Kirjaformaateissa

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä helmikuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Kiva, kun valo alkaa vihdoin voittaa! [Satu]

– Hei, Satu! No niinpä, mukavasti on taas päivät pidentyneet. [Sini]

– Kiitos, kun osallistuit aiemmin siihen eri kirjaformaatteja käsittelevään minigallupiin, joka on nyt julkaistu Suomenopettajat-lehden helmikuun numerossa. Puhuttaisiinko siitä vähän enemmän tänään? [Satu]

– Joo! Kiinnostaa kuulla, millaisia vastauksia sait gallupiin. [Sini]

– Kysyin tosiaan gallupkysymyksenä: Äänikirja, paperikirja vai e-kirja? Mikä on sinulle sopivin formaatti? Mitkä ovat lempiformaattisi hyvät ja huonot puolet? [Satu]

– No, saitko paljon vastauksia? [Sini]

– Vastauksia tuli reilusti yli kymmenen, ja paperikirja voitti tällä kertaa. [Satu]

– Perinteinen paperikirja on edelleen suosittu formaatti. Millaisia perusteluita sen puolesta tuli? [Sini]

– Tässä on näitä erilaisia vastauksia. Millaisia ajatuksia ne herättävät sussa? [Satu]

– Aika samoihin pohdintoihin olen päätynyt ystävieni kanssa aiheesta jutellessa. Kaikissa formaateissa on puolensa. Ihana tuo toteamus, että paperikirjassa on “paperihaavojen riski”, se oli asia, jota en ollut tullut ajatelleeksi. Itseni lisäksi parissa muussakin vastauksessa nousee esiin kirjojen ulkoasu, joka ei äänikirjoissa pääse oikeuksiinsa. Muistatko, meillähän oli jokin aika sitten blogissamme vieraana graafinen suunnittelija Minna Luoma juttelemassa kirjojen ulkoasun suunnittelusta? [Sini]

– Kyllä, se oli tosi mielenkiintoinen keskustelu. Erityisesti kiehtova Helsinki Noir -kansi jäi mieleeni. Hieno kansi saattaa houkutella tarttumaan kirjaan verbaalista kuvausta paremmin ainakin joissain tapauksissa.

Muuten, osallistuin Runebergin päivän aattona pidettyyn lukemistutkimuksen Helmiseminaariin, jonka ohjelma oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen. Esitelmät käsittelivät lukuharrastuksen ja lukutapojen tutkimista. Tutkija Ilona Lindhin esitelmä oli nimeltään Äänikirjojen kuuntelu osana lukuharrastusta. Hänen aineistossaan 69 % valitsi kaunokirjallisuuden osalta painetun kirjan. Äänikirjan valitsi 10 % ja e-kirjan 6 %. 14 % vastasi valinnan riippuvan kirjasta. [Satu]

– Oho, olen yllättynyt äänikirjojen ja e-kirjojen pienistä prosenttiosuuksista. Luulin, että ne ovat suositumpia. Ehkä tuttavapiirissäni vaan on ääni- ja e-kirjojen suurkuluttajia.  [Sini]

– Ilona Lindh viittasi esitelmässään keskusteluun, jota on käyty mediassakin äänikirjojen puolesta ja niitä vastaan. Lisäksi Lindh käsitteli esitelmässään muun muassa syitä, jotka äänikirjan kuuntelijat ovat nimenneet äänikirjan valinnan syiksi, kuten helppo hankittavuus, kätevä käyttö, saavutettavuus, yhteinen kuuntelumahdollisuus, ääneen helpompi keskittyä kuin tekstiin, hyvä nukahtamisapu, ei vie tilaa. [Satu]

– Siinä on monta syytä, miksi itsekin valitsen usein äänikirjat. Helppous ja kätevyys ovat suurimpia syitä. Nukahtamiseen en tosin ole vielä koskaan käyttänyt äänikirjaa. (Sini]

– Ilona Lindhin mukaan vastaajat nimesivät äänikirjan karttelun syiksi muun muassa keskittymisen vaikeuden, määrätyn tahdin ärsyttävyyden, formaatin jäykkyyden, lukijan vaikutuksen, digilaitteiden käytön välttelyn, nukuttavuuden, sopivien tilanteiden puutteen ja näkemyksen siitä, että kuuntelu ei ole lukemista. [Satu]

– Itseäni tosiaan häiritsee kaikkein eniten, jos lukijan ääni tai lukutyyli ei miellytä. Äänen kautta kokemukseen tulee niin paljon uusia ulottuvuuksia. Joskus lukijan ääni on ollut niin rouhea, että reagoin siihen fyysisesti. Tätäkin on tullut pohdittua joskus muutamien muiden äänikirjojen käyttäjien kanssa. Sama lukija, jonka tyyli ei sovi itselle, saattaa olla jonkun toisen suosikki. Omia suosikkilukijoitani ovat esimerkiksi Krista Kosonen, Vuokko Hovatta, Jukka Pitkänen, Anni Kajos ja Krista Putkonen-Örn. Tykkään myös, jos lukijana toimii kirjoittaja itse. Usein kyse on omaelämänkerrallisista tarinoista. Viimeksi kuuntelin Jani Toivolan Rakkaudesta (Kosmos 2021) Toivolan itsensä lukemana. [Sini]

– Lindhin aineiston vastauksien joukosta löytyi myös sellaisia, jotka ovat vähitellen totuttelemassa äänikirjojen kuunteluun. Lindh oli myös tehnyt hauskan kuuntelijatyyppijaon, jossa esimerkiksi ”kirjasekaani” on sellainen henkilö, joka ”käyttää eri muotoja limittäin ja vuorotellen”. ”Audioahmatti” puolestaan ”kuuntelee enemmän kuin lukee”, ja ”multitaskaaja” ”hyödyntää työmatkat ja muut sopivat hetket kuuntelemalla”. [Satu]

– Löydän itsestäni nuo kaksi viimeistä. On kätevää, kun ruoanlaiton tai siivouksen yhteydessäkin voi uppoutua tarinoiden maailmaan. Se tekee oikeastaan mistä tahansa mekaanisesta puhteesta kivempaa. Muistaakseni sä luet mielummin itse, kun kuuntelet kirjoja. Millaisissa tilanteissa sut saisi valitsemaan äänikirjan? [Sini]

– Varmaankin silloin, jos en näkisi enää lukea itse. Olen kyllä yrittänyt kuunnella äänikirjoja monesti, mutta se ei ole mun juttu. Haluan edetä omaan tahtiini ja turhaudun, kun kerrottuna tarina etenee niin hitaasti. Muutenkin tykkään rakentaa lukemani perusteella omat mielikuvat, jotka saattavat olla ihan erilaiset, jos kuuntelee asian jonkun toisen lukemana. Poikkeus tähän on ehdottomasti saksalainen Rilke Projekt, jonka puitteissa lempirunoilijani Rainer Maria Rilken upeista runoista on tehty todellisia kuuntelunautintoja. Niihin tosin kytkeytyy vahvasti myös musiikillinen ulottuvuus, eli ihan perinteisestä runonlausunnasta ei ole kyse.

Muuten, helmiseminaarissa puhuneen Ilona Lindhin viime vuonna ilmestynyt Matkasta kertomus: kielen ja kerronnan keinot omakohtaisessa matkakertomuksessa -väitöskirja on myös tosi mielenkiintoinen. Se käsittelee Antti Tuurin, Kyllikki Villan ja Juha Vakkurin kirjoittamia matkakirjoja. Olen sattumalta tämän vuoden alusta lähtien matkannut sekä Kyllikki Villan kanssa valtamerillä rahtilaivoilla että Juha Vakkurin kanssa eri Afrikan maissa. Ovatko heidän teoksensa sulle tuttuja? Toivottavasti ehditään puhua niistäkin kirjallisista seikkailuista jossain vaiheessa! [Satu]

– Nyt kun matkustaminen on vaikeampaa, voi edes kirjojen kautta päästä reissuun. Täytyy tunnustaa, että en ole juurikaan lukenut matkakirjoja. Kiitos vinkistä, kuulen mielelläni lisää näistäkin! [Sini]

– Hienoa, seikkaillaan siis tuonnempana yhdessä matkakirjojen parissa. [Satu]

©Tarusola

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.