{"id":188,"date":"2016-05-31T22:45:35","date_gmt":"2016-05-31T20:45:35","guid":{"rendered":"http:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/?p=188"},"modified":"2016-05-31T22:45:35","modified_gmt":"2016-05-31T20:45:35","slug":"pimeassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/nayttely\/pimeassa\/","title":{"rendered":"Pime\u00e4ss\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"kohtaaminenPime\u00e4ss\u00e4<\/a><\/p>\n

Yhden yst\u00e4v\u00e4n kirje toiselle Hampurista Helsinkiin<\/strong><\/p>\n

Ahoi!
\nTervehdys Elben rantamilta! Olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 samoissa maisemissa, joissa kirjoitin viime vuonna Reviiri 2015 -antologiassa<\/a> ilmestyneen P\u00f6ll\u00f6kavereita Elben rannalla -tarinan kielitaituri Lillin seikkailuista merikarhuisois\u00e4ns\u00e4 kanssa.
\n\"125\"<\/a><\/p>\n

Nyt haluan jakaa kokemuksen, joka sai minut miettim\u00e4\u00e4n aisteja ja niihin liittyvi\u00e4 tuntemuksia hyvin konkreettisesti. K\u00e4velin Hampurin Speicherstadtin varastorakennusten, kanavien ja hansakaupungin kauppatunnelman keskell\u00e4 sijaitsevassa Dialog im Dunkeln<\/a> -nimisess\u00e4 n\u00e4yttelyss\u00e4 suoraan pimeyden syliin ja menetin toviksi aisteistani kaikkein arvokkaimman, n\u00e4\u00f6n. Dialog im Dunkeln on nimens\u00e4 mukaisesti vuoropuhelu pimeydess\u00e4. Kokonaisuus on rakennettu noin 400 neli\u00f6metrin suuruisena er\u00e4\u00e4seen varastorakennukseen, ja sen konsepti on seuraavanlainen: Se on er\u00e4\u00e4nlainen rata-alue, jonka l\u00e4pi kuljetaan t\u00e4ysin pime\u00e4ss\u00e4 sokean oppaan opastamana. Opastettuja kierroksia j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n 60 minuutin ja 90 minuutin pituisina pieniss\u00e4 ryhmiss\u00e4. <\/p>\n

Osallistuin 90-minuuttiselle kierrokselle kahdeksan hengen ryhm\u00e4ss\u00e4 Ramon-nimisen oppaan johdolla. Ennen kuin kierros alkoi, er\u00e4s henkil\u00f6kuntaan kuuluva sokea nainen jakoi meille n\u00e4yttelytilan aulassa valkoiset kepit ja ohjeisti meit\u00e4 niiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Sit\u00e4 ennen olimme jo j\u00e4tt\u00e4neet s\u00e4ilytykseen kaikki valaisevat esineet, kuten k\u00e4nnyk\u00e4t ja fosforisina hehkuvat kellot. Kepit saatuamme siirryimme alueelle pitkin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4, joka muuttui eri etappien aikana v\u00e4hitellen pime\u00e4mm\u00e4ksi, kunnes lopulta seisoimme totaalisessa tummuudessa. Pimeyden keskell\u00e4 meit\u00e4 tervehti \u00e4\u00e4ni, joka esitt\u00e4ytyi Ramoniksi. H\u00e4n kertoi toimivansa meid\u00e4n oppaanamme tuon puolitoistatuntisen ajan. Ramonin \u00e4\u00e4ni kuulosti iloiselta ja yst\u00e4v\u00e4lliselt\u00e4. Meid\u00e4n muiden \u00e4\u00e4niss\u00e4 oli havaittavissa hermostuneisuutta, kun esittelimme itsemme toisillemme ja oppaallemme. Seisoimme pime\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4n\u00e4, joka oli opastamme lukuun ottamatta n\u00e4hnyt toisensa vain muutamien minuuttien ajan aulassa. Tunsin oloni oudoksi ja avuttomaksi ja aistin samoja tuntemuksia muissa.<\/p>\n

Oppaamme kerrottua meille tarkemmin kierroksemme kulusta l\u00e4hdimme liikkeelle pimeydess\u00e4. Reittimme kulki kuulemma selkeit\u00e4 polkuja pitkin, mutta minusta tuntui kuin olisin harhaillut p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 mustuudessa. Laskin mieless\u00e4ni 90 minuutin olevan todella pitk\u00e4 aika pimeydess\u00e4. Varsinkin, kun tarkoitus oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in ja selviyty\u00e4 erilaisista arkisista haasteista, joita reitin varrella tulisi vastaan. Huidoin pitk\u00e4\u00e4 opaskeppi\u00e4ni edess\u00e4ni kulkuv\u00e4yl\u00e4n kaukana toisistaan sijaitseviin reunoihin, ja minusta tuntui, etten ikin\u00e4 selvi\u00e4isi reitti\u00e4 loppuun asti. Mietin, voisinkohan keskeytt\u00e4\u00e4 kierroksen, jos panikoituisin pahasti. En ole koskaan joutunut totaalisen paniikin valtaan, vaikka olen muutamia kertoja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ollut vaarallisissakin tilanteissa. Nyt paniikin tunne oli kuitenkin l\u00e4hell\u00e4. T\u00f6rm\u00e4ilin eteenp\u00e4in ja kaduin koko ideaa. Miksi en ollut vain j\u00e4\u00e4nyt kirjoittamaan kanavan varrella sijaitsevaan inspiroivaan teekonttoriin<\/a>?<\/p>\n

\"teehuonePieni\"<\/a><\/p>\n

Ajatus el\u00e4ytymisest\u00e4 sokean ihmisen maailmaan ja omien aistiensa haastamiseen oli tuntunut mielenkiintoiselta perehtyess\u00e4ni Dialog im Dunkeln -konseptiin ja koululaisille suunnattuun opetusmateriaaliin<\/a>. N\u00e4yttelyreitin pimeydess\u00e4 soimasin itse\u00e4ni. Kyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4 olin tarpeeksi empaattinen ihminen muutenkin ja osasin el\u00e4yty\u00e4 toisten ihmisten asemaan. Sit\u00e4 paitsi olin perehtynyt sokean el\u00e4m\u00e4\u00e4n omakohtaisesti toimiessani opiskeluaikoina er\u00e4\u00e4n sokean saksalaisen opiskelijan avustajana h\u00e4nen opiskellessaan suomea oikeustieteen opintojensa lis\u00e4ksi. Miksi olin nyt l\u00e4htenyt t\u00f6rm\u00e4ilem\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin pime\u00e4ss\u00e4 ventovieraiden ihmisten kanssa? <\/p>\n

J\u00e4nnitys kivisti kehoani, ja sormet melkein krampaten puristin opaskeppi\u00e4ni yh\u00e4 tiukemmin. Keppi oli ainoa oljenkorteni, ja heilutin sit\u00e4 vimmatusti puolelta toiselle polulla, joka kiemurteli pimeydess\u00e4. Niin heiluttivat muutkin ryhm\u00e4l\u00e4iset. V\u00e4lill\u00e4 kepit kalahtivat toisiinsa. V\u00e4lill\u00e4 joku t\u00f6rm\u00e4si minuun ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 min\u00e4 johonkuhun. Oppaamme \u00e4\u00e4ni kuului pimeydess\u00e4 rauhoittavana, kun h\u00e4n kulki edell\u00e4mme ja antoi meille ohjeita, mihin menn\u00e4 ja mihin kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota matkalla. Meid\u00e4n muiden \u00e4\u00e4net eiv\u00e4t olleet rauhallisia, mutta silti minusta oli lohdullista kuulla ne. En ollut yksin avuttomana pimeydess\u00e4, vaan kaikki muutkin kamppailivat askeltensa, suunnan ja pelkojensa kanssa. Vain oppaamme oli leppoisa ja asiantuntijuudessaan vakuuttava. H\u00e4n ohjasi meit\u00e4 jatkuvasti tarkkailemaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4mme. Mit\u00e4 kuulemme? Haistamme? Tunnemme? En ollut alussa kiinnostunut kokemaan yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Ainoa tavoitteeni oli eteenp\u00e4in p\u00e4\u00e4seminen. En halunnut aistia mit\u00e4\u00e4n muuta kuin retin ulos pime\u00e4st\u00e4. Tuoksujen ja \u00e4\u00e4nien sijasta mieless\u00e4ni hakkasi vain yksi ajatus: kunpa vain selvi\u00e4isin pois radalta ulos, p\u00e4\u00e4sisin pimeydest\u00e4 valoon ja n\u00e4kisin taas kaiken! Kaipasin kaikkia niit\u00e4 v\u00e4rej\u00e4, jotka olivat viel\u00e4 hetki sitten olleet n\u00e4k\u00f6kent\u00e4ss\u00e4ni Hampurin kaduilla kulkiessani.<\/p>\n

\"KukkakauppaPieni\"<\/a><\/p>\n

Reittimme kiemurteli vaihtelevien etappien halki. En kuvaile niit\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 enk\u00e4 paljasta kaikkea j\u00e4nnityksen s\u00e4ilytt\u00e4miseksi. Suosittelen nimitt\u00e4in kaikille todella l\u00e4mpim\u00e4sti tuon n\u00e4yttelyn kokemista itse. Reitin varrelle mahtui monimuotoisia aistiel\u00e4myksi\u00e4 ja erilaisia tiloja, jotka synnyttiv\u00e4t erilaisia tuntemuksia. Kokonaisuus on rakennettu kaiken kaikkiaan onnistuneesti tuulentuiverruksineen, monimuotoisine materiaaleineen ja realistisine \u00e4\u00e4nineen. Taidokkaan toteutuksen ansiosta eri ymp\u00e4rist\u00f6t vaikuttavat autenttisilta. Kerran matkan varrella tunsin todellista pelkoa, kun kompuroin vilkkaan kadun yli kovassa meteliss\u00e4. Minusta tuntui kuin olisin todellakin j\u00e4\u00e4nyt ohikiit\u00e4vien autojen jyr\u00e4\u00e4m\u00e4ksi. Siit\u00e4 kokemuksesta selvitty\u00e4ni rauhoituin v\u00e4hitellen. Lopulta aloin luottaa siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen eteenp\u00e4in, vaikka kulkeminen ei koskaan muuttunutkaan kovin sujuvaksi. Koko reitin ajan me ryhm\u00e4l\u00e4iset t\u00f6rm\u00e4ilimme edelleen toisiimme, p\u00e4\u00e4dyimme kummallisiin paikkoihin ja s\u00e4hl\u00e4simme keppiemme kanssa. V\u00e4lill\u00e4 joku melkein kamppasi minut, ja itse tallasin jonkun jaloille. <\/p>\n

Eniten pimeydess\u00e4 orientoitumista auttoivat toisten \u00e4\u00e4net, kaikkein eniten oppaamme valoisa puhe. Olisin mieluiten seurannut opastamme tiiviisti koko matkan, sill\u00e4 h\u00e4n oli ainoa meist\u00e4, joka kulki reitill\u00e4 vakaasti ja vaikeuksitta. H\u00e4n kertoili meille monenlaisia yksityiskohtia tiloista, joissa olimme, ja antoi vinkkej\u00e4, miten saamme reitin varrella selville tietoja, jotka hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 selviytymisess\u00e4. H\u00e4n ohjasi meit\u00e4 tunnustelemaan eri materiaaleja ja kuuntelemaan tarkasti, mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme kuuluvat \u00e4\u00e4net kertovat meille kulloisestakin ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Monet ryhm\u00e4l\u00e4isist\u00e4 kysyiv\u00e4t varsin henkil\u00f6kohtaisiakin asioita oppaamme sokeudesta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 sokeana. H\u00e4n vastaili todella k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja torjui tahdikkaasti liian tungettelevat kysymykset, joita monet esittiv\u00e4t varsinkin lopussa, jolloin olimme kokoontuneet keskustelemaan kokemuksistamme pimeyden keskell\u00e4 sijaitsevaan kahvilaan.<\/p>\n

Kun 90-minuuttinen t\u00f6rm\u00e4ilymme pimeydess\u00e4 oli ohi ja hyv\u00e4stelimme oppaamme, jotkut toivoivat saavansa n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net. H\u00e4n vastasi pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti, ettei se olisi reilua, sill\u00e4 h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei voi koskaan n\u00e4hd\u00e4 meit\u00e4. Kiitetty\u00e4mme opastuksesta h\u00e4n poistui tilasta ja me kuljimme ohjeet saatuamme asteittain kohti valoa. Odottaessamme v\u00e4litilassa silmiemme tottuvan valoon silm\u00e4ilimme vaivihkaa toisiamme. Kenen kanssa olimmekaan vaeltaneet pimeydess\u00e4? Samalla kirjoitimme vieraskirjaan kiitoksemme Ramon-oppaallemme ja spontaanit ajatuksemme kokemuksesta. Kaikki olivat vaikuttuneita varsinkin oppaastamme, joka oli ollut majakkamme pimeydess\u00e4. H\u00e4n oli auttanut meid\u00e4t l\u00e4pi tuon alussa t\u00e4ysin mahdottomalta tuntuneen radan, ja h\u00e4nen positiivisuutensa ja yst\u00e4v\u00e4llisyytens\u00e4 oli saanut meid\u00e4t tuntemaan olomme lopulta turvalliseksi. H\u00e4nen opastuksensa ansiosta en ollut panikoitunut, vaikka olin menett\u00e4nyt minulle t\u00e4rkeimm\u00e4n aistini ja ollut ilman sit\u00e4 totaalisen avuton. Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 oppaamme on menett\u00e4nyt tuon aistin lopullisesti eik\u00e4 vain 90-minuuttisen kierroksen ajaksi, tuntui hurjalta. Nyt tied\u00e4n, miksi tarvitsin tuon kokemuksen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni n\u00e4k\u00f6aistin merkityksen syv\u00e4llisemmin ja ennen kaikkea omakohtaisesti. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 aistimusten ilotulituksen keskell\u00e4, minun ei tarvitse kuin laittaa silm\u00e4ni kiinni ja pystyn palaamaan kaikkiin niihin tuntemuksiin, joita tuon reitin varrella koin. Nyt kuulen tarkemmin my\u00f6s sataman \u00e4\u00e4net ja haistan Elbess\u00e4 virtaavan veden ja vastapaahdetun kahvin tuoksun. V\u00e4rit ymp\u00e4rill\u00e4ni n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t pimeyden j\u00e4lkeen kirkkaammilta kuin ennen. Toivon muistavani sulkea silm\u00e4t aina, kun alan kokea asiat liian itsest\u00e4\u00e4nselvin\u00e4. <\/p>\n

Liebe Gr\u00fc\u00dfe
\nSatu<\/p>\n

\"Strandpauli2pieni\"<\/a><\/p>\n

\u00a9 Tarusola<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yhden yst\u00e4v\u00e4n kirje toiselle Hampurista Helsinkiin Ahoi! Tervehdys Elben rantamilta! Olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 samoissa maisemissa, joissa kirjoitin viime vuonna Reviiri 2015 -antologiassa ilmestyneen P\u00f6ll\u00f6kavereita Elben rannalla -tarinan kielitaituri Lillin seikkailuista merikarhuisois\u00e4ns\u00e4 kanssa. Nyt haluan jakaa kokemuksen, joka sai minut miettim\u00e4\u00e4n aisteja ja niihin liittyvi\u00e4 tuntemuksia hyvin konkreettisesti. K\u00e4velin Hampurin Speicherstadtin varastorakennusten, kanavien ja hansakaupungin kauppatunnelman keskell\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"sfsi_plus_gutenberg_text_before_share":"","sfsi_plus_gutenberg_show_text_before_share":"","sfsi_plus_gutenberg_icon_type":"","sfsi_plus_gutenberg_icon_alignemt":"","sfsi_plus_gutenburg_max_per_row":"","footnotes":""},"categories":[31],"tags":[7,32,33,35,34],"class_list":["post-188","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-nayttely","tag-aistit","tag-dialog-im-dunkeln","tag-hampuri","tag-kirjoittaminen","tag-pimeys"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/188","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=188"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/188\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":210,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/188\/revisions\/210"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=188"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=188"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tarusola.fi\/kielikuvakohtaamisia\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=188"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}