasta, joka löytyy Taidehallin kotisivuilta. Pidän David Hockneyn töistä ja niiden värikylläisyydestä. Kyseisessä työssä on mielestäni kutkuttavasti abstraktiutta tehtävää varten.

– Hockney on myös yksi mun suurista suosikeista. Hyvä valinta! Luulen, että lähden liikkeelle noista värikkäistä lapuista ja sanoista. Ehkä tekstin lisäksi syntyy myös kuvia.

– Jatketaan tätä siis ensi kuussa!

– Selvä!

© Tarusola