Puhumassa hankkeesta Värinää varhaiskasvatuksessa

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä toukokuun lopun päivänä

– Moikka, Sini! Vihdoinkin on voinut taas huokaista: Oi, ihana toukokuu! [Satu]

– Kyllä, taas on saatu nauttia kasvun ihmeestä ja kevätkukkien tuoksusta. [Sini]

– Sä olet ollut kiireinen siinä Värinää varhaiskasvatuksessa -hankkeessa. Olisi kiva kuulla siitä lisää. Milloin hanke oikein alkoikaan, ja mitä kaikkea olette tehneet siinä? Entä mitä tavoitteita hankkeella on? [Satu]

– Värinää varhaiskasvatuksessa on Vantaan kuvataidekoulun ja musiikkiopiston yhteinen hanke. Opetushallituksen tukeman hankkeen tavoitteena on tuoda korkeatasoista taiteen perusopetusta osaksi varhaiskasvatusta. Lisäksi tämän pilottihankkeen tavoitteena on kehittää taiteen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yhteistyötapoja myös muihin oppilaitoksiin ja päiväkoteihin sovellettavaksi.  Omalta osaltani hanke alkoi syksyllä, kun pääsin mukaan suunnittelemaan kuvismuskaritoimintaa yhdessä musiikkikasvattajien ja varhaiskasvatuksen opettajien kanssa. Sitä ennen hankkeessa oli tietysti tapahtunut jo paljon sellaista, jossa en ollut mukana. Esimerkiksi hankkeeseen valitut vantaalaiset päiväkodit, lapsiryhmät ja varhaiskasvatuksen opettajat olivat jo tiedossa. Mukana on neljä kunnallista päiväkotia, joista kahdessa on kuvismuskaritoimintaa, yhdessä musiikkikasvattaja toimii työparina varhaiskasvattajan kanssa ja yhdessä kuvataidekasvattajan työparina on päiväkodin oma taidepedagogi.  [Sini]

– Kuulostaa kiinnostavalta. Kuinka monta henkilöä hankkeeseen on osallistunut ja millaista yhteistyötä olet tehnyt matkan varrella? [Satu]

– En osaa sanoa tarkkaa määrää hankkeeseen osallistuvista henkilöistä. Jokaisessa päiväkodissa on mukana lapsiryhmät ja varhaiskasvatuksen henkilökuntaa. Meitä taiteen perusopetuksen opettajia oli yhteensä kuusi. Kaksi kuvataidekoulun opettajaa ja neljä musiikkiopiston opettajaa. [Sini]

– Mikä on ollut mielenkiintoisinta hankkeessa? [Satu]

– Itselleni mielenkiintoisinta on ollut varmasti pohtia kaikkia niitä tapoja, joilla musiikkia ja kuvataidetta voisi yhdistää. Kun suunnittelussa on mukana vielä varhaiskasvatuksen ammattilaiset, on kasassa paljon ja monipuolista osaamista. Jokainen tuo suunnitteluun omat vahvuutensa, ja lapset ovat tietysti suunnittelun keskiössä. [Sini]

– Entä mikä on ollut haasteellisinta? [Satu]

– Useamman opettajan aikataulujen sovittaminen on ollut välillä haastavaa. Meillä tuntiopettajilla on tietysti omat opetukset ja täydet kalenterit. Vastaavasti myös varhaiskasvattajilla suunnitteluun irrotettava aika on rajallinen.  [Sini]

– Mitä havaintoja olet tehnyt lasten oppimiskokemuksista hankkeen aikana? [Satu]

– Meidät on otettu innostuneesti vastaan, ja tulimme nopeasti tutuiksi lasten kanssa.  Lasten into ja uteliaisuus tarttua kaikkeen uuteen on juuri varhaiskasvatusiässä erityisen vahvaa. Toiminta tapahtuu hetkessä ja siihen reagoidaan spontaanisti. Kuvismuskarin yhdistelmä tarjoaa heittäytymiselle paljon tilaa. Kun motivaatio on kohdillaan, on uuden oppiminen hauskaa. [Sini]

– Entä mitä uutta olet itse oppinut? [Satu]

– Todella paljon. Olen oppinut tietysti musiikkikasvattajalta paljon varhaisiän musiikkikasvatuksesta. On ollut mielenkiintoista päästä sukeltamaan musiikin maailmaan lasten kanssa. Olen soittanut elämäni ensimmäisen kerran ukulelea ja kanteletta siinä missä ne 3–5-vuotiaatkin. Samalla olen saanut ideoita musiikin käyttämiseen myös kuvataideopetuksessa. Kuvataiteen ja musiikin maailmassa on paljon yhteistä, kun sitä alkaa enemmän tutkimaan. Kaikkea sitä on sovellettu opetuksessa. Varhaiskasvattajilla on vankka kokemus opetettavasta ikäryhmästä ja vankka pedagoginen osaaminen. Heiltä opin paljon ryhmänhallintaa ja kivoja tapoja tuoda käsiteltäviä aiheita tutuksi leikin ja kuvien kautta. [Sini]

– Kieli-ihmisenä mua kiinnostaa aina kielen asema ja sen näkyväksi tekeminen eri yhteyksissä. Miten kieli on ollut näkyvissä tässä hankkeessa? [Satu]

– Yhden hankkeen päiväkodissa kasvattajat laskivat, että lasten perheissä puhutaan viittätoista eri kieltä. Mukana toiminnassa oli paljon suomenoppijoita, toiset vasta maahan tulleita. Tämä vaikutti paljon siihen, millaisia lauluja, leikkejä ja tarinoita valittiin mukaan toimintaa ja miten kuvia käytettiin kommunikoinnin apuna. Opetuksessa asioita näytettiin samalla, kun ne selitettiin. Tietysti myös pyrittiin puhumaan mahdollisimman selkeää suomea. Myös lasten omista kielistä tuli ajoittain puhetta. [Sini]

– Lasten kielelliset havainnot ovat parhaimmillaan todella herkullisia. Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa kuulemassa niitä puheita. Entäpä tekisitkö jotain toisin, jos hanke olisi alkamassa vasta nyt? [Satu]

– Ainahan on paljon asioita, joiden toimivuuden huomaa vasta käytännön kautta. Kaikkiin asioihin ei välttämättä pysty itse vaikuttamaan, vaikka tarve toisin tekemiselle olisikin tiedossa. Yhteiselle suunnittelulle olisi hyvä saada lisää aikaa. Paljon kivoja juttuja löytyy kaikilta osaavilta opettajilta takataskusta, mutta juuri sen yhteistyön kannalta olisi hedelmällistä päästä rauhassa ideoimaan ja kehittelemään, varsinkin kun mukana on näinkin erilaista osaamista. Käsitys siitä, mitä toisen edustama ala voi tarjota, voi olla aika rajoittunut. Itse ei osaa ehkä ehdotella juttuja, jotka ovat itselle sitä tuttua peruskauraa, mutta muille jotain ihan uutta. Lisäksi kun tutustuu paremmin, ei vähän villimpiäkään ideoita tarvitse ujostella. [Sini]

– Niinpä. Hedelmällinen yhteistyö vaatii usein aikaa kehittyäkseen. Jatkuuko hanke vielä? Entä onko sen pohjalta suunnitteilla jotain muuta? [Satu]

– Ymmärtääkseni hanke ei ainakaan tässä muodossa jatku. Mutta jotain uutta on varmasti suunnitteilla ja kehitteillä sen pohjalta.  Nyt kerätään kasaan hankkeessa mukana olleiden kokemuksia ja palautetta. Loppuvuodesta on tietääkseni tulossa enemmän kokoavaa tietoa myös sähköisen julkaisun muodossa. Palataanko siihen vaikka vuoden alussa? [Sini]

– Tosi mieluusti! Tässä alkaa nyt olla jo kesä ihan nurkan takana. Omistetaanko kesäkuukaudet blogissa luovalle toiminnalle? [Satu]

– Joo, ehdottomasti! Muistelin juuri sitä, kun muutama vuosi sitten kokeiltiin vuoropuhelua kuvilla tekstin sijaan. Otsikkona taisi olla Kuvien ketjussa. Sitä kiinnostaisi kokeilla uudelleen. [Sini]

– Loistava idea! Ihana päästä inspiroitumaan luontoon! [Satu]

©Tarusola

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *