Kahden ystävän kohtaaminen eräänä joulukuun lopun päivänä
– Moi, Sini! Ihana nähdä vielä näin vuoden loppumetreillä. Tämäkin vuosi hujahti tosi nopeasti, vai mitä? [Satu]
– Hei, Satu! Vielä on hetki mennyttä vuotta jäljellä, ja tää ajankulun kiihtyminen jaksaa tosiaan aina ihmetyttää. Toisaalta, kun miettii menneen vuoden aikana tehtyjä juttuja, huomaa kyllä, että paljon on myös ehtinyt tehdä ja touhuta. Muistellaanko taas perinteiseen tapaan meidän blogivuotta? [Sini]
– Joo, muistellaan! Kulunut vuosi oli tosiaankin puuhakas. Tammikuussa juteltiin Helmet-haasteesta, kuten meillä on ollut monena vuotena tapana. Olipa kiva vilkaista taas sitä listaa. Tuli monta hyvää kirjamuistoa mieleen! Haasteisiin ollaan taas palaamassa tuonnempana, eikö niin? [Satu]
– Joo, mielenkiinnolla odotan taas kuulevani sun lukukokemuksista. Helmikuussa pasteerattiin kameran kera tosi erilaisissa maisemissa, minä uusilla kotikulmillani ja sinä auringossa Maltalla. Tässähän on jotain etäisesti tuttua, heh! [Sini]
– Jep. Maaliskuussa oli hienoa, kun päästiin Kansallisteatteriin katsomaan Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmää vieläpä Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä. Näytelmä oli vaikuttava, kuten kirja, johon se pohjautuu. Oletko jo ehtinyt perehtymään kirjaan? [Satu]
– Nähtyäni näytelmän lisäsin kirjan kyllä lukulistalleni mutta vielä en ole sitä ehtinyt aloittaa. Huhtikuussa saatiin vieraaksi Sirpa Nieminen, jonka kanssa juteltiin muun muassa tulevaisuudentutkimuksesta. Sirpa on ollut monessa mukana, ja toivottavasti kuullaan hänestä vielä myöhemmin lisää. [Sini]
– Aivan varmasti kuullaan! Toukokuu oli omalta osaltani upea, kun sain viettää sen Sysmässä Villa Sarkian kirjailijaresidenssissä kirjoittamassa. Samalla tuli tutustuttua sekä Sysmään että sen lähiseutuihin paremmin. Toukokuun kaunis valo ja luonnon herääminen tuntuvat nyt tässä pimeydessä kaukaisilta, mutta onneksi siihen tunnelmaan voi palata kuvien avulla. [Satu]
– Kesäkuussa oli mun vuoro reissata ja viettää aikaa galleriaresidenssissä Pleikussa, Berliinissä. Matka oli antoisa ja tarjosi juuri sitä, mitä sieltä lähdin hakemaan – taidekokemuksia, kohtaamisia ja suurkaupungin vilinää. [Sini]
– Berliini on aina Berliini. Ihanaa, kun pääsit sinne! Heinäkuussa meidän katse kääntyi sitten Helsinki-kuviin, kun ehdittiin käymään Hakasalmen huvilassa ihastelemassa Volker von Boninin inspiroivia valokuvia. Olen palannut niihinkin mielessäni usein, varsinkin omilla kuvausreissuilla. Perehdyin näyttelyn jälkeen hänen tuotantoonsa enemmänkin, kun sain kirjastosta pari hänen valokuvakirjaansa. [Satu]
– Oli tosiaan hienoa nähdä taidokkaita kuvia vanhasta Helsingistä! Elokuussa siirryttiinkin Vantaan kaduille ja juteltiin Street Art Vantaan järjestämästä katutaidetriennaalista ja muutamista sen aikana syntyneistä uusista teoksista Myyrmäen alueella. Ehditkö jo käymään Myrtsissä katutaidekierroksella? [Sini]
– Se on vielä edessä, kun oli niin kiireinen syksy. Tykkäsin kovasti meidän syyskuisesta katukuvaushaasteesta! Tehtävät auttoivat tarkastelemaan ympäristöä uusin silmin, ja oli hauskaa bongailla erilaisia kohteita, yllättäviäkin. Onko sulla vielä silmät virittäytyneet bongailemaan sun tehtävien kohteita? [Satu]
– Kyllä välillä tulee vastaan haasteeseen sopivia kuvauskohteita. Nuo kortit olisin halunnut ostaa itsellenikin, mutta ne olivat ainakin toistaiseksi loppu. Täytyykin käydä uudelleen kyselemässä niiden perään. Oli tosi mainio pakka opetuskäyttöönkin. Muistatko muuten lokakuisen retken Järvenpään taidemuseoon, jossa tutustuttiin Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin teoksia esittelevään kokoelmanäyttelyyn sekä esillä olleeseen Koulu + taide – Kauneusaistin kasvattamista -näyttelyyn? Mikä voimahahmo Soldan-Brofeldt onkaan ollut suomalaisen kulttuurin edistäjänä! Yritetäänkö ensi kesänä tehdä kierros myös Tuusulanjärven taiteilijakoteihin? [Sini]
– Meidän Järvenpää-päivä oli tosi kiva! Ja retki Tuusulanjärvelle on loistava ajatus! Ja voimaannuttava näin loppuvuoden pimeydessä. Sain onneksi välillä tankattua valoa ja lämpöä, kun pääsin Balille seikkailemaan. Mukaani ottama Luovuutta luonnosta -kirja osoittautui loistavaksi matkakirjaksi, varsinkin kun sain majapaikassani elää niin kiinteästi luonnon keskellä. Myös monilla retkillä tuli koettua upeita luontohetkiä ja muita elämyksiä, jotka nivoutuivat luontevasti kirjan tehtäviin. Marraskuussa me päästiin tosiaan puhumaan niistä etäyhteyksin. Haluaisitko nähdä vielä muutamia kuvia reissustani? [Satu]
– No ehdottomasti! Mitä jäit kaipaamaan reissulta kaikkein eniten? [Sini]
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
– Ystävällisiä hymyjä! Voisin väittää, että balilaiset kuuluu planeettamme ystävällisimpiin ihmisiin. Mun tähänastisten kokemusten mukaan ihan aidosti. Sitä upeaa luontoakin on kyllä todella kova ikävä. Toiveissani on päästä sinne taas pian. Entä mitä ajatuksia sulla on tulevan vuoden suhteen? [Satu]
– Tulevalle vuodelle ei ole suuria toiveita, mutta toivon yllättyväni. Kulttuuriin kohdistuvat leikkaukset tulevat varmasti näkymään ja tekemään surullista jälkeä. Itse lupaan tuplata ensi vuonna kaikenlaiset kulttuurikokemukset, kuluttaa pennoseni teatteriin, tanssiteoksiin, konsertteihin ja kuvataiteen kohteisiin. Entä mitä itse ajattelet tulevan vuoden tuovan tullessaan? [Sini]
– Toivottavasti monia luovia hetkiä erityisesti luonnossa! Pidetään monipuolinen kulttuurin tukeminen mielessä, kun suunnitellaan ensi vuoden blogiseikkailuja! Kiitos sulle kaikista kivoista yhteisistä kokemuksista tänä vuonna – ja iso kiitos myös uskolliselle lukijakunnallemme sekä ihanaa uutta vuotta! [Satu]
– Kiitos samoin itsellesi! Nähdään ensi vuonna! [Sini]
