Kahden ystävän kohtaaminen joulukuun viimeisenä päivänä
– Hei, Satu! Miten joulunaika sujui siellä kaukomailla? Varmasti hieman erilainen joulu tällä kertaa. [Sini]
– Moi, Sini! Kiitos kysymästä, oli tosi ihanaa, kun pystyin välttämään lähes kaiken jouluun liittyvän, erityisesti juhlan kaupallisuuden ja keinotekoisuuden. Nyt täytyy taas päivitellä, kuinka aika on syöksyillyt luotijunan lailla ja ollaan jo vuoden loppumetreillä. Meidän osalta se tarkoittaa siis sitä, että on aika pysähtyä katselemaan blogivuotta 2025. [Satu]
– Tammikuussa oltiin perinteiseen tapaan taas Helmet-haasteiden äärellä. Sain sulta taas oivia lukuvinkkejä. Tutkittiin myös juuri julkaistuja haasteita, joista muistan reippaana ilmoittautuneeni ainakin musahaasteen tekijäksi. Täytyy kuitenkin myöntää, että asia unohtui lähes saman tien. Ehkä tammikuussa kuulen taas sun kirjallisuusvuodesta. [Sini]
– Kirjojen äärellä jatkettiin myös helmikuussa, kun kerrottiin toisillemme kiinnostavista lukukokemuksista. Se Auli Leskisen Talo Andien juurella -kirja, josta pidit, odottaa vieläkin vuoroaan mun lukulistalla. Olen viime aikoina keskittynyt enemmän tekemiseen kuin lukemiseen, mutta palaan varmasti kirjapinojen ääreen jossain vaiheessa taas. [Satu]
– Muistatko, kun maaliskuussa käytiin Didrichsenillä katsomassa Reidar Särestöniemen teoksia huippusuositussa näyttelyssä? Meillä sattui tuuri, ja selvittiin aika vähällä jonottamisella. Siellä oli kiva huomata, että ainakin omat hatarat ennakkokäsitykseni taiteilijan elämästä ja tuotannosta muuttuivat. Lisäksi tuli luettua Särestönimen elämään ja taiteeseen liittyvää kirjallisuutta. [Sini]
– Se oli antoisa ja avartava näyttelykäynti! Huhtikuussa meillä olikin sitten etäkohtaaminen, kun olin taas Balilla. Päästiin puhumaan uudestaan Luovuutta luonnosta -kirjasta ja tehtiin monia kirjan tehtäviä. Tykkäsin siitä kovasti! [Satu]
– Toukokuussa vuoropuhelua käytiin kuvien välityksellä, silloinkin hieman erilaisissa maisemissa. Tähän vuoropuheluun on kiva palata nyt, kuvat ovat niin täynnä värejä ja valoa. [Sini]
– Tuota vuoropuhelua kuvien keinoin me jatkettiinkin sitten vielä kesäkuussa, ja silloin oman lisävärinsä kuvien ketjuun toi sun Japanin-matka. Ketjua katsellessa täällä lumen ja pakkasen keskellä tulee ihania muistoja mieleen. [Satu]
– Heinäkuussa olikin vuorossa 10-vuotiaan yhdistyksen juhlintaa ja blogissakin luotiin pieni katsaus siihen, mitä kaikkea on kuulunut kulttuuriyhdistys Tarusolan kymmeneen vuoteen. Samalla reissulla vierailtiin Ateneumin näyttelyssä, jossa oli esillä 1800-luvun Rajojen rikkojat, eli naistaiteilijat, jotka joutuivat sukupuolensa takia taistelemaan yhteiskunnan normeja ja odotuksia vastaan tehdäkseen taidetta. [Sini]
– Seuraavalla tapaamiskerralla eli elokuussa me sukellettiin Helsingin Taiteiden yöhön. Kiireisestä aikataulusta huolimatta me ehdittiin nähdä ja kokea paljon. Erityisesti Senaatintorilla ollut ilma-akrobatiaesitys teki muhun suuren vaikutuksen. [Satu]
– Syyskuussa me oltiin tutustumassa Helsinki Biennaaliin, mutta tällä kertaa jakauduttiin eri kohteisiin. Mun vierailu kohdistui Vallisaaren osuuteen ja sun taas mantereen puolelle, Espalla ja HAMissa esillä olleisiin teoksiin. [Sini]
– Sitten lokakuussa pääsin kertomaan sulle Kehitä buddhan aivot -kirjasta. Halusin suositella sitä sulle, koska erityisesti sen harjoituksista on ollut mulle paljon iloa ja hyötyä. [Satu]
– Marraskuussa palattiin vielä tuohon sun suosittelemaan Kehitä buddhan aivot -kirjaan ja etsittiin kirjan harjoitusten avulla kauneutta kaikilla aisteilla. Ehkä saatoin taas vähän valitella tän tehtävän vaikeutta täällä Pohjolan kaamoksessa, mutta onneksi aurinkoa tulvi sun kuvien kautta myös blogiin. [Sini]
– Ja tässä sitä ollaan, nyt taas vuoden lopussa. On ollut todella puuhakas ja mukava blogivuosi sun kanssa! Kiitos siitä! [Satu]
– Niin on. Kiitos, samoin! Aloitetaanko vuosi 2026 samoissa merkeissä? [Sini]
– Tehdään niin! Paljon kiitoksia myös kaikille lukijoillemme ja ihanaa uutta vuotta! [Satu]
© Tarusola