OOO:ssa

Kahden ystävän kohtaaminen lastenkirjaprojektin keskellä

– Hei, Sini! Olisiko nyt hyvä hetki puhua lastenkirjaprojektistamme, kun kirja Mainio matkatoimisto: Oivallisten Otusten Osakeyhtiö, tuttavallisesti OOO, on jo julkaistu?

– Joo! Meiltä onkin kyselty paljon kirjan tekemisen vaiheista. Esimerkiksi siitä, oliko teksti olemassa ennen kuvia vai onko niitä tehty samaan aikaan, kun kuulemma tekstin ja kuva toimivat niin hyvin yhdessä.

– Onpa hienoa, että tiivis yhteistyömme on välittynyt myös lukijoille!

– Muistan joskus kauan sitten heittäneeni ilmoille ajatuksen yhteisestä lastenkirjaprojektista. Oltiin muistaakseni lasten kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Siinä taisi mennä pari vuotta, kun yllättäen sulla olikin hauska idea, johon lähdin ilolla mukaan. Tarinarunko tarvittiin tietysti ennen kuvien syntymistä, mutta ilokseni pääsin myös tarinan suunnitteluun mukaan jo alkuvaiheessa. Mistä se tarina niin yllättäen sai alkunsa, Satu?

– Se oli hauska hetki! Se oli syksyllä 2013. Olin Pasilan kirjastossa kirjoittamassa ihan muita tekstejä. Päätin pitää tauon ja siirryin istumaan luontokirjojen hyllyn lähellä sijaitsevan pöydän ääreen. Katseeni vaelsi hyllyn kirjoissa ja pysähtyi Eläimet-kirjaan. Tartuin siihen ja sivuja selatessani kirjasta löytyi nimeltään ja ulkonäöltään toinen toistaan kiehtovampia eläimiä, esimerkiksi kalju-uakari, vaippamölyapina, munkkisaki ja täpläkuskus. Kirjoitin nimiä muistivihkooni, ja yhtäkkiä mulle tuli ajatus: mitä jos nämä omalaatuiset otukset työskentelisivät ihmisten lähdettyä koteihinsa toimistossa, joka järjestää matkoja kyseisten eläimien kotimaihin. Bussissa matkalla kirjastosta hakemaan lastani koulusta alkoi mielessäni pulputa erilaisia riimejä. Soitin koulun läheltä heti sulle, Sini, ja esittelin ideaa.

– Se oli tosi yllättävä ja ilahduttava puhelu! Sain sen saman mainion kirjan sulta myöhemmin lahjaksi.

– Musta meidän yhteistyössä on ollut loistavaa, kun olen aina voinut esitellä sulle mitä villeimpiä ideoitani etkä ole koskaan torpannut niitä vaan antanut kannustavaa palautetta. Varsinkin siinä varhaisvaiheessa, kun vasta totuttelin luovaan työskentelyyn ja taidekirjoittamiseen, se oli mulle tosi tärkeää. Olen oppinut sulta paljon muutenkin luovuudesta, joka oli pitkään omassa työssäni opettajana ja tutkijana hieman taka-alalla. Nykyisin luovuus on vahvemmin läsnä kaikessa tekemisessäni.

– Samaa voin sanoa omasta suhteestani kirjoittamiseen. Itselleni kirjoittaminen on ollut aina vaikeaa, vaikka tarinoita syntyisikin, saavat ne usein vain kuvallisen muodon. On ollut myös hauska päästä seuraamaan riimien syntymistä. Riimiparien rajat ja mahdollisuudet vaikuttivat tietysti myös kuvitukseen.

– Riimittelyssä jouduin myös pohtimaan paljon muotoa ja kieltä. Halusin kertoa tarinan riimimuodossa mutta yksittäisten runojen sijaan laajempana tarinana. Koen sen olevan ikään kuin funktionaalista runoutta. Riimimuodon valitsin kielellisen leikittelyn ja sen hyötyjen takia. Jossain vaiheessa kokeilin kertoa tarinan suorasanaisesti, mutta se ei tuntunut yhtä omanlaiseltaan kuin riimimuotoinen. Riimit ovat hioutuneet matkan varrella aika paljon varsinkin kriittisen kirjailijaystäväpalautteen ansiosta.

– Myös kuvien muoto mietitytti paljon. OOO:ssa pääsin tekemään ensimmäistä kertaa kuvitusta lastenkirjaan. Minkä tekniikan valitsen? Millä tyylillä toteutan kuvituksen? Koska kirjan yksi idea oli tuoda esiin luonnon mahtavaa monimuotoisuutta, päätin olla aika uskollinen eläinten ulkomuodolle ja yrittää saada niistä mahdollisimman ilmeikkäitä. Paljon tässä projektissa opin kuvittamisesta myös kantapään kautta ja paljon on varmasti vielä opittavaa.

– Me pohdittiin paljon myös kirjassa käsiteltävää työn tekemistä ja toimistoa miljöönä. Tähän liittyi myös pohdinta joistakin vähän vaikeammista sanoista, kuten osakeyhtiö, herkkähipiäinen tai meditoida. Myös eläinten nimet herättivät pohdintaa. Jotkut ovat aika monimutkaisia, mutta kuitenkin mielestämme tärkeitä pitää sellaisina. Kirjaa luetaan suurimmaksi osaksi aikuisen kanssa, joten aikuinen voi auttaa selittämällä vaikeita sanoja. Myös eläinten nimijärjestelmän kaksi eri versiota tuottivat hieman pulmia: mitä järjestelmää käyttää? Me yritettiin kuitenkin pysyä mahdollisimman johdonmukaisesti kyseisen inspiraationa toimineen eläinkirjan versioissa. Tarina kasvoi ajan kuluessa. Pellervo Puukenguru otettiin mukaan lapsinäkökulman takia. Ajattelimme, että lapset voivat samastua uteliaaseen ja kyselevään Pellervoon ja hänen kauttaan nähdä toimistomaailman eri tavalla.

– Ensimmäinen versio oli tosiaan aika erilainen ja myös paljon lyhyempi. Olen kyllä tosi iloinen, että Pellervo saapui seikkailemaan. Jos kirjaa oltaisiin tehty tiukalla aikataululla, Pellervoakaan ei olisi syntynyt. Vaikka en seuraavaa kirjaa haluaisi tehdä ihan yhtä pitkään ja kaiken muun ohessa, oli kiireettömyydestä kyllä hyötyäkin. Tarinan lopussa toimistoon saapuvat ihmiset, jotka muistuttavat ulkoisesti eläinhahmoja. Vaikka se oli hauska ajatus, aiheutti se myös haasteita siinä miten monimuotoisuus toteutetaan ihmishahmojen ulkonäössä. Hahmot ovat koomisia, ja toimistossa on yleensä tietty hierarkia. Miltä näyttää sihteeri tai pomo? Myös eläimet saavat eri kulttuureissa erilaisia merkityksiä, joten tulkinta voi viedä moneen suuntaan.

– Se, että me ollaan tehty kirjasta myös saksankielinen versio, vaikutti myös kuvitukseen. Joitakin hahmoja lisättiin, koska ne mainitaan vain toisen tarinan riimeissä. Esimerkiksi suomalaisessa tekstissä ei ole pieniä kettuja, jotka nauravat saksalaisessa tekstissä:

Gisela Gaur stolpert über Baos Spielsachen.
Im Hintergrund fangen die kleinen Füchse an zu lachen.
Gisela beginnt wütend zu brüllen:
„Wer will meinen Arbeitsplatz mit Spielzeug überfüllen?“

– Kirjaan vaikutti paljon myös se arvokas palaute, jota saatiin erilaisilta testiryhmiltä. OOO:ta lukivat lapsiperheet sekä tekstin ja kuvan ammattilaiset. Myös meidän omat lapset tekivät hyviä huomioita, jotka jalostivat lopputulosta.

– Tarinan pituus arvelutti välillä: mitä jätetään pois vai jätetäänkö? Vähän loppujen lopuksi jäi pois. Toimistossa päiväsaikaan työskenteleviä ihmisiä kirjan lopussa mietittiin viimeiseen asti. Ratkaisu jättää heidät tarinaan lienee ihan onnistunut. Lukijoiden palautetta on tietysti kiva saada tästäkin.

– Kirjan nimeäkin tuli pohdittua pitkään. Alkujaanhan se oli Omalaatuisten Otusten Osakeyhtiö. Siinä ehkä korostui erilaisuus liikaa, miksi vaihdoimme adjektiivin oivallisiksi. Koska nimi aika pitkä, mietimme saamamme palautteen perusteella, olisiko Mainio matkatoimisto parempi. OOO-lyhenne on kulkenut matkassa mukana alusta asti.

– Tuntuu, että molemmista nimistä on tykätty. Ainakin kuulemani palaute on ollut hyvää. Seuraavan kirjan tekemisessä ollaankin jo paljon viisaampia. Kyllä tämä on ollut todella opettavainen prosessi. Oman kokemuksen kautta arvostan entistä enemmän lastenkirjojen tekijöitä.

– Tästä eteenpäin on hyvä jatkaa! Mieluiten ei ilman Tyyne Tyrskykatkaa.

© Tarusola

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://www.tarusola.fi/kielikuvakohtaamisia/lastenkirja/ooossa/
Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *