Tarvaspäässä

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä syyskuun päivänä

– Moi, Sini! Sattuipa upea syyssää meidän Tarvaspää-vierailulle! [Satu]

– Kyllä, ja hyvä sää näkyy myös kävijöiden määrässä. Onpa täällä porukkaa! [Sini]

Gallen-Kallelan museo ja tämä kahvila on tosiaan suosittuja retkikohteita. Tulee itsekin käytyä täällä aika usein, kun maastot ja reitit tässä ympärillä on niin houkuttelevia varsinkin kasvien ja lintujen puolesta.  [Satu]

–  Täytyy myöntää, ettei nämä reitit ole itselleni tuttuja, mutta Tarvaspään ateljeelinnassa tulee tietysti vierailtua näyttelyissä. Tietysti myös itse rakennus ja sen historia kiinnostaa. Kuvataiteilijana arvostan toimivaa työtilaa. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema ja rakennuttama suuri ateljee, gallerioineen ja muine tiloineen jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen.  [Sini]

– Tämä on kyllä arkkitehtonisestikin kiehtova paikka. Oletko bongannut tornissa lymyilevän lohikäärmeen?  [Satu]

– Muistaakseni olen käynyt sen joskus bongaamassa. En tosin ole nähnyt lohikäärmettä sylkemässä vettä, kuten sen sanotaan tekevän. Käsittääkseni alkuperäinen lohikäärme vaurioitui ajan mittaan ja nykyinen on alkuperäisen kopio. [Sini]

– Juuri näin. Se onkin vähän hankalassa paikassa tuolla talon takana, mutta mun ehdottomasti mun suosikkiyksityiskohta tässä linnassa. Siirrytäänkö vähitellen sisälle ja Paluu Keniaan –näyttelyyn katselemaan Tarvaspään isännän, Akseli Gallen-Kallelan, kädenjälkeä? [Satu]

– Siirrytään vaan. Sä olitkin jo ehtinyt nähdä näyttelyn, mutta kiva kun lähdit vielä uudestaan mun kanssa. Tässä ovella on vielä QR-koodi, jonka avulla pääsee tehtäväreitille omalla älylaitteella. Tämän toisen koodin avulla pääsee kuuntelemaan museon ääniopasta. Haluatko kuunnella ja tehdä tehtäviä samalla, vai tutustutaanko myöhemmin? Tehtävät ja ääniopas tutustuttaa enemmänkin rakennukseen kuin tähän kyseiseen näyttelyyn, joten ne ovat ajankohtaisia myöhemminkin. [Sini]

– Vaikka olenkin tosiaan nähnyt näyttelyn jo aiemmin, siinä riittää sen verran katseltavaa ja sulateltavaa, että ehkä mieluummin keskityn siihen nyt ja tehtäviin voisi tutustua myöhemmin tarkemmin. Nämä oppimateriaalit kouluille vaikuttavat kyllä tosi mielenkiintoisilta ja ilahduttavat suomen kielen opettajaa, kun näissä ohjataan myös Kalevalan runojen pariin. Ne ovat myös ajattomia eli sopivat tosiaan käsiteltäväksi milloin vain. Olisipa kiva, jos tähän ajankohtaiseen Paluu Keniaan -näyttelyynkin olisi vastaavia tehtäviä. [Satu]

– Totta, tässä näyttelyssä on tehty paljon uudenlaista yhteistyötä, jonka merkityksiä voi pohtia myös oppilaiden kanssa. Näyttelystä kerrotaan museon nettisivulla näin: “Akseli Gallen-Kallelan Afrikan-matka vuosina 1909–10 on tunnettu ja kiinnostusta herättävä ajanjakso. Nairobin seudulle, nykyisen Kenian pääkaupunkiin asettautunut Gallen-Kallela tallensi osana matkaansa silloisen Brittiläisen Itä-Afrikan elämänmenoa ja maisemia. Matkaan liittyviä aihepiirejä ja kokoelmia on käsitelty nyt ensimmäistä kertaa yhdessä kenialaisten toimijoiden kanssa sekä Suomessa että Keniassa!” Tässä näyttelytekstissä avataan myös lisää sitä, miksi näyttelyn teoksia on käsitelty uudella tavalla. Akseli Gallen-Kallela oli omaksunut aikansa ajatukset ja arvot, joista monet näyttäytyvät nykyisen arvomaailman vastaisina. Kolonialismi, ajan rotuopilliset aatteet, luokkajako ja paikallisten ihmisten eksotisointi ovat asioita, joita on käsitelty näyttelyn yhteydessä. [Sini]

– Historian ja sen epäkohtien reflektointi on välttämätöntä, ja ilman sitä teosten ja esineiden katsominen olisi kovin erilaista. Tulee mieleen käynnit monien maiden erilaisissa etnografisissa museoissa vuosia sitten aikana, jolloin kolonialismia ja sen jälkiä ei juurikaan pohdittu. Onneksi nykyisin tiedostamisprosessi on edes alkanut, vaikka paljon on tehtävää vieläkin.

Täällä Gallen-Kallelan maalausten joukossa onkin näitä tekstejä, joissa kuuluu ääniä Keniasta. Osissa on tosin vain etunimi. Lukeeko siellä vihossa tai saitko jostain muualta selville, keitä nämä kenialaiset toimijat ovat tarkemmin? [Satu]

– Tässä kerrotaan, että näyttely on koottu yhteiskuratointina. Yhteisökuraattori David Okelon kokoama ryhmä pääkaupunkiseudulla asuvia kenialaistaustaisia henkilöitä on työskennellyt museon kanssa vuodesta 2021. Tapaamisissa on purettu näyttelyn teemoja, tutustuttu museon aineistoihin ja kokoelmiin. Ryhmä on päässyt vaikuttamaan myös näyttelyn sisältöihin, teksteihin ja näyttelyjulkaisuun. Näyttelyjulkaisun kirjoittamiseen on osallistunut tietysti myös museon henkilökuntaa, tutkijoita sekä Kenian kansallismuseon tutkijat Lydia Gatundu Galavu ja Mercy Gakii. Mitä muuten pidät näyttelyn maalauksista? [Sini]

– Monet maisemamaalauksista on mun mielestä upeita! Joukossa on monia sellaisia, joihin voisi uppoutua loputtomasti. Ne antavat esteettistä iloa mutta toisaalta myös tilaa omille ajatuksille, joita kumpuaa katsellessa. Monet on ihan kaikkien aikojen suosikkejani. Esimerkiksi näyttelyjulisteestakin löytyvä Mount Kenya on yksi niistä. Etelän risti Afrikan taivaalla myös. Entä mitä sä pidät maalauksista?  [Satu]

– Maalausten värit ovat kirkkaat ja hyvin erilaiset kuin Gallen-Kallelan aiemmassa tuotannossa. Valo ja lämpö välittyy niistä vahvasti. Maalauksissa on rento siveltimen jälki, josta pidän. Metsästysaiheiset maalaukset ovat tosin surullisia.

Kuuntelin juuri taiteilijan puolison Mary Gallen-Kallelan elämäkertaa (Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi, Helena Ruuska, WSOY, 2021), jossa kerrotaan tietysti myös paljon perheen elämästä ja Akseli Gallen-Kallelasta. Sen mukaan näitä Afrikka-maalauksia ei oikein ymmärretty Suomessa, mikä tietysti harmitti taiteilijaa. Elämä liikkuvaisen taiteilijan puolisona on kyllä vaatinut paljon. Itse en olisi pysynyt mukana sellaisissa muutoksissa ja vauhdissa, jolla perhe matkusteli ja vaihtoi asuinpaikkaa. Mary vaikuttaa kirjan perusteella todella rautaiselta ja monitaitoiselta naiselta. Afrikan-matkalla perhe viipyi puolitoista vuotta. Siitä neljä kuukautta kului vaarallisella safarilla, jolla koko perhe oli mukana. [Sini]

– Tuo kirja tarjoaakin tosi mielenkiintoisen täydennyksen tähän näyttelyyn. Kiitos hyvästä vinkistä. Pitääkin laittaa se lukulistalle ja perehtyä siihen heti, kun tulee sopiva sauma. Nyt syksyllä kirjallisuus- ja näyttelyrintamalla eletäänkin varsin vilkasta aikaa. Katsotaanko tuonnempana, mitä kiinnostavaa tehdään seuraavaksi? [Satu]

– Joo, katsotaan! [Sini]

©Tarusola

Etätehtäviä kartoittamassa

Kahden ystävän etäkohtaaminen eräänä maaliskuun lopun päivänä

– Hei, Satu! Meidän suunnitelmat maaliskuun kohtaamisesta menivät uusiksi, mutta kiva kuitenkin kohdata näin etäyhteydellä. [Sini]

– Moi, Sini! Etäkohtaaminen on ehdottomasti parempi kuin ei kohtaamista lainkaan. [Satu]

– Miten sun arki on muokkautunut nyt poikkeusoloissa? [Sini]

– Kalenteri on mennyt mullin mallin, mutta siihen on sopeuduttava. Terveys on tärkein. Onneksi olen tottunut etätyöhön, ja osa töistäni on aina koneella. Entäpä miten sulla? [Satu]

– Mulla opetustyö varhaiskasvatuksessa jatkuu edelleen, mutta kuvataidekoulun opetus on keskeytynyt, ja tehtäviä annetaan etänä. [Sini]

– Teet arvokasta työtä, kuten kaikki varhaiskasvatuksessa! [Satu]

– Ajattelin, että nyt kun liikkumista täytyy rajoittaa, voitaisiin kerätä tähän blogikirjoitukseen ideoita kotoa käsin saavutettaviin materiaaleihin ja tehtäviin. [Sini]

– Loistava idea! Meidän oman blogiarkiston aarteiden joukosta löytyykin paljon tehtäviä. [Satu]

– Monet tahot ovat myös jakaneet maksutta omat normaalisti maksulliset palvelunsa muiden käyttöön. [Sini]

– Joo, näin ovat tehneet joko osittain tai kokonaan esimerkiksi monikielinen varhaiskasvatukseen ja alakouluun tarkoitettu kirjapalvelu Lukulumo, monikielinen oppimisympäristö Studi, selkokirjoihin keskittynyt Bokpil ja Suomen suurin oppimateriaalikustantaja Sanoma Pro. [Satu]

– Koska meidän täksi kuuksi suunniteltu museokäynti peruuntui, voisin vinkata sulle muutamia museolinkkejä. Näiden kautta pääsee nauttimaan näyttelyistä kotoa käsin. Helmetin sivuille on kerätty linkkejä otsikolla Kotisohvalta museoon. Täältä kävin vierailemassa ainakin Gallen-Kallelan museossa Tarvaspäässä. Virtuaalikierros on hienosti toteutettu. Myös The Art Institute of Chicago tarjoaa virtuaalisen museokierroksen elämyksen. Kiasman sivuilla oleva Online Art sisältää verkkotaidetta. Myös tämän kokoelman teoksien tarkasteluun ja kokemiseen saa uppoamaan paljon aikaa. Kannattaa käydä kokeilemassa esimerkiksi Reija Meriläisen Survivor-selviytymispeliä, joka sijoittuu Kiasman käytäville. Pink Twinsin Infinity taas on vuorovaikutteinen ääniteos, josta jokainen voi miksata ja julkaista oman versionsa ja kuunnella muiden tekemiä miksauksia.

– Kiitos mahtavasta vinkistä! Museoiden joukossa näyttää olevan yksi suosikeistani, The National Gallery Lontoossa. Hienoa, että teoksia pääsee katsomaan suoraan niiden ympäristössä. Täytyykin piipahtaa siellä heti, kun ehdin. Vaikka todellisen museokäynnin kokonaisvaltaista aistikokemusta ei voi korvata millään, tämä on näissä olosuhteissa todella hyvä ratkaisu. Mielikuvitusta käyttäen voi uneksia itsensä vaeltamaan saleihin. Museokortin uutiskirjeen kautta sain linkin ääniopastuksiin eri museoissa ja Vinkataan kulttuuria kotisohville -ryhmään Facebookissa. [Satu]

– Lisää taiteen ja kulttuurin kohteita löytyy Googlen Arts & Culture -sivustolta. Tämä tuntui ihan loppumattomalta linkkilähteeltä, mutta tässä muutamia poimintoja: Dinosaurusfaneille voisin suositella Berliinin luonnontieteellisen museon The Giraffatitan VR-kokemusta, joka toimii myös ihan tietokoneen kuvaruudulla. Kielenä tässä on englanti. Osa tämän Google Arts & Culture -sivuston sisällöistä toimii paremmin kännykällä, kuten Art Selfie, jonka avulla voi löytää taidehistoriasta itselleen kaksoisolennon. En nyt kyllä tiedä, miten menestyksellisesti, mutta jokainen voi päätellä sen tuosta oheisesta kuvasta. Experiments-osiossa voi etsiä taidekuvan väripaletin avulla samoja väriyhdistelmiä omaavia kuvia. Tämän oman maalaukseni värimaailmaan sointui aika moni katutaideteos. Värien määrä on tässä toki aika rajoitettu. [Sini]

– Herkullisia vinkkejä nuokin! Tuosta sun maalauksen värimaailmaan yhdistyvien teosten kollaasista syntyi upea uusi teos! Art Selfietä tekee mieli kokeilla jossain vaiheessa. [Satu]

– Onko sulla suosikkeja meidän oman blogin tehtävistä? [Sini]

– Niitä on kyllä monta! Olen tykästynyt erityisesti luovan kirjoittamisen tehtäviin, kuten Luovuutta ruokkimassa -postauksissamme. Palaan aina uudestaan ja uudestaan John Gillardin Luovan kirjoittajan työkirjaan, josta löytyy inspiroivia tehtäviä kirjoittajille. Tällä hetkellä kirjaa on tosin valitettavan vaikea saada hyppysiinsä. Näin on myös monien muiden fyysisten kirjojen laita, joten hyvät verkkomateriaalit ovat entistä tärkeämpiä. Myös Ateneumin taidepakan tehtävistä pidän kovasti. Niitähän voisi soveltaa virtuaalisella museokäynnillä. [Satu]

– Monet opettajat pohtivat tällä hetkellä kovasti tehtäviä etäopetukseen. Valmista materiaalia ja tuntisuunnitelmia muotoiluoppimiseen tarjoaa kotisivuillaan SUOMU eli Suomen muotoilukasvatusseura ry. [Sini]

Myös Ylen Oppiminen-sivuilta löytyy valtavasti materiaalia opetuksen avuksi ja tueksi. Opetushallituksen Kielten rikas maailma -materiaali tuo iloa varhaiskasvatuksen kielikysymyksiin. [Satu]

– Kyllä, Ylellä on hyvä tarjonta. Tästä tulikin mieleeni, että Koulukinon Facebook-sivuilla on ollut päivittäin vinkkejä Yle Areenasta löytyviin leffoihin, joiden elokuvakasvatusmateriaalit löytyvät Koulukinon sivuilta. Kulttuurielämyksiä kotisohville tarjoaa myös Oopperan ja Baletin virtuaalinäyttämö Stage24. [Sini]

– Saattaa olla, että meidän täytyy ensi kerrallakin kohdata etänä, joten ehkä varaudutaan silloinkin olemaan tehtävien äärellä. Jos kodin seinät alkavat tuntua tunkkaisilta, kotisohvalta pääsee mahtaville pakomatkoille. Tästä Helsingin Sanomien listasta löytyy monta hyvää kirjallista matkakohdetta. Tervettä ja turvallista oloa! [Satu]

– Samoin sinulle! [Sini]