Kahden ystävän etäkohtaaminen eräänä huhtikuun päivänä
– Moikka, Sini! Mitä sinne koto-Suomeen kuuluu? [Satu]
– Hei, Satu! Keväinen aurinko on antanut taas niin paljon energiaa. Mulle kevät on kaiken luovan toiminnan kannalta hedelmällisintä aikaa. Mukavaa myös olla yhteydessä näin juhlavissa tunnelmissa. Entä miten siellä Balilla menee? [Sini]
– Kiva kuulla! Ja nähdä! Valo on kyllä todella tärkeää hyvinvoinnille. Täällä sitä riittää ympäri vuoden, ja olen nauttinut sen voimasta paljon. Ja nyt on tosi kiva muistella blogitaivalta sun kanssa. Kymmenen vuotta on pitkä pätkä, mutta aika on kyllä mennyt tosi nopeasti! Tuntuu, että vasta äsken meillä oli blogin 5-vuotisjuhla. [Satu]
– Kyllä, paljon on jäänyt mieleen, mutta paljon on myös unohtunut. Blogipostausten kautta pääsee kyllä hyvin nostalgisiin tunnelmiin, ja mieleen muistuu taas paljon Tarusolan puitteissa yhdessä tehtyä ja koettua. [Sini]
– Millaiset aiheet on olleet sulle erityisen mieluisia? [Satu]
–Näiden kymmenen vuoden aikana meillä on ollut niin monia hyviä keskusteluja luovuudesta ja luovista prosesseista. Ollaan myös tehty käytännön havaintoja siitä, miten eri tavalla me itse lähestytään luovaa tekemistä ja mistä löytyy inspiraation lähteitä. Blogissa aihe on näkynyt erilaisina luovuutta ruokkivina harjoituksina, joita ollaan tehty itseksemme tai erilaisia valmiita materiaaleja testaillen. Luovuutta ruokkimassa oli postaus, jossa vuonna 2018 käsiteltiin luovan inspiraation hakemista erilaisin keinoin. Mieleen tulee myös Paavo Järvilehdon ja Lauri Järvilehdon Pim! Olet luova –kirja ja sen rinnalle tehdyt luovuuskortit, joita ollaan myös testailtu. Luovuutta ja mindfulnessia on etsitty luontolähtöisesti esimerkiksi Jocelyn de Kwantin Luovuutta luonnosta. Vuosi hyvinvoinnin ytimessä –kirjan (Otava, 2019) harjoitusten avulla. [Sini]
– Jep, erityisesti tuo jälkimmäinen kirja, Luovuutta luonnosta, on ollut mulle tosi iso inspiraation lähde täällä valtameren, viidakon ja tulivuorten keskellä. Meillä on myös ollut lukemattomia muita kirjoja keskustelussa monissa kirjavinkkauksissa ja Helmet-haasteissa, joista on jäänyt mun mieleen varsinkin vuosi 2019. Silloin tosiaan suoritin viiden vuoden lukuhaasteet yhdellä kertaa. Se oli iso ja opettavainen urakka – ja lukuiloa ruokkiva!
On ollut myös tosi virkistävää saada meidän harjoittelija Suvi jakamaan lukusuosituksiaan, kuten vuonna 2022 erityisesti nuortenkirjoista.
Ja meidän oma Mainio matkatoimisto on tietysti ollut keskeinen sekä blogissa että elävässä elämässä. Silläkin on juhlan aika tänä vuonna! [Satu]
– Tuon meidän lastenkirjan lisäksi on ollut kehitteillä myös monia hahmoja ja tarinoita, jotka eivät ole päätyneet kirjaksi asti, mutta ovat kyllä seikkailleet muuten mukana. Muistatko, kun me toteutettiin kirjamessuille useita lapsille suunnattuja piipahduspajoja. Vuoden 2018 työpajassa seikkaili Pulmanpoistopuodin hahmot. Pajassa lähdettiin toiminnan alkuun seuraavilla ohjeilla: ”Aatos Aavikkokettu potee huonoa päivää, vaan ei huolen häivää! Pulmanpoistopuodin heput ovat keksineet ratkaisun pirteyspulmaan. He ovat rakentaneet ihmekoneen, joka taikoo sisuksistaan hyvän mielen värssyjä Aatoksen ja muiden kavereiden iloksi. Napsauta ihmekone käyntiin ja tee itsellesi hyvän mielen värssy korttikoneen avulla! Lisää koneen taikomat sanat tai kuva kohtiin 1–4. Lopuksi piirrä kortin kanteen jokin lempijuttusi, joka saa sinut hyvälle tuulelle.” Seuraavanakin vuonna toteutettiin kaksi pajaa. Sillä kertaa pääosassa oli Mainion matkatoimiston heput, lauantaina Näpsäkkä nimigeneraattori ja sunnuntaina Pellervo Puukengurun reissukaverit. [Sini]
*
– Niin kivoja muistoja! Ja hahmot elää vieläkin mun tiedostoissa, ehkäpä odotellen sopivaa hetkeä… Kirjamessuhulinassa on kyllä ollut joka kerta tosi antoisaa sun kanssa. Samoin erilaisten kirjoitustehtävien parissa, kuten Kesäisissä harjoituksissa I ja II, joissa voitiin palata myös meidän Nicaragua-seikkailuun.
Blogin lähtökohta, visuaalinen ja verbaalinen vuoropuhelu, kulkee luonnollisesti punaisena lankana läpi meidän tekemisen, mutta joissakin tehtävissä ja postauksissa se on korostunut erityisen selkeästi, kuten Kuvailuissa. [Satu]
– Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut mun juttu, mutta sun kannustuksella ja kivojen kirjoitustehtävien kautta mäkin olen päässyt kokeilemaan luovaa kirjoittamista. [Sini]
– Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaaminen kannattaa todellakin! Myös kaikki erilaiset valokuvaushaasteet ja -tehtävät on olleet tosi kivoja. Niitä ollaankin tehty vuosien varrella monia. Esimerkiksi meidän Kuvien ketjussa –tehtävä on ollut tosi antoisa. Se on kulkenut mukana vuodesta 2016 lähtien, jolloin me tehtiin se ekan kerran. Viides kerta, Kuvien ketjussa V, me tehtiin viime vuonna. Ja kerran me palattiin ketjuun verbaalisesti.
Kuvaketjutehtävä on päässyt hämmästyttämään mut joka kerta – positiivisesti! Se kuulostaa ja vaikuttaa pinnallisesti tarkasteltuna kevyeltä ja helpolta, mut eipäs olekaan! Siihen kätkeytyy paljon yllätyksellisyyttä ja syvyyttä, ja siksi se on mun lempitehtäviä. [Satu]
– Näihinkin tehtäviin on kiva palata aina välillä uudestaan. [Sini]
– Aivan! Mä olen tehnyt monia vuosien varrella pieninä makupaloina tai verryttelytehtävinä, jos vaikka on ollut luovuus väliaikaisesti kadoksissa tai olen muuten vaan kaivannut lisäinspiraatiota. [Satu]
– Blogin kautta ollaan päästy juttelemaan myös kiinnostavien vieraiden kanssa. Näiden vieraiden tekemisissä yhdistyy hienosti verbaalinen ja visuaalinen kieli eri muodoissa. Esimerkiksi vuonna 2019 blogissa vierailivat monialaiset taiteentekijät Kati Rapia ja Juha Hurme. Kati Rapia on tunnettu paitsi sarjakuvataiteestaan, myös esimerkiksi kuvittajana, kuvataiteilijana ja valokuvaajana. Juha Hurme taas on tunnettu kirjailijana, teatteriohjaajana sekä käsikirjoittajana. Kati ja Juha kertoivat silloin juuri ilmestyneen sarjakuvateoksensa Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki synnystä. Kahden taiteilijan yhteistyön alkamisesta ja luovasta prosessista on aina kiinnostavaa kuulla. Heidän yhteistyönsä on jatkunut tämänkin jälkeen.
Vuonna 2020, keskellä koronasulkuja, pääsin etäyhteydellä juttelemaan palkitun graafikon Minna Luoman kanssa. Hänen kädenjälkensä näkyy monissa taide- ja tietokirjoissa. Minna kertoi työstään, kirjojen suunnittelun ja taittamisen luovasta prosessista. Juttua syntyi myös kirjojen kansista ja suunnittelijan työn arvostuksesta sekä kirjataiteen historiasta.
Syksyllä 2021 vieraana oli työpari: Petra Streng ja Tiina Kokkoniemi. He kertoivat yhteistyönä syntyneestä kirjastaan Pekka Strengin sanat – ja sanojen jäljet (2021, Basam books). Kirjaan on koottu Pekka Strengin kolmen albumin laulujen sanoitukset. Sanojen jälkiä seurataan yhdeksän eri alan taiteilijan kokemusten kautta. Kirja tuo hyvin esiin sen, miten moneen suuntaan ja pitkälle yksittäiset teokset voivat vaikuttaa. Ne ovat osa kulttuurista jatkumoa ja inspiroivat tulevia polvia yhä uudelleen. Uskoisin, että jokainen taiteilija tuntee joskus yksinäisyyttä ja pohtii oman työnsä merkityksellisyyttä. Siksi on hienoa, että muistetaan aina mainita, että mikään taide, kuva tai teksti, ei synny tyhjiössä. Kaikilla taiteen tekijöillä on ollut joku edeltäjiä, joiden vaikutus on innostanut luovaan työhön.
Tästä tulikin mieleeni, kun me vierailtiin vuonna 2023 Hong Liu Sertin Kalevala-aiheisessa näyttelyssä, Galleria Aarnissa, Espoossa. Hong kertoi kiinnostuksestaan Kalevalan myyttisiin aiheisiin, joita hän tulkitsee ja maalaa perinteisin kiinalaisin tekniikoin. Maalauksissa yhdistyy Gongbi-tyyli sekä esimerkiksi blank-leaving, akvarellipesu ja kultaus. On ollut hienoa nähdä, että Kalevalan aiheet ovat jatkaneet elämäänsä Hongin taiteessa tämänkin jälkeen. [Sini]
– Todellakin! Mä innostuin tuon näyttelyn yhteydessä tekemään Hongin kanssa haastattelunkin. Meidän monet museokäynnitkin on olleet tosi hedelmällisiä, ja niistä on syntynyt sekä hyviä muistoja että myös uusia ideoita. Niitä käyntejä on niin paljon, että on vaikeaa nostaa esiin vain muutamia. Ateneum ja Emma kuuluvat kyllä omiin suosikkeihini, ja kummassakin on tullut käytyä monessa eri näyttelyssä yhdessä ja erikseen. Ja ollaan me myös matkattu ihan Hämeenlinnan taidemuseoon asti, kuten kesällä 2023. [Satu]
– Vielä nostaisin yhden kivan kesäisen muiston Vallisaaresta ja Helsinki biennaalista, joka on ollut blogissakin aiheena useampaan kertaan. Siellä ollaan vierailtu yhdessä ja erikseen. Erityisesti mieleen on jäänyt vuosi 2023, kun päästiin kiertämään saarta aurinkoisena päivänä palveluvastaava Kiira Kivisaaren opastuksella. On aina niin ihmeellistä, miten sinne keskelle luontoa ja rustiikkisiin historiallisiin tiloihin rakentuu niinkin laaja nykytaidetta esittelevä näyttely. Tuotanto on varmasti teknisesti haastavaa ja todella monialaista osaamista vaativaa. [Sini]
*
– Tuntuu niin hienolta ja jopa vähän uskomattomaltakin, että me ollaan ehditty tehdä näin paljon kaikenlaista kivaa, jännää ja kiinnostavaa yhdessä. Kiitos niin paljon kaikesta tähänastisesta yhteistyöstä! Jatkosta iloiten ja myös kaikkia uskollisia lukijoita kiittäen. [Satu]
– Kiitos myös sinulle yhteistyöstä, Satu! Oli kiva muistella yhteisiä juttuja! [Sini]
