Oppiaineiden yhteistyössä

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä marraskuun lopun päivänä

– Moi, Sini! Piristävää nähdä marraskuun pimeyden ytimessä!

– Samoin, Satu! Paljon kahvia, kynttilöitä ja kivoja kavereita on myös mun kaamoksenkestämisresepti.

– Olen viime aikoina päässyt monissa eri tilaisuuksissa kertomaan blogistamme ja sen lähtökohdasta, visuaalisuuden ja verbaalisuuden yhteispelistä. Se tuntuu kiinnostavan erityisesti kasvattajia. Sun hiljattain valmistunut opinnäytetyösihän linkittyy olennaisesti tähän sanan ja kuvan yhteispeliin.

– Kyllä. Aloittaessani kuvataidekasvatuksen opinnot 2014 julkaistiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, ja niitä käsiteltiin myös osana opintoja. Opetussuunnitelman perusteista löytyy paljon kokonaisvaltaisempaan oppimiseen pyrkivää ajattelua, kuten monilukutaito ja muut laaja-alaisen osaamisen tavoitteet sekä oppiaineiden yhteistyö monialaisten opetuskokonaisuuksien muodossa. Näistä etenkin monilukutaito visuaalisen kulttuurin näkökulmasta oli meillä erään kurssin sisältönä. Jo opintojeni alussa päätin, että opinnäytteeni käsittelee jollain tavalla visuaalisen ja verbaalisen kielen yhteistyötä.

– Me ollaankin työstetty tuota yhteistyötä kauan monessa eri muodossa. Miten päädyit käsittelemään aihetta opinnäytetyössäsi juuri yläkoulun näkökulmasta?

– Opetusharjoittelun kautta pääsin tutustumaan peruskoulun ja etenkin yläkoulun arkeen. Kyselin kiinnostuneena opettajien kokemuksia oppiaineiden yhteistyöstä ja seurasin uuden opetussuunnitelman herättämiä keskusteluja sosiaalisessa mediassa. Sitä kautta sain hieman käsitystä siitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia opetussuunnitelma tarjoaa aineenopettajille yläkoulussa. Alakoulussa opetuksen eheyttäminen on tietysti helpompaa ainakin niissä aineissa, joita opettaa sama luokanopettaja. Vaikutti myös siltä, että kuvataiteen ja äidinkielen sisältöjä opetetaan osittain päällekkäin. Monilukutaitoon liittyvä laaja tekstikäsitys on tuonut kuvien ja audiovisuaalisen materiaalin tulkinnan osaksi äidinkielenopetusta.

– Monilukutaito, kuten kielitietoisuus, ovat tosiaan uuden opsin ja myös uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden parhautta. Millainen sun tutkimusaineistosi olikaan ja miten päädyit valitsemaan sen?

– Halusin saada esiin opettajien kokemuksia peruskoulun arjesta ja siksi valitsin aineiston hankintatavaksi ryhmäkeskustelun. Keskusteluun osallistui kuusi opettajaa, kolme molemmista oppiaineista. Ryhmäkeskustelussa pyysin opettajia pohtimaan oppiaineiden yhteistyöalueita eheyttävän opetuksen näkökulmasta. Tämän lisäksi keskusteltiin myös siitä, miten oppiaineiden yhteistyötä voisi edistää ja mitkä tekijät vaikeuttavat oppiaineiden yhteistyötä.

Keskustelun lisäksi aineistonani olivat myös yläkoulun äidinkielen oppikirjat ja opetussuunnitelman perusteet. Oppikirjojen kautta yritin saada jonkinlaisen kuvan myös äidinkielen sisällöistä ja siitä, miten esimerkiksi kuvaa käsitellään osana äidinkielen opetusta.

Minua kiinnosti myös, mitä laajempi ja kokonaisvaltaisempi visuaalisen ja verbaalisen kielen näkökulmia yhdistävä opetus voisi tarjota. Kulttuurin monissa muodoissa visuaalinen ja verbaalinen kieli toimivat yhdessä osana monimediaista merkityksenantoa, joten mukana on myös kuvan ja sanan vuorovaikutuksen näkökulma. Ryhmäkeskustelussa aiheena oli myös opettajien yhteistyön edellytykset ja kokemukset uuden opetussuunnitelman mukaisesta eheyttävästä opetuksesta.

– Mitkä olivat niitä yhteistyölle hedelmällisiä alueita?

– Mediaopetuksen nähtiin tarjoavan paljon mahdollisuuksia myös laajemmalle oppiaineiden yhteistyölle. Media löytyy opetussuunnitelman perusteista sekä molempien oppiaineiden että laaja-alaisten tavoitteiden sisällöistä. Näin mediaan liittyvä osaaminen on liitetty yhä selkeämmin jokaisen oppiaineen tavoitteisiin. Tämän lisäksi ryhmäkeskustelussa esille nostettuja yhteisiä alueita olivat journalistinen kuva ja teksti, kuvittaminen, tiedon visualisointi ja mainonnan kuvat sekä sarjakuva, pelit, elokuva, draamakasvatus ja mediataide. Monet kokivat, että erityisesti kirjallisuuden ja taiteen historian käsittely yhteistyössä tarjosivat kokonaisvaltaisemman kuvan esimerkiksi tietyn aikakauden kulttuurista ja vähensi tiedon pirstaleisuutta. Yhteistyötä olisi varmasti hedelmällistä laajentaa myös historian opetukseen.

– Kerro jokin esimerkki siitä, miten oppiaineiden yhteistyössä toteutettu kokonaisuus voisi antaa oppilaille kokonaisvaltaisemman kuvan opetettavasta asiasta.

– Esimerkiksi journalistinen kuva ja teksti -kokonaisuus, joka ryhmäkeskustelussakin mainittiin, voisi huomioida erilaiset juttutyypit. Tekstilajille annettu tehtävä vaikuttaa kirjoittavan toimittajan lisäksi myös siihen, miten kuvajournalisti aihettaan lähestyy ja siten myös kuvan sisältöön ja sen välittämään tietoon. Siinä missä teksti ankkuroi kuvan merkityksiä, myös kuva rakentaa kokonaisuutta sekä muokkaa ja täydentää sanoin rakennettuja merkityksiä. Oppilaat voisivat valita aiheeksi omia kiinnostuksen kohteitaan. Journalismin ympärille rakennettuun opetuskokonaisuuteen sisältyy monia laaja-alaisen osaamisen tavoitteita, kuten vuorovaikutustaidot, projektityöskentely, osallisuus, vaikuttaminen, kulttuurinen osaaminen, monilukutaito ja TVT-taidot.

– Mainitsit aluksi, että oppiaineiden yhteistyö ei ole aina ongelmatonta. Millaiset asiat vaikeuttavat yhteistyötä?

– Opettajien arki on todella kiireistä. Ryhmäkeskusteluun osallistuneet opettajat kertoivat, kuinka yhteistyön onnistuminen edellyttää yhteistä suunnitteluaikaa, jota ei juurikaan ole. Toiset jopa toteuttavat yhteistyötä käyttäen siihen omaa vapaa-aikaansa, mutta sitähän ei voi keneltäkään vaatia. Vaikka opetussuunnitelma edellyttää laajempien kokonaisuuksien opettamista ja oppiainerajoja ylittävää opetusta, on lukujärjestys usein kuitenkin joustamaton. Koulun rakenteiden tulisi olla joustavammat ja opettajien saada enemmän tukea rajojen ylityksiin. Opinnäytteeni aineisto viittasi siihen, että erikseen lukujärjestykseen kirjattujen ilmiöjaksojen tai monialaisille oppimiskokonaisuuksille varattujen aikojen ulkopuolella lukujärjestyksestä poikkeaminen oli hankalaa. Opettajat eivät voi olla yksin vastuussa järjestelyistä.

– Suunnittelu ja toimivan materiaalin valmistaminen on tosiaan vaativaa: tarvitaan paljon aikaa, luovuutta ja kokemustakin. Entä miten oppiaineiden välistä yhteistyötä voisi edistää?

– Pohdittaessa rakenteiden muutostarpeita todettiin, että oppiaineiden sisältöjen ja tuntien karsiminen antaisi tilaa yhteiselle, ilmiöpohjaiselle ja pitkäkestoiselle oppimiselle. Karsittuja sisältöjä voisi siirtää osaksi laajempia kokonaisuuksia. Opetussuunnitelmien mukaisen sisältöjen ja tuntimäärien muutoksen epäiltiin kuitenkin olevan käytännössä hankalaa. Yhteistyö voisi myös helpottua, jos lukujärjestyksiin varattaisiin tunteja kahden tai useamman aineen yhteistyölle. Samanaikaisopetuksen nähtiin tarjoavan myös mahdollisuuksia tarkastella yhteistä aihetta tai jotain yhdessä koettua eri tiedonalojen näkökulmasta väitellen ja argumentoiden. Samalla oppilaat voisivat saada opettajilta myös vuorovaikutuksen mallia.

Opettajilta saivat paljon kiitosta myös erilaisten kulttuuritahojen järjestämät kurssit sekä museoiden yleisötyö, joka tarjoaa opettajille näyttelykokonaisuuksiin liittyviä pedagogisia materiaaleja.

– Kuulostaa lupaavasti siltä, että erilaisten yhteistyömuotojen kehittely tarjoaa paljon mahdollisuuksia jatkossakin.

– Kyllä, ja toivonkin, että hyviä kokemuksia jaetaan myös oman koulun ulkopuolelle. Se helpottaa varmasti opettajien arkea. Myös koulun ulkopuolisten tahojen apu on tärkeää ja arvostettua, kuten edellä mainitsin. Tarvitaan apua, tukea, aikaa ja kannustusta. Siitä puheen olleen, miten sua on kannustanut lukemaan se lukuhaaste, johon tartuit tämän vuoden alussa?

– Kyllä, ja toivonkin, että hyviä kokemuksia jaetaan myös oman koulun ulkopuolelle. Se helpottaa varmasti opettajien arkea. Myös koulun ulkopuolisten tahojen apu on tärkeää ja arvostettua, kuten edellä mainitsin. Tarvitaan apua, tukea, aikaa ja kannustusta. Siitä puheen olleen, miten sua on kannustanut lukemaan se lukuhaaste, johon tartuit tämän vuoden alussa?

– Kannustus on kyllä elementaarisen tärkeää, ja sitä pitäisi olla paljon enemmän kaikilla elämän osa-alueilla, kuten positiivista palautettakin. Helmetin lukuhaaste on antanut takaisin lukemisen ilon ja intohimon!

– Palataanko siihen joulukuun postauksessa?

– Joo, tosi mieluusti!

© Tarusola

Educassa

Kolmen ystävän kohtaaminen eräänä helmikuun päivänä

– Moi, Sini! Suvi ja mä oltiin tammikuun lopussa Educa-messuilla. [Satu]

– Kiva nähdä, Suvi ja Satu! Millaista messuilla oli? [Sini]

– Antoisaa. Ohjelma oli taas tuttuun tapaan innostava, informatiivinen ja monipuolinen. [Satu]

– Mä olin mukana Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun, HRSK:n, medialukutaitoprojektin esittelyssä. [Suvi]

– Se olikin kiinnostava tilaisuus, jossa käsiteltiin mediakasvatusta ja faktantarkistusta sekä Faktabaarin työtä erityisesti tammikuussa järjestettyjen presidentinvaalien yhteydessä. Esiintymässä oli HRSK:n rehtorin Kari Kivisen ja koulun opettajien ja oppilaiden lisäksi Faktabaarin perustajajäsen Mikko Salo, joka on valittu EU:n korkean tason disinformaatioryhmän ainoaksi suomalaisjäseneksi. [Satu]

– Mikä se Faktabaari oikein on ja miten se toimii? Entä voisinko minäkin käyttää sitä? [Sini]

Faktabaari on Suomen ainoa faktantarkistaja, jonka tavoitteena on harjoittaa jatkuvaa faktantarkistustoimintaa ja mediakasvatusta. Siitä on iloa ja hyötyä kaikille kasvattajille. [Satu]

– Rehtori Kari Kivinen kertoi, kuinka sosiaalisessa mediassa sovelletaan opittuja faktantarkistustaitoja: kannattaako löydettyyn linkkiin luottaa ja kannattaako se jakaa. Esityksessä viitattiin myös hyvän journalismin periaatteisiin, jotka Julkisen sanan neuvosto on julkaissut. [Suvi]

– Esityksessä oli erityisen innostavaa se, että projektissa mukana olleiden aikuisten lisäksi lapset ja nuoret kertoivat itse, mitä olivat tehneet medialukutaitoprojektin aikana. [Satu]

– No, mitä te teitte? [Sini]

– Me viidesluokkalaiset ollaan käyty Päivälehden museossa, ja meidän koulussa on käynyt vieraita puhumassa mediaan liittyvistä asioista. Meidän koulun yhdeksäsluokkalaiset järjestivät vaalipaneelin ja esittivät siinä presidenttiehdokkaita. Myös meidän joulujuhlanäytelmässä oli faktantarkistusta. [Suvi]

– Rehtori Kari Kivinen toi esiin sen, miten nuori kohtaa tuhansia mainoksia päivittäin. [Satu]

– Esimerkiksi pelatessa mainoksia ponnahtelee pelin keskelle ja mainosvideoita houkutellaan katsomaan pienillä virtuaalipalkkioilla. [Suvi]

– Totta! Paljon on myös mainontaa, jota on vaikea erottaa muusta median sisällöstä. Vaikuttajamarkkinointi sosiaalisen median seuraajille lisääntyy koko ajan. [Sini]

– Mainoksia pitää osata lukea ja tulkita. Sitä käsitellään äidinkielen opetuksessa. Eräs yleisössä ollut kuvaamataidon opettaja muistutti, miten mainoksien tulkitsemiseen tarvitaan ymmärrystä kuvasta. [Satu]

– Olen ehdottomasti samaa mieltä! Mainonta on multimodaalista, ja siksi on tärkeä osata tulkita visuaalisten elementtien, kielen ja vaikkapa äänen avulla välitettyjä viestejä ja mielikuvia. Myös kuvataideopetukseen kuuluu mediakasvatusta ja siihen liittyen mainonnan kriittistä tarkastelua. [Sini]

– HRSK:ssa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimiva Johanna Kumenius esitteli peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa olevia kohtia, joihin tällainen medialukutaitoprojekti linkittyy luontevasti.

– Medialukutaitoa tarvitaan koulussa ja ihan kaikkialla elämässä. [Suvi]

– On hienoa, että erilaiset hankkeet tarjoavat kasvattajille uusia välineitä mediakasvatukseen. Onko teille jo tuttu tämä Mediakasvatusseuran kooste, jossa esitellään 100 mediakasvatusideaa jaettuna eri teemoihin? Itse olen ehtinyt kuluneen vuoden aikana tutustua vasta osaan ideoista. Sieltä löytyy näköjään myös teille tuttu Faktabaari. [Sini]

– Kiitos hyvästä linkkivinkistä! Täytyykin perehtyä siihen oikein ajan kanssa. [Satu]

© Tarusola

Runopajassa

kohtaaminenrunopajassa

Kahden ystävän kohtaaminen kolmannen kanssa eräänä lokakuun päivänä Pasilan kirjastossa

– Kiva, että kuva- ja sanataiteilija Suvi Nurmi tulee pitämään meille runopajan! [Satu]

– Meidän toiveesta runopajan tekstimateriaaliksi valikoituivat peruskoulun opetussuunnitelman perusteista kuvaamataidon ja äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineiden kohtien katkelmat. [Sini]

– Tuolta Suvi tuleekin. Tervetuloa! [Satu]

– No niin Sini ja Satu, mulla on tässä kahdessa kirjekuoressa niitä opsin sanoja, toisessa kuvaamataidon ja toisessa äidinkielen ja kirjallisuuden. Sekoitetaanko ne vai tehdäänkö kumpienkin uudet opetussuunnitelmat erikseen? [Suvi]

– Jos nyt ajattelee tätä uutta opsia, niin se sekoittaminen olisi aika perusteltua. [Sini]

– Siinä olisi myös sanoma meiltä: ei lokeroida vaan yhdistetään. [Satu]

– Niin voisi syntyä myös jotain luovempaa. Eli yhdistetään sanat. Noin, nyt ne ovat siinä! [Suvi]

kuva1

– Tehdäänkö me nyt jokainen omamme vai yhteisiä? [Sini]

– Ihan miten te haluatte. Niistä tulee joka tapauksessa yhteisiä, koska mulla on ollut tapana, ettei runoja mitenkään merkitä, mikä on kenenkin. Näihin ei esimerkiksi laiteta omaa nimeä. Ne ovat kaikki yhteisiä loppujen lopuksi, ja tavallaan sen yhteisön tekemiä, vaikka jokainen tekisikin omaa. [Suvi]

– Sitten taustapaperin valinta. Haluatteko käyttää värillistä paperia vai valkoista? [Suvi]

– Eikö koulussa käytetäkin paljon huomiovärejä? [Sini]

– Mua ainakin houkuttaisi kovasti värillinen paperi sen pirteyden vuoksi. [Satu]

– Sanoja voi levitellä pöydälle, niin näkee paremmin, mitä siellä on. Niitä näyttäisi olevan aika sopiva määrä. Tästä poimitaan sitten itselle mieleiset sanat käyttöön. [Suvi]

– Ei ole siis mitään sanamääriä, joita pitää orjallisesti noudattaa? [Satu]

– Ei missään nimessä! Ylipäänsä tässä on monia tapoja tehdä ja olen antanut ihmisille aika vapaat kädet tehdä, miten haluaa. Eli saa etsiä sanoja tai ottaa summanmutikassa jokin määrä. Tätä voi ajatella modernina runona, jossa ei tarvitse noudattaa kaikkia sääntöjä, esimerkiksi välimerkkejä ei ole. [Suvi]

– Se kuulostaa erittäin inspiroivalta! [Satu]

kuva2

– Otatko muuten huomioon alkuperäisen dokumentin fontit ja muut esteettiset valinnat? [Sini]

– Joskus olen käyttänyt alkuperäistä dokumenttia ihan sellaisenaan ja leikannut siitä sanat. Yleensä, jos dokumentteja on mahdollista käsitellä sähköisesti, olen tykännyt muuttaa ne vähän isompaan fonttiin käsittelyn helpottamiseksi. Lisäksi mulle on tärkeää ottaa lauseiden alusta kaikki isot kirjaimet pois. Poistan myös kaikki välimerkit, jotta sanat ovat tasa-arvoisia keskenään. [Suvi]

– Kuinka paljon osallistujia sulla on yleensä pajoissa? [Satu]

– Tosi vaihtelevainen määrä. Riippuu paljon tilanteesta. Joskus on nonstop-työpajoja, joihin voi tulla ja mennä ja viipyä haluamansa ajan, ja joskus pidän pajan vaikka kokonaiselle koululuokalle. Keskimäärin yhdessä pajassa on osallistujia ehkä 10. [Suvi]

– Kun olet ollut koulussa, ovatko ne olleet äidinkielen vai kuviksen tunteja? [Sini]

– Olen ollut espoolaisessa Ymmerstan koulussa, joka on kirjallisuuspainotteinen koulu. Heillä on ollut erilaisia tapahtumia, kuten Tarinoiden yö, jossa olen ollut vetämässä pajaa. Silloin olen ottanut sanat sattumanvaraisesti koulun kirjaston kirjoista. Yleensä sanat ovat kuitenkin jostakin hyvin epärunollisesta yhteydestä, esimerkiksi byrokraattisesta tai muuten rajoittavasta tekstistä, joka laitetaan runopajassa hieman karnevalistisin keinoin ylösalaisin. Siitä tehdään luovasti ja leikkisästi jotain uutta ottamalla ne sanat haltuun. [Suvi]

– Tämä uusi ops on kyllä varsin epärunollinen ja monelle opettajalle tuttu ja kysymyksiä herättävä. [Sini]

– Ja virallinen viitekehys, jonka puitteissa toimitaan. [Satu]

– Tämä on helposti lähestyttävä tehtävä. Ei tarvitse keksiä sanoja, kun ne ovat valmiina tässä ja niitä on hauska lähteä yhdistelemään. On ollut tosi antoisaa huomata, miten näin virallisistakin sanoista voi syntyä yllättäviä ja ihmeellisiä yhdistelmiä, jotka voivat kohota tarkoittamaan jotain aivan muuta kuin alkuperäisestä yhteydestä voisi kuvitella. Monissa yhteisöissä tällä voi olla myös voimaannuttava vaikutus. [Suvi]

– Eli saammeko nyt nappailla tuosta pöydältä sanoja ja aloittaa tekemisen? [Satu]

– Joo, siitä vaan etsimään sopivia sanoja! [Suvi]

– Tää on aika jännä juttu, kun tässä tulee koko ajan vastaan sellaisia omia sanoja. Kun tietyt itselleen tutut sanat tulevat vastaan, tuntuu kuin kohtaisi ystävän. [Satu]

– On hauskaa, kun tässä yhdistyy kirjallinen ja visuaalinen puoli, koska näitä sanoja voi myös sommitella eri tavoin, niin kuin olette huomanneet. Alakoulussa koululuokkien kanssa tehdessä on ollut kiinnostavaa huomata, että koululaiset ovat taipuvaisia tekemään suoria rivejä tiuhaan tahtiin yhtenäiseksi pötköksi. Mielellään he lisäävät sinne lyijykynällä vielä pisteen perään. [Suvi]

– Niin, koulussa on niin painotettu suoria rivejä ja hyvää käsialaa, että usein, jos ei sanota erikseen, lapset eivät välttämättä ymmärrä, milloin on irrottelun paikka. [Sini]

– Kun olette sommitelleet sananne, ne voi liimata paperille valitsemassaan järjestyksessä. [Suvi]

kuva3

– Miltä teistä tuntui lähteä tekemään tätä? [Suvi]

– Innostavalta. Tämä oli houkutteleva tehtävä. [Satu]

– Oli helppoa aloittaa, sillä konsepti on selkeä. [Sini]

– Kiva kuulla. Monet ajattelevat samalla tavalla. Tämä idea on myös helppo tunnistaa, jos esimerkiksi jääkaappirunous on tuttua. [Suvi]

– Kiitos oikein paljon inspiroivan ja mukavan runopajahetken pitämisestä, Suvi! [Satu]

– Joo, kiitos, Suvi! Oli tosi hauskaa! [Sini]

© Tarusola

Suomen taiteen tarinassa

kohtaaminensuomentaiteentarinassa

Kahden ystävän kohtaaminen Ateneumissa eräänä syyskuun lopun päivänä

– Hienoa, että ehdittiin uudestaan tänne Suomen taiteen tarina -näyttelyyn, jossa on uudenlainen näkökulma tuttuihin teoksiin.

– Näyttelyssä tunnetut suomalaiset klassikot nähdään osana kansainvälistä taiteen kehitystä. Tästä Klassikot-huoneesta esimerkiksi löytyy kylpeviä ihmishahmoja esittäviä teoksia useamman kotimaisen ja ulkomaisen taiteilijan kuvaamina. Hienoja rinnastuksia! Näyttelyarkkitehtuurista on kuulemma vastannut alankomaalainen Marcel Schmalgemeijer, joka katsoi kokoelmia hyvin eri näkökulmasta kuin suomalaisen taiteen asiantuntijat.

klassikot_huone

– Maaliskuussa järjestetyssä opeinfossa oli antoisaa tutustua näyttelyyn esittelyjen ja opastusten avulla. Satu Itkosen keskusteleva kuvan tarkasteluopastus oli hyvä johdanto Visual Thinking Strategies -menetelmään, johon kannattaa perehtyä tarkemmin.

– Tosiaan, joskus nämä klassikkoteokset ovat niin tuttuja jo lapsuudesta, ettei niitä oikein enää katso kunnolla.

– Tuo menetelmä kehittää hyvin myös keskustelu- ja väittelytaitoja sekä kriittistä ajattelua, kuten Satu Itkonen toteaa tekstissään.

– Kuvataiteella oli tärkeä merkitys kansallistunteen heräämiselle, ja historiallisten aiheiden kuvaamiseen haettiin oppia ulkomailta. Tässä näyttelyn yhteydessä julkaistussa Suomen taiteen tarina -kirjassa taidemuseon johtaja Susanna Pettersson kertoo esimerkiksi Albert Edelfeltin opiskelleen historiamaalausta Antwerpenissa ja Pariisissa.

– Aiheet löytyivät usein kotimaisesta kirjallisuudesta, ja esimerkiksi Zacharias Topeliuksen Maamme kirja innoitti monia. Kirjallisuudella on myös ollut merkittävä asema kansallisen identiteetin rakentamisessa ja suomalaisuuden määrittelyssä. Suomalaisen kulttuurin moni-ilmeisyyttä käsitellään virkistävästi muun muassa teoksessa Monikulttuurisen maamme kirja, jonka ovat toimittaneet Marjukka Kenttälä, Lasse Koskela, Saija Pyhäniemi ja Tuomas Seppä.

suomen-taiteen-tarina-kirja

– Huomasitko muuten, että tässäkin Maisema-huoneen salitekstissä on nostettu esiin J.L. Runebergin ja Zacharias Topeliuksen vastakkaiset ajatukset suomalaisesta maisemasta?

– Kyllä! Olisi hienoa, jos tuota kirjallisuusnäkökulmaa olisi täällä vielä enemmän kuvataiteen rinnalla. Suomen taiteen tarinan rakentamisessa kirjallisuudessa ja kuvataiteessa on niin yhteiset lähtökohdat: niiden vuorovaikutus on läheistä, kuten musiikinkin. Näiden kaikkien vuoropuhelu samassa näyttelyssä vielä laajemmin toisi syvyyttä aiheen käsittelyyn myös opetuksen kannalta.

– Kouluille on tarjolla opastusten lisäksi kivoja tehtäviä, joissa on otettu huomioon perusopetuksen uusi opetussuunnitelma.

– Monet tehtävät on suunniteltu äidinkielen ja kirjallisuuden sekä kuvataiteen oppiaineet huomioiden.

– Pohdin juuri tekeillä olevassa opinnäytetyössäni noiden kahden oppiaineen yhteistyötä peruskoulussa.

jatkotehtavat-kouluille

– Tehtävissä erityisen mielenkiintoinen on Kuunnellen kuvaksi -piirustustehtävä, jossa opettaja kuvailee valitsemansa teoskuvan oppilaille mahdollisimman tarkasti ja oppilaat piirtävät opettajan kuvailun pohjalta oman versionsa. Jos tehtävää sovellettaisiin niin, että oppilaat kuvailisivat teoksia toisilleen, saataisiin kielellinen näkökulma esiin vielä vahvemmin.

– Teoksen kuvailu varmasti vaatii selkeää ilmaisua ja laajaa sanavarastoa. Sullahan on kokemusta kuvailutulkkauksesta, Satu.

– Joo, sitä on tosiaan tullut tehtyä jonkin verran. Marraskuussa pääsee myös syventämään oppimaansa Kulttuurin yhdenvertaisuus -foorumilla.

– Sieltä saa varmasti monia uusia näkökulmia kulttuuripalveluiden saavutettavuuteen. Palataan siihen myös blogissa marraskuussa!

– Palataan! Sitä ennen saamme mielenkiintoisen vieraan keskustelemaan kanssamme lokakuussa!

©Tarusola