Kahden ystävän kohtaaminen kolmannen kanssa eräänä lokakuun päivänä Pasilan kirjastossa
– Kiva, että kuva- ja sanataiteilija Suvi Nurmi tulee pitämään meille runopajan! [Satu]
– Meidän toiveesta runopajan tekstimateriaaliksi valikoituivat peruskoulun opetussuunnitelman perusteista kuvaamataidon ja äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineiden kohtien katkelmat. [Sini]
– Tuolta Suvi tuleekin. Tervetuloa! [Satu]
– No niin Sini ja Satu, mulla on tässä kahdessa kirjekuoressa niitä opsin sanoja, toisessa kuvaamataidon ja toisessa äidinkielen ja kirjallisuuden. Sekoitetaanko ne vai tehdäänkö kumpienkin uudet opetussuunnitelmat erikseen? [Suvi]
– Jos nyt ajattelee tätä uutta opsia, niin se sekoittaminen olisi aika perusteltua. [Sini]
– Siinä olisi myös sanoma meiltä: ei lokeroida vaan yhdistetään. [Satu]
– Niin voisi syntyä myös jotain luovempaa. Eli yhdistetään sanat. Noin, nyt ne ovat siinä! [Suvi]
– Tehdäänkö me nyt jokainen omamme vai yhteisiä? [Sini]
– Ihan miten te haluatte. Niistä tulee joka tapauksessa yhteisiä, koska mulla on ollut tapana, ettei runoja mitenkään merkitä, mikä on kenenkin. Näihin ei esimerkiksi laiteta omaa nimeä. Ne ovat kaikki yhteisiä loppujen lopuksi, ja tavallaan sen yhteisön tekemiä, vaikka jokainen tekisikin omaa. [Suvi]
– Sitten taustapaperin valinta. Haluatteko käyttää värillistä paperia vai valkoista? [Suvi]
– Eikö koulussa käytetäkin paljon huomiovärejä? [Sini]
– Mua ainakin houkuttaisi kovasti värillinen paperi sen pirteyden vuoksi. [Satu]
– Sanoja voi levitellä pöydälle, niin näkee paremmin, mitä siellä on. Niitä näyttäisi olevan aika sopiva määrä. Tästä poimitaan sitten itselle mieleiset sanat käyttöön. [Suvi]
– Ei ole siis mitään sanamääriä, joita pitää orjallisesti noudattaa? [Satu]
– Ei missään nimessä! Ylipäänsä tässä on monia tapoja tehdä ja olen antanut ihmisille aika vapaat kädet tehdä, miten haluaa. Eli saa etsiä sanoja tai ottaa summanmutikassa jokin määrä. Tätä voi ajatella modernina runona, jossa ei tarvitse noudattaa kaikkia sääntöjä, esimerkiksi välimerkkejä ei ole. [Suvi]
– Se kuulostaa erittäin inspiroivalta! [Satu]
– Otatko muuten huomioon alkuperäisen dokumentin fontit ja muut esteettiset valinnat? [Sini]
– Joskus olen käyttänyt alkuperäistä dokumenttia ihan sellaisenaan ja leikannut siitä sanat. Yleensä, jos dokumentteja on mahdollista käsitellä sähköisesti, olen tykännyt muuttaa ne vähän isompaan fonttiin käsittelyn helpottamiseksi. Lisäksi mulle on tärkeää ottaa lauseiden alusta kaikki isot kirjaimet pois. Poistan myös kaikki välimerkit, jotta sanat ovat tasa-arvoisia keskenään. [Suvi]
– Kuinka paljon osallistujia sulla on yleensä pajoissa? [Satu]
– Tosi vaihtelevainen määrä. Riippuu paljon tilanteesta. Joskus on nonstop-työpajoja, joihin voi tulla ja mennä ja viipyä haluamansa ajan, ja joskus pidän pajan vaikka kokonaiselle koululuokalle. Keskimäärin yhdessä pajassa on osallistujia ehkä 10. [Suvi]
– Kun olet ollut koulussa, ovatko ne olleet äidinkielen vai kuviksen tunteja? [Sini]
– Olen ollut espoolaisessa Ymmerstan koulussa, joka on kirjallisuuspainotteinen koulu. Heillä on ollut erilaisia tapahtumia, kuten Tarinoiden yö, jossa olen ollut vetämässä pajaa. Silloin olen ottanut sanat sattumanvaraisesti koulun kirjaston kirjoista. Yleensä sanat ovat kuitenkin jostakin hyvin epärunollisesta yhteydestä, esimerkiksi byrokraattisesta tai muuten rajoittavasta tekstistä, joka laitetaan runopajassa hieman karnevalistisin keinoin ylösalaisin. Siitä tehdään luovasti ja leikkisästi jotain uutta ottamalla ne sanat haltuun. [Suvi]
– Tämä uusi ops on kyllä varsin epärunollinen ja monelle opettajalle tuttu ja kysymyksiä herättävä. [Sini]
– Ja virallinen viitekehys, jonka puitteissa toimitaan. [Satu]
– Tämä on helposti lähestyttävä tehtävä. Ei tarvitse keksiä sanoja, kun ne ovat valmiina tässä ja niitä on hauska lähteä yhdistelemään. On ollut tosi antoisaa huomata, miten näin virallisistakin sanoista voi syntyä yllättäviä ja ihmeellisiä yhdistelmiä, jotka voivat kohota tarkoittamaan jotain aivan muuta kuin alkuperäisestä yhteydestä voisi kuvitella. Monissa yhteisöissä tällä voi olla myös voimaannuttava vaikutus. [Suvi]
– Eli saammeko nyt nappailla tuosta pöydältä sanoja ja aloittaa tekemisen? [Satu]
– Joo, siitä vaan etsimään sopivia sanoja! [Suvi]
– Tää on aika jännä juttu, kun tässä tulee koko ajan vastaan sellaisia omia sanoja. Kun tietyt itselleen tutut sanat tulevat vastaan, tuntuu kuin kohtaisi ystävän. [Satu]
– On hauskaa, kun tässä yhdistyy kirjallinen ja visuaalinen puoli, koska näitä sanoja voi myös sommitella eri tavoin, niin kuin olette huomanneet. Alakoulussa koululuokkien kanssa tehdessä on ollut kiinnostavaa huomata, että koululaiset ovat taipuvaisia tekemään suoria rivejä tiuhaan tahtiin yhtenäiseksi pötköksi. Mielellään he lisäävät sinne lyijykynällä vielä pisteen perään. [Suvi]
– Niin, koulussa on niin painotettu suoria rivejä ja hyvää käsialaa, että usein, jos ei sanota erikseen, lapset eivät välttämättä ymmärrä, milloin on irrottelun paikka. [Sini]
– Kun olette sommitelleet sananne, ne voi liimata paperille valitsemassaan järjestyksessä. [Suvi]
– Miltä teistä tuntui lähteä tekemään tätä? [Suvi]
– Innostavalta. Tämä oli houkutteleva tehtävä. [Satu]
– Oli helppoa aloittaa, sillä konsepti on selkeä. [Sini]
– Kiva kuulla. Monet ajattelevat samalla tavalla. Tämä idea on myös helppo tunnistaa, jos esimerkiksi jääkaappirunous on tuttua. [Suvi]
– Kiitos oikein paljon inspiroivan ja mukavan runopajahetken pitämisestä, Suvi! [Satu]
– Joo, kiitos, Suvi! Oli tosi hauskaa! [Sini]
© Tarusola
