Kesäisissä harjoituksissa II

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä elokuun lopun päivänä

– Moi, Satu! Taas on kuukausi vierähtänyt viime tapaamisesta.

– Moi, Sini! Tuntuu, että kesällä aika vyöryy ukkosrintaman lailla ohitse.

– Miten sulla ovat edistyneet ne kesäiset harjoitukset, joista viimeksi puhuttiin?

– Mun kesä on ollut luonto-, kirjoitus- ja kirjallisuuspainotteinen. On tullut luettua ja kirjoitettua runsaasti luonnonhelmassa. Kirjan talon kurssien Uusin silmin ja Kirjoittaen kohti kesää kirjoitusharjoitukset luontuivat mainiosti kesäpuuhiin.

– Täytyy sanoa, että itsellä kirjoittaminen jäi vähemmälle, mutta kuten lupasin, olen ahertanut ainakin sen yhden lupaamani harjoituksen.

– Meidän muutaman vuoden takainen seikkailu Nicaraguassa oli mulla mielessä kummankin kirjoitusharjoituksen inspiraationa.

– Kiva kuulla! Pääsen sitten sun tekstien kautta takaisin reissutunnelmiin. 

– Meillä molemmilla taitaa olla Banana Split -tehtävästä kummunnut ruokamuistotarina. Ohjeistuksen mukaan kirjoittajan tosiaan piti miettiä ja listata omista ruokamuistoistaan mieleenpainuvimmat viiden minuutin ajan. Yhtä valittua ruokamuistoa tuli kuvata haju-, maku-, tunto- ja näköaistia käyttäen ja kirjoittaa viiden minuutin ajan kuvaus vain yhteen aistiin kerrallaan keskittyen. Näistä yksittäisten aistimusten pienistä kuvauksista tuli työstää laajempi kokonaisuus ja luoda siihen pohjautuen tarina.

– Tässä mun ruokamuistosta syntynyt tarina.

– Onpa herkullinen kuvaus! Todella eläväinen ja aistivoimainen. Pidän erityisesti tuosta, miten kuvaus on rakennettu: Miten houkutus kasvaa kasvamistaan ja päätyy lopulta samastuttaviin herkkuöverituntemuksiin. Erityisesti herkun identiteetin paljastaminen vasta ihan lopussa luo tekstiin hyvän jännitteen. Miltä tuntui tehdä tämä harjoitus?

– Tykkäsin harjoituksesta tosi paljon. Itselle kaikki luova kirjoittaminen on työn takana, mutta tässä harjoituksen ohjeita noudattamalla pääsin aika helposti vauhtiin, kunhan sain valittua sen ruokamuiston kaikista vaihtoehdoista. Lopulta kirjoittaminen oli oikein mukavaa. Kiitos kun houkuttelit mut tarttumaan tähän. Entä miten sun Banana Split -tehtävän teksti syntyi?

–  Mukava kuulla. Mun kirjoitus eteni vaiheiden kautta tällaiseksi lopulliseksi tarinaksi.

– Hahaa! Tosi hauska tarina! Muistan kyllä kyseisen papuherkun, jota oli tarjolla vähän joka aterialla. Tuo suutuntuma ja makumaailma vastaa kyllä hyvin myös mun muistikuvia. Ihmettelinkin silloin, miten se sulle niin hyvin maistui. Más, más!

– Tässä Banana Split -tehtävässä oli mukava edetä aistiaskel kerrallaan. Luulen, että tuo tekniikka synnytti lopulliseen tarinaan yksityiskohtaisempaa kuvausta kuin olisi kehittynyt, jos olisi alkanut suoraan rakentaa tarinaa. Nyt annos on myös keskeisemmässä asemassa. Ilman ruoan näin yksityiskohtaista kuvaamista olisin varmaankin keskittynyt kuvaamaan miljöötä, mikä olisi vienyt tarinan ihan toiseen suuntaan.

Siinä matkahetkitehtävässä piti keskittyä jonkin pienen hetken merkitykseen. Sen ohjeistuksessa kehotettiin kuvailemaan liuskan verran jotain aiemmalta matkalta mieleen jäänyttä mahdollisimman lyhyttä hetkeä, jonka pitäisi tiivistää jotain kyseiselle paikalle tunnusomaista. Oliko niin, Sini, että sä teit tehtävän visuaalisesti?

– Kyllä. Tämän hetken tallensin kameralla yhtenä lomareissun ihanimmista paikoista. Tässä ollaan rantakahvilassa Symin saarella Kreikassa.

– Onpa idyllinen ja houkutteleva kuva! Tekisi mieli istahtaa tuohon nauttimaan maisemista. Kuvan värikylläisyys aktivoi aistit. Tunnen merituulen hieman suolaisen henkäyksen, aavistelen lämpötilan olevan kahdenkymmenen paremmalla puolella ja kuulen mielessäni eläväisiä ääniä rinteiden kujilta. Ainoastaan pöydällä olevasta tuhkakupista nenääni nouseva tupakanhaju huojuttaa harmonista tunnelmaa. Oliko paikka yhtä idyllinen kuin sen aurinkoisuus antaa aistia?

– Kyllä oli, ja tuhkakuppikin taisi olla tyhjä. Ei kärynnyt ainakaan nenään.

– Tässä on mun tekstini hetkestä. Tuntuvatko kyseisen hetken tunnelmat
Nicaraguan Juan Venado Island -luonnonsuojelualueella tutuilta?

– Kyllä, hyvin tutuilta! Tuossa hetken kuvauksessa tiivistyy hyvin kaikki se reissun mahtavuus. Tuo reissu oli ehkä ihmeellisin kokemani retki Nicaraguan luonnossa, vaikka niitä oli tämän lisäksi monia muitakin. Miltä tämän harjoituksen kirjoittaminen susta tuntui?

– Mun mielestä matkakuvaustehtävä oli tosi hyödyllinen. Mulla oli aluksi suuria vaikeuksia pienen pieneen hetkeen keskittymisessä. Olen kirjoittanut samaisesta jokiajelusta muissa yhteyksissä, jolloin olen käsitellyt laajempaa kokonaisuutta. Nytkin olisin ensin halunnut viilettää kalastajaveneellä pitkin vesistöä tuuli hiuksissa hulmuten, mutta se ei olisi vastannut tehtävänantoa. Oli jarruteltava veneen ja näppäimistön vauhtia, mikä oli hämmästyttävän vaikeaa. Se pakotti muistelemaan kyseisen hetken yksityiskohtia tarkasti. Ilman laajoja muistiinpanoja tilanteesta aistihavaintojen mieleen palauttaminen ei onnistunutkaan niin helposti kuin olin luullut. Piti ponnistella muistaakseen hetken ääniä, tuoksuja ja muita aistihavaintoja. Oli käytettävä vähän myös taiteellista vapautta. Pienen pieni hetki vaatii yllättävän paljon rakennusaineita ympärilleen, varsinkin jos siitä on kirjoitettava liuskan verran. Näin kyseisestä hetkestä syntyi lopulta paljon monimuotoisempi kuin aiemmat tiiviimmät kuvaukset siitä. Syntyi myös halu kokeilla samanlaista tekniikkaa useamminkin.

– Hyviä tehtäviä siis! Jatketaanko aistien maailmassa ja perehdytään siihen aisteja käsittelevään sarjakuvakirjaan, jonka näytit kerran mulle?

– Tehdään niin!

© Tarusola

Kesäisissä harjoituksissa

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä heinäkuun lopun päivänä

– Miten on kesäpäivät kuluneet, Sini?

– Kiitos hyvin, Satu! Pääsin vihdoin nauttimaan kesästä myös lomaillen.

– Mukava kuulla. Oli viimeksi puhetta niistä Kirjan talon verkkokursseista, joita olen tehnyt töiden ohella harrastus- ja oppimismielessä. Toinen on matkakirjoittamisen kurssi Uusin silmin ja toinen nimeltään Kirjoittaen kohti kesää. Kumpaankin kurssiin sisältyy monta innostavaa harjoitusta.

– Vaikuttaa kivalta! Oletko löytänyt tehtävistä jo suosikkisi, vai urakoitko kaikki harjoitukset läpi?

– Tähän mennessä olen poiminut rusinat pullasta. Tuo kesäisen kirjoittamisen kurssi esitellään sivustolla näin: ”Kirjan talon Kirjoittaen kohti kesää -kurssillä [sic] lämmitellään sormia, inspiroidutaan ympäristöstä ja tehdään pieniä luovan kirjoittamisen harjoituksia – jokainen omalla ajallaan, omaan tahtiinsa.” Kurssi koostuu kymmenestä pienestä luovan kirjoittamisen harjoituksesta. Kurssisivulla vinkataan, että tehdyistä harjoituksista voi halutessaan koota vaikkapa ”pienen kesän odotuksen vihkosen”. Kurssi on itsenäiseen työskentelyyn suunnattu eikä sisällä arviointia eikä moderointia, joten siihen liittyviä tehtäviä voi tehdä ilman suorituspaineita omaan tahtiinsa.

– Hyvä lähtökohta kesäkurssille! Entä se toinen kurssi. Mitä se pitää sisällään?

–  Se on myös itsenäiseen työskentelyyn tarkoitettu ja toteutetaan ilman arviointia ja moderointia. Kurssin kuvaus kuuluu näin: ”Uusin silmin -matkakirjoittamisen kurssilla käydään läpi matkakirjallisuuden keinoja ja harjoitellaan kirjoittamaan matkoihin perustuvia kaunokirjallisia kuvauksia. Kurssi sisältää yhteensä kymmenen luku- ja kirjoitusharjoitusta sekä yhden vapaaehtoisen lisätehtävän. Suurin osa harjoituksista on kestoltaan noin 60 minuuttia, riippuen osittain opiskelijan halusta syventää tietojaan.” Kurssi on kirjailija ja kääntäjä Ville-Juhani Sutisen ohjaama.

 – Tarjolla on siis yli kymmenen tuntia harjoituksia matkakirjoittamisesta. Tässä taitaa yhdistyä sulle kaksi mieluista asiaa, matkustaminen ja kirjoittaminen.

– Kyllä, lempijuttujani toden totta! Nyt kun on kesä ja matkoja takana ja tiedossa, tehtäisiinkö joitain kursseihin liittyviä harjoituksia testimielessä ja ainakin soveltaen?

– Voin luvata ylittää mukavuusalueeni rajat ainakin yhdellä harjoituksella. Itse kaipaisin kuitenkin hieman arviointia ja moderointia. Ehkä kokeneempi kirjoittaja osaa arvioida tuotostaan, mutta itselle se tuntuu vaikealta. Siksi palautteen saaminen on mielestäni arvokasta.

– Palautteen vastaanottaminen on mustakin aina tärkeää ja tekstiä eteenpäin vievää. Kirjoittaen kohti kesää -kurssilla Banana Split -nimisessä tehtävässä muistellaan lapsuuden ruokamuistoja. Ohjeistuksen mukaan kirjoittajan pitäisi miettiä ja listata omista ruokamuistoistaan mieleenpainuvimmat viiden minuutin ajan. Yhtä valittua ruokamuistoa tulisi kuvata haju-, maku-, tunto- ja näköaistia käyttäen ja kirjoittaa viiden minuutin ajan kuvaus vain yhteen aistiin kerrallaan keskittyen. Näistä yksittäisten aistimusten pienistä kuvauksista tulisi työstää laajempi kokonaisuus ja luoda siihen pohjautuen tarina. Kiinnostaisiko sua tehdä tämä tehtävä jollain tavalla? Voisiko sen tehdä esimerkiksi visuaalisesti soveltaen tai yhteistyössä jotenkin kuvaa ja sanaa luovasti yhdistäen?

– Kuulostaa kivalta! Ideointini lähti heti lyhytelokuvan tai sarjakuvan suuntaan, mutta koska perheen kanssa lomareissulla on aika hankalaa keskittyä kumpaankaan, teen tämän nyt ihan kirjoitusharjoituksena.

– Luin juuri Muriel Barberyn kirjan Kulinaristin kuolema, jossa ruokailuun yhdistetään myös kuuloaisti. Aterioinnin aistillisuutta kuvataan kirjassa vanhan kuolemaa tekevän kokin sanoin näin (s. 55): ”Minä olen tavannut maailmankuuluja asiantuntijoita, jotka ovat perehtyneet makuihin läheltä ja kaukaa, ja tiedän, että ihminen voi olla kokki täydesti vain, jos virittää käyttöönsä kaikki viisi aistiaan. Ruoan tulee olla ilo silmälle, hajuaistille ja tietysti makuaistille – mutta myös tuntoaistille, joka ohjailee kokin valintoja kovin monissa tilanteissa ja täyttää oman tehtävänsä gastronomisessa ilakoinnissa. Kuulo totta kyllä valssaa hieman sivummalla, mutta ihminen ei syö hiljaisuudessa sen enempää kuin hälyssäkään, vaan jokainen syömisen aikana kuuluva ääni lisää tai haittaa nautintoa, niin että ateria todellakin on kinesteettinen.”

– Hyvin kuvattu! Itsekin nautin ruoanlaiton moniaistisuudesta, ja myös muiden kokkaamista on kiva katsella. On ihana oppia käsittelemään ja yhdistelemään erilaisia raaka-aineita ja saada aikaan itselle uusia makumaailmoja.

Matkakirjoittamisen kurssilla on runsaasti luettavaa, mikä sopii hyvin samalla suorittamaani Helmetin lukuhaasteeseen. Varsinkin yksi kurssin tehtävistä voisi sopia meille hyvin. Siinä keskitytään pienien hetkien merkitykseen ja ohjeistetaan kuvailemaan liuskan verran jotain aiemmalta matkalta mieleen jäänyttä mahdollisimman lyhyttä hetkeä. Hetken pitäisi tiivistää jotain kyseiselle paikalle tunnusomaista. Haluaisitko tehdä tämän kirjoitusharjoituksen jotenkin visuaalisesti soveltaen?

– Ehkä tässä tehtävässä voisin käyttää välineenä kameraa. Se sopii hyvin pienen yksittäisen hetken kuvaamiseen.

– Olen juuri tehnyt pienen kirjallisen maailmanympärysmatkan tänä vuonna ilmestyneen Henry Russelin kirjoittaman teoksen Around the world in 80 novels. A global journey inspired by writers from every continent sivujen myötä. Joukossa on paljon vanhoja tuttuja mutta myös uusia tuttavuuksia. Se herättää kuvin ja sanoin monia muistoja matkahetkistä. Mieleeni alkoi heti pulputa kirjoitusideoita. Tavataanko elokuussa näiden tehtävien parissa?

– Tavataan! Nyt lähden sukeltelemaan ruokamuistoihin ja uppoutumaan reissutunnelmiin. Katsotaan, mitä syntyy.