{"id":212,"date":"2016-06-30T21:22:39","date_gmt":"2016-06-30T19:22:39","guid":{"rendered":"http:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/?p=212"},"modified":"2016-09-17T13:38:01","modified_gmt":"2016-09-17T11:38:01","slug":"kaantyvassa-maisemassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/projekti\/kaantyvassa-maisemassa\/","title":{"rendered":"K\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ss\u00e4 maisemassa"},"content":{"rendered":"

\"Kohtaaminen<\/a><\/p>\n

Kes\u00e4kuun lopun p\u00e4ivin\u00e4 kahden yst\u00e4v\u00e4n kohtaaminen maisematutkielman parissa Nurmeksen saaressa Luotaamaton alue -taideprojektissa<\/a>
\n<\/strong><\/p>\n

Tekem\u00e4ss\u00e4mme K\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 maisema -tutkielmassa yhdistyv\u00e4t visuaalinen ja verbaalinen maiseman kuvaus. Ty\u00f6skentelimme kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Rauman saaristossa<\/a> sijaitsevassa Nurmeksen saaressa valitsemiamme maisemia kuvaillen ja tulkiten. K\u00e4\u00e4nsimme sopimiemme s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan toistemme maisemaa omalle kielellemme, kuvalliselle ja sanalliselle. Sini teki kuvan Sadun kirjoittaessa mutta eri paikassa. Oman maisemaa ja tuokioiden tunnelmia kuvaavan tekstins\u00e4 lis\u00e4ksi Satu kirjoitti sen, mit\u00e4 Sinin kuva v\u00e4litti Sadulle maisemasta ja tunnelmasta. Sini puolestaan teki oman kuvansa lis\u00e4ksi maiseman Sadun kirjoittaman kuvailun perusteella. K\u00e4\u00e4nt\u00e4minen tapahtui siis molempiin suuntiin. Viimeisen maiseman toteutimme yhdess\u00e4. P\u00e4ivien aikana kirjoitimme muistiinpanovihkoihimme havaintojamme prosessin vaiheista. Vihot ovat osa kuvistamme ja teksteist\u00e4mme koostuvaa n\u00e4yttely\u00e4, joka on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 24.6.\u201319.8.2016 Nurmeksen saaren P\u00e4iv\u00e4rannassa.<\/p>\n


\nK\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n maiseman s\u00e4\u00e4nn\u00f6t:<\/strong>
\n\"kuva1\"<\/a><\/p>\n

I <\/p>\n

Sinin ensimm\u00e4inen kuva:<\/strong>
\n\"kuva2uusi\"<\/a><\/p>\n

Sadun teksti: Maisemakuvan \u00e4\u00e4rell\u00e4 \u2013 Tulkintojani Sinin maisemakuvasta (Toisena p\u00e4iv\u00e4 21.6.2016)
\n<\/strong><\/p>\n

Katsoessani Sinin kuvaa astun kes\u00e4iseen maisemaan, jossa vallitsee luonnon vihreys. Luontokokemusta s\u00e4vytt\u00e4v\u00e4t urbaanit ainekset: horisontissa kohoavat tehtaanpiiput ja muut rakennukset.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kaksijakoisuus, luonnon vahva l\u00e4sn\u00e4olo ja ihmisen teollinen jalanj\u00e4lki, leimaavat kokonaisuutta. Ne saavat minut kulkemaan kahden ulottuvuuden v\u00e4lill\u00e4. Toisaalta tunnen olevani kuvan etualalla n\u00e4kyv\u00e4n luonnon vehreyden keskell\u00e4. Voin melkein tuntea ruohon tuoksun ja kuulla kaislojen kevyen suhinan. Kuvassa n\u00e4kyvist\u00e4 kasveista katseeni siirtyy kuitenkin nopeasti harmaisiin rakennuksiin. \u201dMit\u00e4 te teette t\u00e4ss\u00e4 merellisess\u00e4 maisemassa?\u201d minun tekee mieleni kysy\u00e4 niilt\u00e4.<\/p>\n

Kuvan puut, joiden luulen olevan tervaleppi\u00e4, vangitsevat my\u00f6s katseeni. Niiden ryhm\u00e4 tuntuu rannan vartijoilta. Ne tervehtiv\u00e4t merelt\u00e4 tulijoita ja vilkuttavat tehtaisiin p\u00e4in: \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 me viel\u00e4 ollaan!\u201d<\/p>\n

Kes\u00e4taivaan pilvien harmaus ounastelee sadetta. Sinisen\u00e4 hehkuva kaistale taivasta tuntuu kuitenkin lupaavan hyv\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4. Tehtaanpiippujen savu tuntuu sekoittuvan sadepilvien harmauteen ja saa minut pohtimaan luonnon puhtautta. Meren sinen joukossa on my\u00f6s harmaan s\u00e4vyj\u00e4. Rannan hiekkapoukama houkuttelee luokseen. Millaiseen mereen siit\u00e4 astuu?<\/p>\n

Sinin muistiinpanot ensimm\u00e4isest\u00e4 maisemasta:
\n<\/strong>
\nL\u00e4hden seuraamaan lammasaitauksen vieress\u00e4 kulkevaa polkua. Mukanani on kamera, paperia, puuv\u00e4rit ja maitokori istumista varten. P\u00e4\u00e4dyn tuttuun paikkaan hieman yll\u00e4tt\u00e4en. Olen kuitenkin tyytyv\u00e4inen ja p\u00e4\u00e4t\u00e4n tehd\u00e4 maisemani t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Aloitan rajaamalla maiseman. Paperini A4 muoto ei palvele kokonaisuutta, mutta esteet takanani est\u00e4v\u00e4t minua tarkastelemasta maisemaani kauempaa. N\u00e4kym\u00e4ss\u00e4 on jotain mit\u00e4 haluaisin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, mutta olen luvannut yritt\u00e4\u00e4 toistaa kuvassani kaiken mink\u00e4 n\u00e4en. Alan luonnostella maisemaa paperille. Korkeat puut vaativat tilaa paperilla ja kuvaan tulee paljon taivasta. En muista koska viimeksi piirsin luontoa havainnosta. <\/p>\n

Maiseman pilvet ja valo muuttuvat jatkuvasti. Ensin meri oli l\u00e4hes harmaa ja nyt se on jotain aivan muuta. Yrit\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 24 v\u00e4rin puukyn\u00e4sarjasta sopivia s\u00e4vyj\u00e4. Siniset ovat liian kylmi\u00e4. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n vihre\u00e4n s\u00e4vyt eiv\u00e4t miellyt\u00e4 minua. V\u00e4rien sekoittaminen paperilla onnistuu huonosti. Olisi pit\u00e4nyt valita parempi v\u00e4line. Kaipaan \u00f6ljyv\u00e4rej\u00e4ni joista saisin helpommin sekoitettua oikean s\u00e4vyn. Pyrin kuitenkin mahdollisimman l\u00e4helle havaintoa. Ensimm\u00e4isess\u00e4 kuvassa ei ole tarkoitus tehd\u00e4 tulkintaa, vaan pyrki\u00e4 toistamaan havainto mahdollisimman tarkkaan.<\/p>\n

Yltyv\u00e4 tuuli vie onneksi hyttyset mukanaan. V\u00e4lill\u00e4 kuuluu \u00e4\u00e4nek\u00e4s m\u00e4\u00e4k\u00e4isy. Pel\u00e4styn joka kerta. Lampaat ovat ilmestyneet rantaan, mutta ne eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4se osaksi maisemaa, sill\u00e4 niiden paikalla on kuvassa jo jotain muuta. Seuraavaksi s\u00e4ik\u00e4hd\u00e4n vierest\u00e4 kuuluvaa sihin\u00e4\u00e4. Se on onneksi vain rantak\u00e4\u00e4rme, joka luikertelee tiehens\u00e4. Muistiinpanojen tekeminen katkaisee piirt\u00e4misen, mutta haluan silti kirjoittaa muistiin prosessin n\u00e4yttelykokonaisuutta varten. Kuvaan eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se \u00e4\u00e4net jotka viev\u00e4t huomion v\u00e4lill\u00e4 pois ty\u00f6skentelyst\u00e4. Ihmettelen \u00e4\u00e4nek\u00e4st\u00e4 lintukolmikkoa, jotka sy\u00f6ksyv\u00e4t edestakaisin rannassa. Harmi ett\u00e4 kiikarit j\u00e4iv\u00e4t kotiin. Ovatkohan ne merimetsoja? <\/p>\n

Horisontti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvassa lyhentyneen. Piirt\u00e4ess\u00e4 tullut mittausvirhe tekee taustalla n\u00e4kyv\u00e4n rannikon normaalia kapeammaksi. Piirt\u00e4minen tuntuu ty\u00f6l\u00e4\u00e4lt\u00e4, koska en anna itselleni samaa vapautta ilmaisuun kuin normaalisti. Kaikkea ei kuitenkaan voi toistaa. Kyn\u00e4t alkavat tylsy\u00e4 ja huomaan teroittimen j\u00e4\u00e4neen m\u00f6kkiin. Ruohotupsuista tulee entist\u00e4 paksumpia. <\/p>\n

Maisema muuttuu koko ajan. Alussa piirt\u00e4mi\u00e4ni harmaita pilvi\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole ja joudun jatkamaan niit\u00e4 ulkomuistista. V\u00e4rieni harmaa on liian ruskea ja valkoinen kyn\u00e4kin osoittautuu kellert\u00e4v\u00e4ksi. Pilvist\u00e4 tulee liian raskaat. L\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuvan valmistumista vatsa alkaa kurnia. Aurinko on siirtynyt niin ett\u00e4 kuvan puut ovat nyt vastavalossa. Varjot ovat nyt pidempi\u00e4 kuin silloin kun niit\u00e4 piirsin. Kuvani esitt\u00e4m\u00e4 hetki on lopulta sekoitus sit\u00e4 muuttuvaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4 jota olen piirt\u00e4nyt nelj\u00e4n tunnin ajan. Ajallisuus ei n\u00e4y kuvassa katsojalle, mutta itse muistan maiseman muutokset, kuulemani \u00e4\u00e4net, haistamani hajut ja tuoksut, sek\u00e4 auringon ja tuulen iholla. Puun oksia piirt\u00e4ess\u00e4ni aurinko oli h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4n kirkas ja kuumuus sai minut riisumaan takkini. Silti kuvassa puun oksien takana on harmaita pilvi\u00e4.<\/p>\n

<\/em><\/p>\n

Sadun muistiinpanot tulkintaprosessista:
\n<\/strong>
\nKoko eilisen p\u00e4iv\u00e4n minua j\u00e4nnitti tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 Sini on ollut tekem\u00e4ss\u00e4 kuvaansa. \u201dMillainen kuva olisi?\u201d mietin my\u00f6s monesti. Kun vihdoin sain sen, mietin, pystyisink\u00f6 kirjoittamaan siit\u00e4 tarpeeksi hyvin ja oikein: Onko tulkintani oikein? Teenk\u00f6 oikeutta kuvalle? Yhteisist\u00e4 sek\u00e4 erityisesti kirjoittamista koskevista s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 sopiminen selkeytti ajatuksiani. Olin miettinyt sit\u00e4 ennen viel\u00e4 seuraavia kysymyksi\u00e4: Kuinka vapaasti saan antaa ajatusteni juosta? T\u00e4ytyyk\u00f6 minun h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 itseni pois tekstist\u00e4? Mihin kiinnit\u00e4n huomioni spontaanisti? Mihin ohjaan katseeni? Ent\u00e4 mit\u00e4 nostan esiin?<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n tekstin kirjoittaminen oli eiliseen verrattuna helpompaa. Tulkinta antaa huomattavasti enemm\u00e4n vapauksia ja mahdollisuuksia kuin tarkka kuvailu. Minun ei tarvitse mietti\u00e4 vastuutani siit\u00e4, saako tekstini pohjalta tarpeeksi tarkan k\u00e4sityksen kuvasta. Jokainen voi katsoa sit\u00e4 itse. Jos kyseess\u00e4 olisi kuvailutulkkaus sokealle tai n\u00e4k\u00f6vammaiselle, pyrkisin kuvailemaan kuvaa tarkemmin. Silloin j\u00e4tt\u00e4isin my\u00f6s omat ajatukseni enemm\u00e4n taka-alalle. Nyt kirjoittaessani annoin omille n\u00e4kemyksilleni ja pohdinnoilleni suhteellisen paljon tilaa. <\/p>\n

Luulen tunnistavani Sinin kuvaaman paikan. Olen k\u00e4ynyt siell\u00e4 kuitenkin vain kerran hyvin pikaisesti; paikka ei ole j\u00e4tt\u00e4nyt minuun vahvaa j\u00e4lke\u00e4. Pystyin siis astumaan maisemaan avoimin mielin, vaikka huomaisin pohtivani paljon seutua kirjoittaessanikin. Huomasin my\u00f6s haluavani tiet\u00e4\u00e4, miksi Sini oli valinnut juuri tuon paikan. Kirjoittamisen j\u00e4lkeen j\u00e4in kaipaamaan kuvaa ja maisemaa, jonka kanssa koin yst\u00e4vystyneeni ainakin orastavalla tasolla.<\/p>\n

Kuva my\u00f6s her\u00e4tteli mielikuvitukseni liikkeelle. Tarina kuvan maisemissa alkoi kyte\u00e4 jo kirjoittaessani tulkintaa. Se p\u00e4\u00e4see kenties valloilleen pian\u2026<\/p>\n

<\/em><\/p>\n

Kuva paikasta:<\/strong>
\n\"valokuvaensimm\u00e4isest\u00e4\"<\/a><\/p>\n

II <\/p>\n

Sadun teksti valitsemastaan maisemasta:
\n<\/strong>
\nSadun maisema (Ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 20.6.2016)
\n<\/strong><\/p>\n

Maisemani muodostuu merenrannan kasvillisuudesta, kallioista, merest\u00e4 ja taivaasta.<\/p>\n

Maisemani edustalla kasvaa koko edustan peitt\u00e4en tyrnipensaiden peitt\u00e4m\u00e4 tihe\u00e4 pensaikko. Noin metrin korkuisten pensaiden oksat kurkottelevat yl\u00f6sp\u00e4in. Tuuheiden pensaiden lehdet ovat suikalemaiset, ja ne kasvavat harmaanruskeisiin oksiin tiiviisti kiinnittynein\u00e4. Tyrnipensaiden takana kohoavat jyhke\u00e4t rantakalliot. Ne nousevat pari metri\u00e4 korkeammalle kuin tyrnipensaat. Kallioiden ja tyrnipensaiden muodostaman tiheik\u00f6n v\u00e4liss\u00e4 on hieman tilaa. Leveyssuunnassa kalliot n\u00e4kyv\u00e4t maisemassani koko tyrnitiheik\u00f6n alueella.<\/p>\n

Kalliot ovat rosoiset ja muodoltaan ep\u00e4symmetriset. Niiss\u00e4 on ulkonevia lohkareita, joista varsinkin oikealla olevat ovat ter\u00e4v\u00e4reunaisia. Vasemmalla on joukossa enemm\u00e4n pehmeit\u00e4 linjoja. Laikukkaat kalliot ovat v\u00e4reilt\u00e4\u00e4n vaaleanharmaata, tummanharmaata, vaaleanruskeaa ja kermans\u00e4vy\u00e4 pinnassaan kantavia. Pehmeiden linjojen osaa pilkuttavat tummat sammall\u00e4isk\u00e4t.<\/p>\n

Kallioiden takaa pilkottaa kaistale avomerta. Kallioiden korkeimmassa kohdassa tuo syv\u00e4nsininen kaistale on kuin ohut naru. Siit\u00e4 vasemmalle kallio laskee hieman kohotakseen taas kuin muodostaen loivan satulan. T\u00e4ss\u00e4 kohdassa meri n\u00e4kyy enemm\u00e4n. Keskikohdasta oikealle puolestaan kalliolohkareet kohoavat horisontin ylitse ja meri pilkahtaa vain pienesti.<\/p>\n

Horisontissa on hennonvaaleaa utua. Kallioiden keskikohdan kapeassa merenkaistaleessa utuun piirtyy himme\u00e4n\u00e4 oikealta vasemmalle matkaavan rahtilaivan silhuetti. Laiva erottuu pienen\u00e4, mutta se on kooltaan valtava. Se etenee verkkaisesti ilman n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 lastia. Sen ohjaamo on vitivalkoinen, ja pitk\u00e4 kansiosa ja runko ovat tummansiniset.<\/p>\n

Utuisen osan ylle kohoava taivas on vaaleansininen. Sen poikki kulkee koko maiseman halki pilvien raitoja, joista suurin peitt\u00e4\u00e4 maiseman yl\u00e4reunan pumpulimaisena. Taivas, kuten koko maisema, on aurinkoinen. Aurinkoa ei n\u00e4y maisemassa suoraan, sill\u00e4 se paistaa katsojan sel\u00e4n takana korkealla l\u00e4mmitt\u00e4en. Maisema on kirkas ja valoisa. Kaikki v\u00e4rit hehkuvat.<\/p>\n

L\u00e4hell\u00e4 kallioita rahtilaivan yl\u00e4puolella rannan tuntumassa lent\u00e4\u00e4 naurulokki oikealle. Se ruskea p\u00e4\u00e4, valkoinen ja hoikka vartalo sek\u00e4 ter\u00e4v\u00e4t ja kapeat siivet valkoisine alasulkineen piirtyv\u00e4t taivaan vaaleaa sine\u00e4 vasten.<\/p>\n

Tuuli humisee, aaltojen kumina kantautuu korviini, kun p\u00e4rskeet ly\u00f6v\u00e4t kauempana rantaan. Lintujen orkesteri soittaa saaristolaissikerm\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Sinin tulkinta Sadun kuvailusta:
\n<\/strong><\/p>\n

\"kuva3\"<\/a><\/p>\n

Sadun muistiinpanot kirjoitusprosessista:
\n<\/strong>
\nPaikan valinta oli minulle helppo. Olin tutkinut saarta etuk\u00e4teen ja tiesin, ett\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n sen rannoilta my\u00f6s aavoja n\u00e4kymi\u00e4. Aava kiehtoo minua. Tiesin siis, minne suunnistan. L\u00f6ysin puhuttelevan kohdan helposti. Vaikka matkan varrella maisemat metsineen ovat my\u00f6s puhuttelevia ja kauniita, t\u00e4m\u00e4 valinta on itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4. <\/p>\n

Kun olen maisemassani ja aloittelen kirjoittamista, t\u00f6rm\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isiin haasteisiin. Maisemassa tapahtuu koko ajan jotain. Sen poikki lent\u00e4\u00e4 lintujen kavalkadi: merimetsoja, merilokkeja, kalalokkeja, naurulokkeja, p\u00e4\u00e4skysi\u00e4\u2026 My\u00f6s aalloilla on liikennett\u00e4. Ohitseni puksuttaa veneit\u00e4, ja kaukana horisontissa kulkee rahtilaivojen ketju. My\u00f6s pilvet ovat liikkeess\u00e4 ja muuttavat muotoaan. Mihin pys\u00e4yt\u00e4n tuon liikkuvan maiseman? P\u00e4\u00e4dyn siihen, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minussa eniten tuntemuksia. <\/p>\n

Kun aloitan tuon valitsemani hetken kuvailun, mietin miten rajaan maiseman. Varsinaista rajausta vaikeampaa on rajauksen kielent\u00e4minen: Puhunko maiseman \u201dyl\u00e4laidasta\u201d, \u201dalalaidasta\u201d ja \u201dreunoista\u201d kuin se olisi kuva? Ent\u00e4 mit\u00e4 yksityiskohtia j\u00e4t\u00e4n pois, kuvailematta? Kuinka tarkasti minun on kuvailtava asiat, jotta Sini saa muodostettua itselleen k\u00e4sityksen? Olenko tarpeeksi tarkka? Vai liiankin tarkka tietyiss\u00e4 yksityiskohdissa? <\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 tekstist\u00e4 syntyy v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kovin erilainen kuin tarinallinen teksti, huomaan kirjoittaessani. Mekaaninen kuvailu kammoksuttaa, yrit\u00e4n el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mutta samalla pysy\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n neutraalina ja keskitty\u00e4 olennaiseen.<\/p>\n

Kirjoittaessani mietin, mit\u00e4 otan mukaan tekstiin ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4nimaailmasta, maiseman tuoksuista ja omista tuntemuksistani. Huomaan niiden olevan itselleni t\u00e4rkeit\u00e4, mutta mietin, mit\u00e4 Sini tekee tiedolla l\u00e4mp\u00f6tilasta tai k\u00e4rp\u00e4sen surinasta. Mietin my\u00f6s, kuinka paljon itse\u00e4ni tuon ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 tekstiin. En pyrik\u00e4\u00e4n t\u00e4ydelliseen objektiivisuuteen, koska tiedostan kokemuksen subjektiivisuuden, mutta yrit\u00e4n karsia vahvaa omakohtaisuutta.<\/p>\n

Huomaan, ett\u00e4 haluaisin selitt\u00e4\u00e4 monet asiat tarkemmin verbaalisesti kasvokkain. My\u00f6s neuvotella tietyist\u00e4 ratkaisuista. My\u00f6s tiettyjen asioiden nime\u00e4minen on haasteellista. Huomaan, ett\u00e4 tarvitsisin v\u00e4riopin aktivoinnin. En tavoita kaikkia v\u00e4ris\u00e4vyj\u00e4 haluamallani tavalla. Toisaalta tuntemiani kasveja ja lintuja en voi olla nime\u00e4m\u00e4tt\u00e4, vaikka pyrinkin kuvailemaan ne nime\u00e4misen lis\u00e4ksi.<\/p>\n

<\/em><\/p>\n

Sinin muistiinpanot maiseman k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4:
\n<\/strong>
\nToisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maalaan tulkintani Sadun kuvailemasta maisemasta. T\u00e4ss\u00e4 maisemassa saan ja joudun k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n tulkintaa, sill\u00e4 en ole n\u00e4hnyt Sadun maisemaa, enk\u00e4 edes tied\u00e4 miss\u00e4 h\u00e4n on kuvailun kirjoittanut. Voisin irrotella kuvassa enemm\u00e4n, mutta on mielenkiintoisempaa yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4helle Sadun havaintoa. Luen Sadun tekstin kolme kertaa ennen kuin mieleeni muodostuu kuva maisemasta. Etenkin kallioiden muoto tuntuu vaikealta hahmottaa. Alan luonnostella kuvaa my\u00f6s paperille. P\u00e4\u00e4t\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvan tekoon t\u00e4ll\u00e4 kertaa akvarelleja. <\/p>\n

Sadun maisema sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 voimakkaita horisontaalisia linjoja. Mietin tuleeko kuvasta tyls\u00e4 jos valitsen A4 -paperin vaakasuunnassa. L\u00f6yd\u00e4n kuitenkin suuremman paperin joka sopii mielikuvaani paremmin. T\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4n ty\u00f6skennell\u00e4 P\u00e4iv\u00e4rannan pihassa. Kuvaillussa maisemassa on selke\u00e4sti etuala, keskikohta ja horisontissa n\u00e4kyv\u00e4 meri ja taivas. Mietin mit\u00e4 korostaisin kuvassa, sill\u00e4 kaikki ei mahdu luontevasti kuvaan. T\u00e4ss\u00e4 poikkean Sadun tekem\u00e4st\u00e4 rajauksesta. Ensin p\u00e4\u00e4t\u00e4n horisontin linjan. Kallion korkeudesta ja luonteesta syntyneen mielikuvan kautta yrit\u00e4n tavoittaa kuvaan v\u00e4rej\u00e4 ja muotoja. My\u00f6s s\u00e4vyj\u00e4 ja kontrasteja voin vain arvailla. Milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kallio kirkkaassa auringonvalossa? Mik\u00e4 on varjon v\u00e4ri? Huomaan etsiv\u00e4ni maisemaa yh\u00e4 enemm\u00e4n aikaisemmista kokemuksistani. Satu on kuvauksen lis\u00e4ksi my\u00f6s nimennyt etualan kasvit. Tyrni on tuttu kasvi, mutta yritt\u00e4ess\u00e4ni tavoittaa oksien luonnetta ja lehtien muotoa ja v\u00e4ri\u00e4, alan ep\u00e4ill\u00e4 kuvaukseni oikeellisuutta. Mietin my\u00f6s miten kasvin nime\u00e4minen vaikuttaa tekem\u00e4\u00e4ni kuvaan. Olisiko pelkk\u00e4 kuvaus vienyt tulkintani eri suuntaan? Tekisi mieleni tehd\u00e4 pari kuvahakua ja etsi\u00e4 visuaalista tietoa. My\u00f6s kuvauksessa lent\u00e4v\u00e4 naurulokki tuntuu haastavalta. Siit\u00e4 tulee lopulta pieni ja pelkistetty. Satu on kuvannut tekstiss\u00e4\u00e4n merta vain v\u00e4h\u00e4n. Lopussa on maininta tuulesta ja aaltojen kuminasta. Teen siis mereen aaltojen liikkeen. <\/p>\n

Maalatessani pohdin paljon sit\u00e4 tietoa, jota havainnosta ty\u00f6skennelless\u00e4 siirtyy paperiin. Paljon on tietysti mukana tulkintaa ja my\u00f6s ilmaisulla ja taidolla on suuri merkitys lopullisessa kokonaisuudessa. Miten paljon vaatisi teksti\u00e4 kaiken sen kirjoittaminen, niin ett\u00e4 jokainen kuvan tekij\u00e4n valinta muuttuisi tekstiksi. Tuntuu ett\u00e4 voisin viel\u00e4 jatkaa kuvan tekemist\u00e4, mutta tuuli tekee ty\u00f6skentelyn vaikeaksi, joten julistan kuvani valmiiksi. <\/p>\n

My\u00f6hemmin n\u00e4en Sadun ottaman valokuvan kuvauksen kohteena olleesta maisemasta. Olen tulkinnut tekstin kuvauksesta kallioiden korkeuserot suuremmiksi kuin alkuper\u00e4isess\u00e4 maisemassa. Mietin olenko ehk\u00e4 kuvaa tehdess\u00e4ni halunnut rikkoa toistuvat horisontaaliset linjat ja tehd\u00e4 siten kuvasta omasta mielest\u00e4ni mielenkiintoisemman. En mielest\u00e4ni ole tehnyt valintaa tietoisesti.<\/p>\n

<\/em><\/p>\n

Kuva paikasta:
\n<\/strong><\/p>\n

\"Kuva<\/a><\/p>\n

III <\/p>\n

Yhteinen maisema
\n<\/strong><\/p>\n

Sadun teksti: Samassa maisemassa (Kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 23.6.2016)
\n<\/strong>
\nOn my\u00f6h\u00e4isen iltap\u00e4iv\u00e4n hetki. Kello on juuri raksuttanut viiteen. Aurinko paistaa viel\u00e4 korkealta ja kuumasti. <\/p>\n

Ilmassa k\u00e4y hento tuulenvire. Se saa rannan kaislat heilumaan harvakseltaan ja l\u00e4hes \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti. V\u00e4lill\u00e4 tuuli yltyy hetkeksi ja saa kaislikon kahisemaan. Kaukaa kuuluu moottoriveneen hurinaa. Hiekkaisen lahdelman \u00e4\u00e4nimaisemassa linnut ovat jatkuvasti l\u00e4sn\u00e4. Naurulokki, kalatiira, joutsen, p\u00e4\u00e4skynen ja monet muut rannan ylitse lent\u00e4v\u00e4t linnut ottavat hetkeksi tilansa maisemasta. Kuuluu kirahtelua, naurahduksia, kiljahduksia ja vaimeaa sirkutusta. Jostain hyvin kaukaa kuuluu tyrskyjen pauhua vaimeana kohinana. Ruoppaajan konemainen \u00e4\u00e4ni rikkoo luonnon\u00e4\u00e4nien sikerm\u00e4n.<\/p>\n

Hienojakoinen hiekka on pinnan alta kosteaa. Se tuntuu jaloissa viile\u00e4lt\u00e4 ja virkist\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Patikoinnista v\u00e4syneet jalat imev\u00e4t voimaa hiekan sivelless\u00e4 ihoa. Hiekan joukossa piilottelevat simpukankuoret pistelev\u00e4t k\u00e4velless\u00e4.
\nHetki rannalla tuntuu rauhalliselta ja seesteiselt\u00e4. Maisemassa tapahtuu jatkuvasti jotain pient\u00e4, mutta lokkien saalistuslentoa ja muiden lintujen siiveniskuja lukuun ottamatta muu liikehdint\u00e4 on p\u00e4\u00e4asiassa kiireet\u00f6nt\u00e4 ja pehme\u00e4\u00e4. Merenpinta v\u00e4reilee vain kevyesti poukamassa, ja paikoitellen on t\u00e4ysin tyynt\u00e4.<\/p>\n

Rannalla olevat kasvit ovat kukiltaan vaatimattomia ja vaikuttavat tuoksuttomilta. Ainoa tuoksu rannalla on vesirajaan kertyneest\u00e4 lev\u00e4st\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in p\u00f6ll\u00e4ht\u00e4v\u00e4 liev\u00e4sti m\u00e4d\u00e4ntynyt ja v\u00e4lill\u00e4 pist\u00e4v\u00e4n luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4 haju. Se ei hallitse rantaa, mutta sen l\u00f6yh\u00e4hdys saa h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ilman sit\u00e4 rannan maisemassa kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n tuntu olisi t\u00e4ydellisyytt\u00e4 hipova.<\/p>\n

Sinin piirt\u00e4m\u00e4 kuva nostoineen:
\n<\/strong>\"kuva4\"<\/a><\/p>\n

Sadun muistiinpanot yhteisest\u00e4 maisemasta:
\n<\/strong>
\nYhteinen maisema
\nEnnakkok\u00e4sitykseni t\u00e4st\u00e4 kolmannesta maisemasta on, ett\u00e4 sen tekeminen on helpompaa kuin kahden edellisen. Luulen, ett\u00e4 teemme ty\u00f6mme yhdess\u00e4 keskustellen ja kuvittelen sen olevan hedelm\u00e4llist\u00e4 ja muiden p\u00e4ivien haasteet ohittavaa. <\/p>\n

Meid\u00e4n on alun perin ollut tarkoitus l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle heti aamulla aikaisin. P\u00e4iv\u00e4rannassa j\u00e4rjestetyn ohjelman takia l\u00e4ht\u00f6mme viiv\u00e4styy kuitenkin kuudella tunnilla. Vaikka ohjelma on ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4, kiire painaa hartioilla. Hosumme eteenp\u00e4in p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4mme seutu, josta meille on kerrottu kiinnostavia yksityiskohtia. Matka sinne tuntuu kuitenkin pitk\u00e4lt\u00e4 ja harmittelen mieless\u00e4ni, etten ehdi havainnoida reitin inspiroivaa maastoa tarpeeksi, kuten ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n retkell\u00e4ni.<\/p>\n

Meille on kerrottu p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4mme sijaitsevista hiekkarannoista, joista kuulemma k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n leikinomaisesti nime\u00e4 Waikiki Beach. Minua houkuttelee tuo kohde juuri sen takia, ett\u00e4 uskon sen erottuvan edellisist\u00e4 maisemista. Matkalla ep\u00e4ilys kuitenkin kalvaa: Onko kyseinen kohde liian kaukana? Ehdimmek\u00f6 tehd\u00e4 siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, kun n\u00e4yttelyn ripustus kaikkine valmisteluineen on viel\u00e4 vaiheessa? Pohdimme matkan varrella, pys\u00e4htyisimmek\u00f6 jo aiemmin ja valitsisimme vain jonkin muun kohteen. <\/p>\n

Lopulta p\u00e4\u00e4dymme kuitenkin maisemaan, jossa kumpikin meist\u00e4 n\u00e4kee jotain puhuttelevaa. Etsimme sopivan paikan ja keskustelemme maiseman rajauksesta. Se vaikuttaa muodostuvan piirustuspaperin ja kuvan ehdoilla, mutta itseni ja tekstini kannalta rajauksen linjanvedoissa ei ole mit\u00e4\u00e4n ehdottomuutta. Pystyn sopeutumaan ja sopeuttamaan tekstini rajaukseen kuin rajaukseen. <\/p>\n

Keskustelemme viel\u00e4 lyhyesti, mik\u00e4 on kirjoitukseni kannalta t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Sini sanoo, ett\u00e4 voin kirjoittaa vapaasti tuntemuksistani ja aistimuksistani maisemassa, my\u00f6s visuaalisista halutessani. Emme puhu siit\u00e4, mit\u00e4 kuvaan tulee \u2013 paitsi rajauksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Pohdimme v\u00e4h\u00e4n, miten teksti ja kuva lomittuvat toisiinsa, mutta mit\u00e4\u00e4n lopputulemaa ei synny. Kumpikin ryhtyy tarkastelemaan maisemaa, jonka toteamme eroavan varsinkin rauhallisuudeltaan edellisist\u00e4 maisemista. Sini luonnostelee maisemaa itsekseen, ja min\u00e4 siirryn kirjoittamaan toiselle sopivalle kivelle v\u00e4h\u00e4n kauemmas.<\/p>\n

Keskityn kuvailemaan tuntemuksiani ja sellaisia aistihavaintojani, jotka ovat aiempien p\u00e4ivien teksteiss\u00e4ni j\u00e4\u00e4neet melko v\u00e4h\u00e4isiksi. Se on vapauttavaa. Tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 ja helpottavalta, kun tied\u00e4n, ett\u00e4 Sini kuvaa visuaalista ulottuvuutta. J\u00e4t\u00e4n sen kuvailun tarkoituksellisesti niukaksi. Kirjoitan intensiivisesti, mit\u00e4 kuulen, tunnen, aistin, haistan. Tarkkailen, kuljeskelen, v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4velen vahingossa suoraan maisemaan. <\/p>\n

Kirjoitettuani noin tunnin monta sivua koen olevani valmis. Kirjoitan luonnosvihkoon my\u00f6s prosessin pohdintaa. Sitten minusta tuntuu, etten voi en\u00e4\u00e4 kirjoittaa enemp\u00e4\u00e4. Olen jo kirjoittanut kaiken olennaisen, ja sen yli menev\u00e4 olisi t\u00e4ysin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ja turhaa. Neuvottelemme, mit\u00e4 teemme. Sini pyyt\u00e4\u00e4 minua j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n odottamaan h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nen kuvansa on viel\u00e4 kesken. Siihen menisi viel\u00e4 tunteja kuulemma. Mietin, mit\u00e4 teen. Oma tekstini pit\u00e4isi kirjoittaa k\u00e4sin puhtaaksi p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, jotta saisin suorat viivat ja mahdollisimman selke\u00e4n k\u00e4sialan aikaan. Lis\u00e4ksi haluaisin viel\u00e4 pohtia sananvalintoja ja hioa ilmaisua. Jos p\u00e4\u00e4sisin takaisin P\u00e4iv\u00e4rantaan vasta puoleny\u00f6n paikkeilla, voisin unohtaa koko puhtaaksikirjoittamisen. Tekstin lopullinen muotokaan ei ollut minulle ihan selv\u00e4: tulisiko teksti\u00e4 kuvaan vai erikseen? <\/p>\n

Sini ehdottaa, ett\u00e4 k\u00e4velisin ajankuluksi ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja palaisin uudelleen. Teen niin, vaikka edelleen olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 olisi j\u00e4rkevint\u00e4, jos l\u00e4htisin ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n teksti\u00e4ni, koska rannalla se ei en\u00e4\u00e4 edennyt. Sinin mielest\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olla maisemassa yht\u00e4 kauan, koska kyseess\u00e4 oli yhteinen maisema. <\/p>\n

Ty\u00f6mme ei tuntunut yhteiselt\u00e4, vaan kahdelta erilliselt\u00e4 samasta maisemasta tehdylt\u00e4. Tuntui, ett\u00e4 eri rytmimme vaikeutti asiaa. Kenen rytmiss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n? Onko pakko menn\u00e4 samassa rytmiss\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4, jos kerran ty\u00f6mme ovat kuitenkin erilliset? L\u00e4ht\u00f6mme takaisin oli jonkinlainen kompromissi: Olin joutunut odottamaan kauan tyhj\u00e4k\u00e4ynnill\u00e4, eik\u00e4 l\u00e4htiess\u00e4mme Sini ollut valmis. <\/p>\n

Pian esittelimme toisillemme tekem\u00e4mme ja pohdimme, miten ne sopisivat yhteen. Olin jo lukenut luonnosversion rannalla ja Sini totesi, ett\u00e4 siin\u00e4 oli paljon sellaista, mit\u00e4 h\u00e4n ei ollut ehtinyt havainnoida ollenkaan. Kuvan ja sanan yhteispeli arvoituksineen siis jatkuu: mik\u00e4 sopii tekstin\u00e4 kuvaan? Nostona, jollaisista olemme sopineet saavuttuamme takaisin. Koko teksti ja nostot kuvaan.<\/p>\n

Keskustelemme nostoista. Ne luonnehtivat teksti\u00e4 ja tuovat kuvaan jotain sellaista, mit\u00e4 siin\u00e4 ei ole \u2013 toteamme. Mietimme, mink\u00e4 s\u00e4vyn ne tuovat ja miss\u00e4 ne sijaitsevat. Lopputulos on\u2026
\n\u2026 tutustumisen arvoinen! <\/p>\n

<\/em><\/p>\n

Sinin muistiinpanot yhteisest\u00e4 maisemasta:
\n<\/strong>
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n l\u00e4hdimme Sadun kanssa tekem\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4 maisemaa. Se, miten maisema k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toteutettaisiin, oli viel\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4\u00e4. Ajatus on ett\u00e4 kuvan ja tekstin avulla tavoitamme eri asioita. Molemmissa on omat vahvuutensa. Meille on kehuttu Pihluksen l\u00e4hell\u00e4 olevia hiekkarantoja. Patikkamatka kest\u00e4\u00e4 l\u00e4hes kaksi tuntia ja paikkaan on hieman vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme perille valitsemme paikan ja rajaamme maiseman suunnilleen A4 muotoisen paperini mukaan kuva-alan muotoiseksi. Tarkoituksenamme on neuvotella siit\u00e4 mit\u00e4 kuvaan tulee ja mit\u00e4 teksti v\u00e4litt\u00e4\u00e4 maisemasta. Kuvaan tuntuu kuitenkin luontevasti p\u00e4\u00e4tyv\u00e4n juuri rajaamamme maisema. Sovimme, ett\u00e4 Satu kirjoittaa maisemasta, mutta yhdess\u00e4 toteamme ettei kaikkia aistimuksia voi mitenk\u00e4\u00e4n sulkea rajatun n\u00e4kym\u00e4n sis\u00e4lle. Keskitymme molemmat ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n oman osuutemme kanssa. <\/p>\n

Satu on valmis l\u00e4htem\u00e4\u00e4n takaisin, kun itse olen vasta p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4 alkuun. Oletin ett\u00e4 viet\u00e4mme maisemassa saman ajan, sill\u00e4 kirjoittamalla ajallisuus on helpompi tavoittaa osaksi kokemusta. Ajatellessani yhteisen maiseman tekemist\u00e4 en ole osannut ottaa huomioon luovien prosessien erilaisuutta. Siin\u00e4 miss\u00e4 itse tarvitsen kuvani tekemiseen jatkuvaa havaintoa, tarvitsee Satu jo toisenlaisen ty\u00f6skentelyrauhan tekstin eteenp\u00e4in ty\u00f6st\u00e4miseen ja puhtaaksi kirjoittamiseen. Satu j\u00e4\u00e4 kuitenkin pyynn\u00f6st\u00e4ni odottamaan. Piirretty\u00e4ni viel\u00e4 jonkin aikaa, Satu on jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4. En halua j\u00e4\u00e4d\u00e4 ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n yksin ja my\u00f6s ep\u00e4selv\u00e4 reitti takaisin mietitytt\u00e4\u00e4. Aikaa on kulunut yli kaksi tuntia.<\/p>\n

Satu lukee kirjoittamansa tekstin odotellessaan. Tajuan miten erilainen kokemuksemme on samasta maisemasta. Keskittyess\u00e4ni katsomaan rajattua maisemaa ja piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, minulta on j\u00e4\u00e4nyt huomaamatta paljon sellaista jota Satu on tallentanut tekstiins\u00e4. Maisemamme on sama, mutta kokemuksemme hyvin erilainen. L\u00e4hden Sadun kanssa samaa matkaa. Juomavesi on loppunut ja aurinko tuntuu polttavalta. Viimeistelen maisemani kaislikon P\u00e4iv\u00e4rannan pihassa. <\/p>\n

Mietimme miten kahden maiseman yhdist\u00e4minen toteutettaisiin esille tulevaan kokonaisuuteen. Alkuper\u00e4inen ajatus oli yhdist\u00e4\u00e4 kuvaa ja teksti\u00e4 jollain tavalla. Kuvaan mahtuu kuitenkin vain v\u00e4h\u00e4n teksti\u00e4 k\u00e4sin kirjoitettuna ja sen lyhent\u00e4minen olisi kuvan ehdoilla toimimista. Samaa ongelmaa ei ehk\u00e4 olisi, jos kuvan ja tekstin tekij\u00e4 olisi sama henkil\u00f6. Silloin my\u00f6s kokemuksia maisemasta kirjautuisi vuorotellen kuvan ja tekstin muodossa. P\u00e4\u00e4t\u00e4mme valita Sadun kuvauksesta katkelmia kuvaan. Ne tuovat esiin niit\u00e4 aistimuksia joita Satu j\u00e4\u00e4 kuvan v\u00e4litt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kokemuksesta kaipaamaan. Tunnistan niist\u00e4 osan. Katkelmien lis\u00e4ksi koko maisemakuvaus tulee osaksi n\u00e4yttelykokonaisuutta. Liit\u00e4mme kokonaisuuden nimeen sanan tutkielma. Teoksesta puhuminen tuntuu v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Kuva paikasta:<\/strong>
\n\"yhteinenmaisema_valokuva\"<\/a><\/p>\n

Sadun j\u00e4lkipohdintoja (26.6.2016):
\n<\/strong>
\nMonet asiat juolahtavat mieleen my\u00f6hemmin, vasta p\u00e4ivien j\u00e4lkeen tutuissa maisemissa mantereella. Huomaan oppineeni koko prosessista paljon. T\u00e4rkein oppi on varmaankin, miten tarkasti n\u00e4k\u00f6havainnot on kuvailtava. Tarkka kuvailu vie paljon tilaa. Tietyist\u00e4 kirjoituskeinoista on pakko luopua. Teksti\u00e4 on katsottava toisen silmin: saisinko itse kiinni kuvailusta? K\u00e4sin kirjoittaminen tuo omat haasteensa: Mill\u00e4 k\u00e4sialalla? Miten k\u00e4y luettavuuden? J\u00e4lke\u00e4 ei voi en\u00e4\u00e4 muuttaa kirjoitettuaan, kuten tietokoneella kirjoittaessa voi. Tiukka aikataulu tuo rajoituksia. Prosessi on rajallisempi kuin yleens\u00e4 kirjoittaessani. Muokkausmahdollisuuden puuttuminen tuntuu harmittavalta: Olen tottunut hiomaan tekstej\u00e4ni joskus kauankin, jolloin esimerkiksi sanavalinnat, aikamuodot, virkerakenne tai koko tekstin jaksotus saattavat muuttua paljonkin. Nyt hiominen lopullisine kielenhuoltoineen ei ollut mahdollista, mik\u00e4 mielest\u00e4ni n\u00e4kyy lopputuloksessa, jota tekisi mieli editoida runsaasti. Olisin halunnut my\u00f6s kirjoittaa enemm\u00e4n, mutta ajattelin n\u00e4yttelykokonaisuutta ja sen katsojaa. Kuinka erilaisia tekstini olisivatkaan, jos\u2026 \ud83d\ude09\t<\/p>\n

Nyt minulla on ik\u00e4v\u00e4 saareen, meren \u00e4\u00e4reen niihin maisemiin, joita kuvailimme. Tuntuu, ett\u00e4 kirjoitin itseni osaksi maisemaa. My\u00f6s intensiivinen ty\u00f6prosessi ja yhteisty\u00f6 opettivat. Tarvitaan kompromisseja, vastaan tulemista, toisen tekij\u00e4n huomioon ottamista ja kompromissien hyv\u00e4ksymist\u00e4. Toiselta saa paljon: Opin Sinilt\u00e4 konkreettisesti mm. n\u00e4yttelyn ripustamisesta ja eri materiaaleista. Keskustelumme taiteen olemuksesta, sen tekemisest\u00e4 ja luovasta prosessista antoivat paljon ajateltavaa. Mielest\u00e4mme selvisimme haasteista kaiken kaikkiaan hyvin ja kokonaisuudesta tuli onnistunut.<\/p>\n

<\/em><\/p>\n

<\/em><\/p>\n

K\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n maiseman paikat kartalla:<\/strong>
\n\"kartta\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4rannassa sijaitseva K\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 maisema -n\u00e4yttely:<\/strong>
\n\"kuva5\"<\/a><\/p>\n

Iloiten ilmoitamme, ett\u00e4 ajalla 23.8.\u201317.9.2016 K\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 maisema -n\u00e4yttelymme on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Otsolan kansalaisopistossa Porissa.<\/p>\n

\u00a9 Tarusola<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kes\u00e4kuun lopun p\u00e4ivin\u00e4 kahden yst\u00e4v\u00e4n kohtaaminen maisematutkielman parissa Nurmeksen saaressa Luotaamaton alue -taideprojektissa Tekem\u00e4ss\u00e4mme K\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 maisema -tutkielmassa yhdistyv\u00e4t visuaalinen ja verbaalinen maiseman kuvaus. Ty\u00f6skentelimme kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Rauman saaristossa sijaitsevassa Nurmeksen saaressa valitsemiamme maisemia kuvaillen ja tulkiten. K\u00e4\u00e4nsimme sopimiemme s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan toistemme maisemaa omalle kielellemme, kuvalliselle ja sanalliselle. Sini teki kuvan Sadun kirjoittaessa mutta eri paikassa. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"sfsi_plus_gutenberg_text_before_share":"","sfsi_plus_gutenberg_show_text_before_share":"","sfsi_plus_gutenberg_icon_type":"","sfsi_plus_gutenberg_icon_alignemt":"","sfsi_plus_gutenburg_max_per_row":"","footnotes":""},"categories":[36],"tags":[45,40,44,37,46,26,42,48,43,39,38,47,41],"class_list":["post-212","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-projekti","tag-kaantyva-maisema","tag-kuva","tag-luotaamaton-alue","tag-maisema","tag-meri","tag-nayttely","tag-nurmes","tag-paivaranta","tag-rauman-saaristo","tag-teksti","tag-tulkinta","tag-tutkielma","tag-yhteistyo"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/212","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=212"}],"version-history":[{"count":34,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/212\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":255,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/212\/revisions\/255"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=212"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=212"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=212"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}