Kodissa

Ässäkeksit

Kahden ystävän kohtaaminen eräänä maaliskuun lopun päivänä Sadun luona

– Tervetuloa, Sini! Kiva nähdä!

– Kiva tulla! Toin näitä ässäkeksejä.

– Kiitos. Käy peremmälle.

– Kotisi on kyllä ihana! Ihan sinun näköisesi!

– Kiitos kovasti. Viimeksi kaupungilla tavatessamme tuli puhetta kielimaisemasta. Julkisessa tilassa korostuu valta ja vallankäyttö. Lainsäädäntö säätelee kadun kielimaisemaa. Yritykset voivat rahalla ostaa itselleen näkyvyyttä. Yksityisen ihmisen on hyvin vaikeaa saada itseään esille ja vaikuttaa julkiseen maisemaan.

– Olen kuvataiteilijana miettinyt tätä paljon esimerkiksi omien näyttelyjeni tiedottamisen yhteydessä. Kaupungilla on todella vähän paikkoja, joihin on lupa kiinnittää julisteita. Muutamat yritykset onneksi tarjoavat ilmoitustauluja pienten tapahtumien mainontaan. Jos haluaa viestittää jotain muuta, se on vaikeaa tehdä kaupunkitilassa tai sitten sanomaa pitää jakaa esimerkiksi lentolehtisten avulla. Muuten, Helsingissä pidetään huhtikuun loppupuolella Kaupunkitutkimuksen päivät, joiden teema on tänä vuonna Toimijoiden kaupunki.

– Kaupunkitilassa näkyy kielistä ja viesteistä ylipäänsä valikoitu otos, johon yksilö ei voi juurikaan vaikuttaa rikkomatta sääntöjä. Myös koulu on julkinen tila, jossa yksilön viestit ovat rajoitetumpia ja kielten näkyminen mahdollisesti myös. Tätä on käsitelty kielentutkimuksessa jonkin verran. Ajatuksia herättävänä johdantona koulun monikielisiin käytänteisiin mieleeni tulee Sirkku Latomaan ja Maria Kelan kirjoittama Transkieleilyä mäkihyppytornin juurella -katsaus Translanguaging ‒ Practices, Skills and Pedagogy -konferenssista. Se on ilmestynyt Suomi toisena kielenä opettajat ry:n jäsenlehden, Sutinan, numerossa 3/2015.

– Tuo onkin herkullinen aihe, josta olisikin paljon puhuttavaa, joten palataan ehdottomasti siihen jonain toisena kertana!

– Kotona, yksityisessä tilassa, valinnat voi nähdä vapaina, ja ne ovat osa ruohonjuuritason ja arjen kielipolitiikkaa. Olen tekemässä väitöskirjaa kolmikielisten perheiden kielivalinnoista ja käsitellyt aihetta esimerkiksi tässä tekstissä, jossa tarkastelen kolmikielistä kotia kasvuympäristönä.

kirjat

– Joo, muistan, että olet kertonut tästä projektista.

– Tarusola ry:n järjestämään Kiehtova kielimaisemani -kilpailuun osallistuneet lapset olivat päätyneet kuvaamaan kilpailutöissään pääasiassa julkista tilaa, mikä on kiinnostava valinta.

– Ehkä asiaa on helpompi käsitellä yleisellä tasolla. Saattaa myös olla, että maiseman käsite ohjasi kuvaamaan laajempaa näkymää? Yksityisiä valintoja voi olla myös vaikeampi käsitellä, ja toisaalta kilpailussa kannustettiin luovuuteen ja mielikuvituksenkin käyttöön.

– Visuaalisuus kieltä ja kielenkäyttöä kuvattaessa avaa uusia ulottuvuuksia perheen kielipolitiikan tarkasteluun. Tästä on hyvänä esimerkkinä Kieliä kellon ympäri: perhe monikielisyyden tutkimuksen kohteena -artikkeli, jossa käsitellään myös visuaalisuutta kielitilannetta kartoitettaessa. Artikkelin kirjoittajat, jotka ovat lingvistejä, tarkastelevat myös esimerkiksi sitä, miten monikielisyyttä on käsitelty mm. esineiden ja valokuvien kautta. Mitä ajatuksia se herättää kuvaihmisessä?

– Se kertoo kuvien lukutaidon tärkeydestä ja siitä, miten monta näkökulmaa yhteen kuvaan voi löytää. Hyvä, että se on otettu huomioon kielentutkimuksessa.

– Kun kodin kielimaisemaa kartoittaa myös esineitä tarkastelemalla, selviää, mitkä kielet saavat kodissa näkyvää tilaa ja mitkä eivät – aivan kuin kaupungin kielimaisemaa tarkasteltaessakin.

– Kodin esineitä on tarkasteltu paljon myös taiteessa. Outi Liusvaaran Kotiarkeologia-projekti vuodelta 1996 tulee ensimmäisenä mieleeni. Siinä taiteilija luetteloi ja analysoi kaikki oman kotinsa 6128 esinettä. Myös kuvataideopetuksessa on käsitelty esinekulttuuria ja identiteettiä itselle tärkeiden esineiden kautta. On kiinnostavaa, miten ihmisten mielenkiinnon kohteet näkyvät kotona. Aina asiat eivät saa visuaalista muotoa, vaikka ovatkin tärkeä osa elämää. On myös hauskaa tarkastella, miten useamman ihmisen yhteisessä kodissa asukkaat näkyvät omalla tavallaan.

– Niin, silloin on tehtävä myös kompromisseja eri valinnoissa.

– Täällä teillä kyllä huomaa, että kieleen on kiinnitetty huomiota. Kielikysymykset ovat ilmeisesti vaikuttaneet myös tiettyihin ostopäätöksiin?

– Kyllä. Kielien näkyminen monissa esineissä on ihan selkeä valinta: Olen halunnut kotiimme myös näkyviin – ei vain kuuluviin – kieliä, joilla on meille merkitystä. Tiettyjä esineitä valitessani kiinnittää huomiota niissä käytettyihin kieliin. Haluan jokapäiväisillä valinnoillani liputtaa aidon monikielisyyden puolesta. Se ei tosin aina ole helppoa, sillä hyvin monissa esineissä käytetään englantia. Muunkielisten esineiden löytämiseksi Suomesta pitää nähdä enemmän vaivaa. Englanti lingua francana on ehdottomasti tärkeä, mutta muilla kielillä on myös arvonsa. Tämän saksankielisen kalenterin avulla pääsemme joka päivä tutustumaan eri maihin, kieliin ja kulttuureihin. Kalenterissa on joka arkipäivälle oma sivunsa, jossa kuvataan eri maa, ja kuvasivun takana jaetaan tietoja maasta kuvan takana saksaksi. Joka maahan liittyy myös oma tietovisakysymys, mikä tekee kalenterin käytöstä vuorovaikutteista.

kalenteri

– Oletko ajatellut, mikä merkitys kuvalla on kalenterissa? Miten paljon se tuo tietoa tekstin lisäksi?

– Olen miettinyt, mitä kuvalla halutaan sanoa kyseisestä maasta. Onko kuvan tarkoitus olla vaihteleva katsojan kiinnostuksen takia: välillä yksityiskohta, välillä laajempi maisema. Voisiko kuva olla mistä vain, vai onko se jotenkin tyypillinen kyseiselle maalle?

– Niin, kuvavalinnat ovatkin pohdinnan arvoisia. Usein kai nostetaan esiin jotain paikalle ominaista, jotain mikä erottaa sen muista. Teidänkin jääkaapista löytyy magneetteja eri maista. Härkä edustaa Espanjaa, maatuska Venäjää, Berliinistä on tietysti liikennevaloista tuttu Ampelmann. Itseeni vetoavat usein ne kaikkein kitschisimmät matkamuistoesineet. Miten olet päätynyt ostamaan juuri nämä?

jääkaappi

– Itse asiassa maatuska on Puolasta. Olen halunnut tuoda monilta matkoiltani jonkinlaisen muiston, jossa on jotain kyseisestä paikasta ja samalla ehkä myös paikallisesta kielestä tai ainakin siihen liittyvästä kulttuurista.

– Onkin jännä tarkastella, miten kieliä ylipäänsä kuvataan. Tätä havainnoimme jo Kiehtova kielimaisemani -kilpailutöiden yhteydessä. Niissä lapset olivat usein näyttäneet ajattelevan eri maiden lippujen edustavan kieliä.

– Lasten havainnot ja pohdinnat eri kielistä sekä kielestä ylipäänsä ovat todella kiehtovia. Jo hyvin pienikin lapsi voi tehdä tarkkoja havaintoja ympäristönsä kielistä. Varsinkin monikieliset lapset elävät koko ajan ”antennit viritettyinä” tarkkaillessaan kieliä. Monikielisten lasten kielivalinnoissa on paljon tarkasteltavaa, mikä onkin inspiroinut väitöskirjatyötäni suuresti.

– Sama koskee myös kodin kuvakulttuureja. Muistiini on painunut todella vahvasti kaikki lapsuudenkotini seinällä olleet kuvat. Itse muistan tuon Suojelusenkeli-taulun jo omasta lapsuudestani. Siitä on muistaakseni paljon eri versioita painokuvina ja kanavatöinä, mutta olen ymmärtänyt, että perinne on tullut alun perin Saksasta. Siitä tuleekin mieleeni Petri Ala-Maunuksen teos Silta yli synkän virran, jossa monelle tuttu kuva saa uusia merkityksiä.

suojelusenkeli

– Se synnyttää tosiaan monia mietteitä katsojan mielessä.

– Muuten, Ihme-nykytaidefestivaali tarjoaa Julistus-pajan, jossa pääsee tekemään oman julisteen ja kiinnittämään sen kadulla kulkijoiden nähtäväksi kaupungille. Tästähän olikin juuri puhetta. Mennäänkö pajaan yhdessä?

– Loistava idea! Mennään!

© Tarusola

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://www.tarusola.fi/kielikuvakohtaamisia/kielimaisema/kodissa/
Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *